Laukannostojen parantamista ja metsäretki

Tänään perehdyttiin omatoimisesti siihen, miten saataisiin meidän laukannostoista parempia. Välillä niistä tulee oikein hyviä, välillä taas ihan vain sinnepäin roiskaisten. Tänään ei siis roiskittu vaan keskityttiin.

Minttu olikin jo alkuverryttelyssä tosi kiva. Menin pikkukentällä, jossa saatiin olla ihan keskenämme. Mintulla oli mukava draivi päällä lämpimästä päivästä ja auringonpaisteesta huolimatta ja se venytti mukavasti pitkään muotoon heti alkuun. Otin vain muutaman kokonaisen kierroksen ja pari ympyrää ravissa ja sitten saman laukassa ja annoin Mintun kävellä sen jälkeen hetken ennen varsinaisia tehtäviä.

Aluksi tulin päädystä keskihalkaisijaa pitkin harjoitusravissa, tein raviväistöä uralle saakka ja nostin laukan suoraan väistöstä heti uralle tultaessa. Tämä on minusta tosi hyvä harjoitus, koska siinä sisätakajalka tulee jo valmiiksi hyvin alle ja hevonen on jo valmiiksi hyvin kuulolla sisäpohkeella. Kun laukka nousi, jäin ympyrälle ja tein siinä hieman laukan pidentämistä ja kokoamista. Kokoaminen oli tänään vähän vaikeaa, koska Minttu olisi mieluummin laukannut reippaasti ja valahtanut pitkäksi, mutta pyysin sitkeästi sen aikaa, että sain ympyrän verran selvästi kootumpaa laukkaa, jossa takaosa polki kunnolla. Nämä harjoitukset tein vain pari kertaa molempiin suuntiin, koska juuri tästä kokoamisen vaivalloisuudesta johtuen tehtävään meni ihan riittävästi aikaa jo näinkin enkä halunnut väsyttää Minttua liikaa.

Ensimmäisestä tehtävästä on selostus kuvineen kirjassa 101 Dressage exercises for horse & rider (Jec Aristole Ballou). Ratsastuskirjallisuudesta saa arvokasta apua omatoimiseen treenaamiseen, suosittelen!

Toisena tehtävä tein harjoitusta, jota muistan tehneeni jo teini-ikäisenä ratsutalli Heppahovissa. Sitä varten kaivelin jälleen kerran kirjahyllystäni Kyra ja ratsastuksen taito -kirjan ja muistia virkistääkseni etsin kohdan, jossa harjoitus esitellään. Tässä hevonen kävelee ympyrällä ja ratsastaja asettaa ja taivuttaa sitä ulospäin siten, että takaosa kulkee hieman suurempaa uraa. Käytännössä siis vastataivutusta ympyrällä. Mintun kanssa tein tätä nyt ensimmäistä kertaa, eikä se ole avotaivutusta lukuun ottamatta juurikaan tehnyt taivutusväistöjä, joten ensin oli vähän hakemista siinä, että sain sen jatkamaan ympyrällä myös taivutuksen aikana ja pysymään aktiivisessa käynnissä. Kun taivutus meni läpi, tuli suoristus ja välittömästi sen jälkeen laukannosto suoraan käynnistä. Parilla ekalla yrityksellä tuli ehkä kaksi pientä raviaskelta väliin, mutta sitten sain noston aivan suoraan käynnistä. Muuta ei tänään tarvittukaan, joten suuntasin loppukäynneille radalle. Siellä kuitenkin lähdin hetken mielijohteesta oikein kunnon juurakkoiselle ja kivikkoiselle metsäreitille, jossa en ollut ennen käynyt. Minttuhan kulkikin metsässä kuin vanha tekijä, oli tarkkaavainen mutta ei ollenkaan sen oloinen, etteikö olisi nauttinut olostaan. Olen tähän saakka pysytellyt rakennetulla maastoradalla, koska Minttu on siinäkin aina aluksi ollut vähän jännittynyt (paitsi eilen, jolloin se oli jo alkukäynneillä radalla rento), mutta tässähän se on koko ajan oppinut uutta ja tänään näköjään opittiin menemään yksin metsäretkelle. :) Jostain kumman syystä se pörhistyi kuitenkin heti kun tulimme metsästä pois tutulle radalle ja tanssahteli orimaista teputteluravia parikymmentä ensimmäistä metriä, kunnes alkoi pärskiä rennosti ja suostui taas kävelemään normaalisti. :,D Taisi olla täpinöissään siitä, että juuri tehtiin jotain uutta. Ehdottomasti otetaan metsäkävelyt osaksi meidän arkirutiineja.

Huomenna Minttu saakin vapaapäivän. Seuraava valmennus on torstaina.