Vaihteita nuoren hevosen laukkaan

Tänään ratsastin isolla ulkokentällä ja päätin keskittyä erityisesti laukkatyöskentelyyn. Pystytin taas Pixion kuvaamaan. Laitan tähän myös muutaman videolta otetun kuvankaappauksen.

Olenkin jo aiemminkin kirjoittanut ajatuksiani Mintun laukasta ja siitä, että vaikka nykyään laukka rullaa kauniisti, sitä on vielä aika vaikea ratsastaa. Aina silloin tällöin kuitenkin tulee ratsastuskertoja, kun pääsen laukkaan paremmin käsiksi. Eilen ja tänään oli sellaiset päivät. Siitä intoutuneena kirjoitan tänään keinoista, joilla olen itsekseni ja valmennuksissa pyrkinyt parantamaan Mintun laukkatyöskentelyä.

Olen muuten ihan innoissani, koska eilen ratsastin Mintulla meidän ensimmäisen laukanvaihdon! :D Minua ei ole vielä kukaan koskaan opettanut tekemään vaihtoja, koska en ole juurikaan ratsastanut sellaisilla hevosilla, jotka sen osaisivat. Jonkin yksittäisen vaihdon olen räiskäissyt joskus vuonna keppi ja kivi kaverin hevosella. Onneksi olen lukenut paljon ratsastuskirjallisuutta ja katsonut satoja tunteja ratsastusvideoita ja usein jopa kuvitellut mielessäni askel askeleelta, miten vaihto ratsastetaan Kyran ohjeiden mukaan. :,D Minttu nimittäin tuntui eilen maneesissa todella hyvältä, kantoi itsensä ryhdikkäästi ja oli valppaasti pohkeen edessä, joten yhden laukkalävistäjän lopuksi päätin kokeilla onneani, kokosin vähän ja annoin vaihtoavut. Ja sehän vaihtoi ja aivan puhtaasti eikä edes jännittynyt tai tehnyt muutenkaan mitään ylimääräistä! Vaihto oli sille paitsi sen ensimmäinen pyydetty vaihto mutta ei teknisestikään yhtään pöllömpi. Mintunhan ei tarvitse osata vaihtoja vielä tällä kilpailukaudella ollenkaan, joten mikään kiire ei ole, mutta Minna oli ehdottanut, että silloin tällöin sopivassa tilanteessa voisi kokeilla ilman sen kummemman numeron tekemistä. 

Mutta takaisin siihen laukka-asiaan. Miten parantaa hevosen ratsastettavuutta laukassa? (Listan kohdat eivät ole missään tietyssä järjestyksessä.)

Tässä Minttu tulee mukavasti laukassa "takaisin" ja pitää muodon samana kuin ennen sitä.

Tämä screenshot taisi olla kohdasta, jossa Minttu kokosi muutaman askeleen ajaksi laukkaa sen verran kuin se tällä hetkellä oikeastaan pystyykään. Tuota ylläpidettiin vain muutamia askelia.

Myös ravissa tuli kivoja pätkiä!

Välillä tehtiin voltti, jotta sain Mintun paremmin molemmille ohjille. Tässä voltin alkua...

... ja tässä loppua.

Taputapu! Hieno tyttö!

1) No okei, tämä ensimmäinen on ansaitusti ykköspaikalla: aika. Hevoselta voi vaatia vain sen verran kuin sen ikä ja fyysinen kehitystaso mahdollistavat. 3-vuotiasta voi opettaa laukkaamaan reippaasti eteenpäin ja 20 metrin ympyröillä mahdollisimman laajalla kaulalla. Seuraavina vuosina repertuaaria voi hiljalleen laajentaa.

2) Voima. Uskon, että tämä on syynä myös siihen, miksi Mintun kanssa laukkatehtävien tekeminen on monesti vähän vaikeaa. Sillä ei ole vielä niin paljon voimaa, että se jaksaisi ns. istua laukassa kovinkaan paljon tai kovin pitkiksi ajoiksi. Hevonenhan tarvitsee luontaisesti etupainoisena eläimenä voimaa siihen, että se voi siirtää painoaan takaosalle ja ikään kuin istua enemmän.

3) Siirtymät. Hyvin tehdyt siirtymäthän ovat itse asiassa pieniä kokoamisia myös HeC- ja HeB-tasolla; hevosen täytyy keventää etuosaansa ja ottaa painoa enemmän takajaloilleen, jotta se voisi tehdä pehmeän siirtymän ja jatkaa heti tahdissa ja itseään kantaen. Kun liikkeistä tulee vaativampia (esim. laukka-ravi-siirtymän sijaan laukasta käyntiin), kokoamistakin tarvitaan enemmän.

Tänään tein juuri siirtymiä saadakseni Mintun paremmin pohkeen eteen ja kantamaan. Ensin aloitin muutamalla ravi-käynti-siirtymällä ja sen jälkeen ravissa niin, että pyysin pienen matkan isompaa ravia, sitten vähän takaisin ja kohta taas eteen. Tämän jälkeen siirryin laukkaan, jossa ratsastin ensin eteen ja sitten askel askeleelta pyysin Minttua kokoamaan laukkaansa. Videolla näkyy useampi tällainen kohta. Erot eivät ole vielä valtavan suuria eikä niiden varsinaisesti kuulukaan olla, kun nuori hevonen on kyseessä, mutta eron voi kuitenkin nähdä ja erityisesti tuntea. Tein toistuvasti puolipidätteitä ja pyysin kuitenkin pohkeilla aktiivista laukkaa. Jos eteenpäinpyrkimys meinasi hiipua, tarvittaessa kosketin pari kertaa raipalla takajalkaa osoittaakseni, että laukan täytyy jatkua. Kun Minttu kokosi itseään, kehuin sitä äänellä ja usein myös taputin kaulalle. Muotoa korjasin vähän korkeammaksi ja avoimemmaksi, jos Minttu meinasi (lähinnä alussa) tarjota liian matalaa kaulaa, koska liian matalassa ja ahtaassa muodossa on hankalaa koota, ellei hevonen ole todella kokenut.

4) Vastalaukka. Vastalaukkatehtävät kehittävät tasapainoa ja suoruutta ja riittävä suoruus taas on edellytys kokoamiselle. Moni hevonen saattaa esimerkiksi työntää lapaansa ulos myötälaukkaympyröillä mutta alkaa kantaa itseään vastalaukkakaarilla.

Millaisilla tehtävillä itse olet päässyt laukkaan paremmin käsiksi? Jaa parhaat oivalluksesi!

Mistä lähdettiin ja mihin on tultu?

Toissapäivänä oli poikkeuksellinen päivä. Valmentajani Minna Kauppinen nimittäin nousi suunnitellusti Mintun selkään. Minua kiinnosti nähdä, miltä Minttu hänestä tuntuu, ja varmasti on hyödyllistäkin, että opettaja saa oppilaansa hevosesta jonkinlaisen tuntuman ja siten ehkä tietää jatkossa vielä paremmin, mikä hevoselle on vaikeaa tai helppoa.

Minna ratsasti samoja tehtäviä, joita tässä syksyn ja talven mittaan on harjoiteltu, eli raviväistöjä, avoja ravissa ja laukassa ja vastalaukkaa. Olin valtavan iloinen, kun hän totesi, että se on hyvin ikäisensä tasolla ja ei ole mitään varsinaisia ongelmia. Joskus jää hetkeksi pohkeen taakse, kuten onkin jo ollut tiedossa, ja kun taas liikkuu reippaasti eteen, niin asiat sujuvat. Laukassa Minttu ei kauheasti vielä kokoa paitsi joskus lyhyitä pätkiä, kun sattuu oikein sopiva draivi päälle, ja Minnan arvio oli sama kuin minunkin ajatukseni ovat olleet, eli hevonen vain tarvitsee siinä aikaa ja voimaa lisää. Se on tällä hetkellä muutenkin takakorkea, mikä varmasti vaikeuttaa etuosan nostamista. Ei ollut kuitenkaan mitään sellaisia asioita, joita olisin opettanut sille jotenkin päin honkia. :D Jee!

Tästä intoutuneena jäin tonkimaan vanhoja arkistoja ja halusin vertailla tapahtuneita muutoksia. Mintunhan ostin heti kesän 2019 alussa, se kävi 10 kerran lyhyen eskarin läpi ja elokuussa jatkettiin laidunloman jälkeen. Näistä kuvista useimmat on otettu joko lokakuussa 2019 eli parin kuukauden aktiivisen ratsastuksen jälkeen tai sitten kesäkuussa 2020 eli vajaan vuoden ratsastuksen jälkeen. Lopussa on myös yksi kuva marraskuun 2020 kisoista ja vielä pieni koostevideo, jossa on uutta ja vanhaa materiaalia.

Lokakuu 2019

Kesäkuu 2020

Lokakuu 2019

Kesäkuu 2020

Lokakuu 2019

Kesäkuu 2020

Marraskuu 2020

Yritin löytää kuvia, jotka olisi otettu mahdollisimman samasta kuvakulmasta ja askeleen vaiheesta. Eniten tuolta silmään osuu, että liikkeessä etuosa on noussut ryhdikkäämmäksi. Marraskuun 2020 kisakuvassa vaikutelma on jo selvästi ylämäkeen, kun taas noin vuotta aiemmin maneesissa otetussa kuvassa selkä on aika lailla tasainen. Myös ravikuviin on tullut ryhtiä. Näistä uudemmista kuvista viimeistä lukuun ottamatta kaikki on otettu kesäkuussa 2020, joten niissäkin mennään puoli vuotta nykyistä kehitystasoa jäljessä. Videoita saaan Pixion avulla hyvin itsekin, mutta pitäisi saada joku innokas kuvaaja kameran kanssa tallille hiukan useammin.

Videolla maneesiklipit on otettu lokakuussa 2019 ja ulkokenttävideot muutama päivä sitten. Ryhtiä ja tasaisuutta on tullut, ja vaikka laukan kokoaminen ei vielä suju ihan helposti, niin onhan siinäkin voima ja ratsastettavuus ihan selvästi lisääntynyt.

Juuri nyt meillä molemmilla tuntuu olevan paljon intoa uuden oppimiseen ja treenaamiseen. Tänäänkin oli oikein inspiroiva valmennus, jossa taas opittiin vaikka mitä. Siitä teen postauksen luultavasti lähipäivinä. :)

Kouluratsun ura on uuden opiskelua (+ video)

Viime kuussa aloittamamme vastalaukan alkeisharjoitukset ovat edenneet. Eilen ja tänään jatkoin harjoituksia omatoimisesti, ja tältä päivältä otin myös videota.

Muutama päivä sitten Minnan treeneissä aloimme harjoitella vastalaukan nostamista siten, että tulen ravissa pitkää sivua hieman uran sisäpuolella, käännän uraa kohti ja samalla nostan vastalaukan. Tämä auttaa hevosta oikeanlaisen laukan nostamisessa. Jos hevonen tuntuu kadottavan tasapainonsa, ennen kulmaa se otetaan jo raviin, ja jos laukka pyörii hyvin, laukataan lyhyen sivun läpi vastalaukassa ja siirretään seuraavalla pitkällä sivulla raviin. Olin aika yllättynyt, että Minttuhan nosti ihan ensimmäisellä yrityksellä vastalaukan ilman mitään kummastelua! Hauskinta tässä on se, että kun se teki ihan uutta juttua ja sai siitä kehuja, niin se kuumeni ja alkoi nostella (vasta)laukkoja ihan omin lupineen silloin, kun piti ravata enkä varmasti antanut mitään laukka-apua. :,D Minttu ei ole normaalisti ollenkaan kuumuvaa sorttia, eikä se nytkään käyttänyt energiaansa mihinkään pöljäilyyn tai loikkimiseen, mutta kun se niin kovasti innostui osaamisestaan! Muutaman hyvän noston jälkeen laukkasimmekin sitten jo kulman läpi ongelmitta. Kerran tai pari laukka putosi kulmassa, mutta se johtui siitä, että Minttu jäi vähän pohkeen taakse, ja kun se eteni reippaasti, ei vastalaukassa ollut mitään ongelmaa.

Turkuunkin on tullut aivan ihana talvikeli, enkä todellakaan halunnut eilen ja tänään mennä maneesiin. Niinpä suuntasin "estekentälle" (tallin kolmesta ulkokentästä se keskikokoinen, jossa on kesäisin aina esteitä) ja kokeilin harjoittelemiamme liikkeitä itsekseni. Molemmilla kerroilla Minttu nosti pari kertaa väärän laukan, mutta useimmat nostot menivät oikein ja laukkasin jopa pari kertaa yhtä kyytiä koko kenttää ympäri, jolloin käännöksiä vastalaukassa tuli useampia peräkkäin. Vaikka olen ajatellut, että laukkatyöskentely on Mintulle vaikeampaa kuin ravityöskentely, niin tämä vaikutti suorastaan helpolta. Pääsin kehumaan sitä monta kertaa. Teimme myös raviväistöjä ja sekä ravissa että laukassa vähän avoja. Tänään Minttu jopa hieman hikosi muualtakin kuin huovan alta (viileillä keleillä se hikoaa hyvin vähän, vaikka työskentelisi reippaasti), joten treeni meni perille. :D Huomenna se saa vapaapäivän.

Laukassa kokoaminen tuntuu meille vielä vaikealta, mutta kyllä se tästä! Nämä laukka-avot ja vastalaukkaharjoitukset kehittävät tasapainoa ja suoruutta ja auttavat myös siinä, että pikkuhiljaa etuosan saa nousemaan ja takaosa jaksaa kantaa vielä enemmän painoa. Keväällä ollaan varmasti kehitytty jo taas pykälän verran eteenpäin. 😊

Kohti 5-vuotiskautta

Jos odotin, että nyt loppusyksyn kisatreenien ja kaksien kisojen jälkeen näin joulun alla vähän fiilisteltäisiin valmennuksissa ja ihasteltaisiin, miten kivasti ja sopivasti me ollaan ratsukkona kehitytty, niin erehdyin pahasti. :,D No, en kai sellaista tosissani odottanutkaan. Mutta valmennuksissa lähdettiin heti täyttä höyryä eteenpäin ja alettiin harjoitella meille uusia juttuja. Tällä hetkellä työn alla ovat erityisesti raviväistöt ja vastalaukan harjoitteleminen.

Kuva elokuulta. Nyt ei olla hetkeen saatu kuvaajaa kotiharjoituksiin mukaan.

Raviväistöjä olemme hiukan tapailleet syksyn aikana muutenkin, mutta etenkin kisojen alla ne jätettiin vähän syrjempään ja keskityttiin HeC- ja HeB-kouluohjelmissa vastaan tuleviin liikkeisiin. Nyt niihin on kuitenkin palattu. Vaikeinta raviväistöissä on tällä hetkellä suoruuden saavuttaminen eli käytännössä se, että Minttu kantaisi molemmat kylkensä yhtäläisesti. Oikealle väistäminen on selvästi helpompaa, mutta joudun olemaan tarkkana, että Minttu ei ala siinä taipua ja samalla vähän painua ulkopohjetta vasten, jolloin se myös tulee tyhjäksi sisäohjasta. Silloin se ikään kuin valahtaa väistön suuntaan. Vasemmalle se taas ei lähde väistöön niin helposti, tosin siihen suuntaan se ei sitten luhistukaan. Haluan myös, että Minttu reagoi väistössäkin hyvin eteen ja on valmis jatkamaan energistä ravia suoraan eteenpäin heti, kun pyydän. Siksi olemme Minnankin kanssa harjoitelleet niin, että teen väistöä vain vähän matkaa enkä koskaan ihan uralle saakka, ja lyhyestä väistöstä pitää heti lähteä eteen.

Väistöt saavat Mintun kyllä keskittymään hienosti, ja kunhan se ajattelee energisesti eteenpäin, ne ovat sille jo aika helppoja vähäisestä harjoittelusta huolimatta. Oikeastaan tuo kasaan valahtaminenkin on seurausta siitä, että eteenpäinpyrkimys ei ole ihan optimaalinen. Minna antoi hyvän mielikuvan: väistöissäkin pitäisi pystyä vähän työntämään kättä eteenpäin ja ikään kuin vain kääntämään rattia, jotta hevonen seuraa.

Vastalaukan harjoittelu on aloitettu ihan pienestä. Nyt olemme parina kertana tehneet harjoitusta, jossa laukkaan lävistäjälle mutta noin lävistäjän puolivälissä suoristankin keskihalkaisijan suuntaiseksi, laukkaan halkaisijan loppuun ja jatkan siihen suuntaan, jossa laukka on myötälaukka. Käännöshetki on se, jossa hevonen joutuu hiukan tasapainottamaan itseään, koska siinä tulee parin askeleen verran vastalaukkaa. Toisessa harjoituksessa tulen laukassa pituushalkaisijalle, laukkaan vähän aikaa eteenpäin ja sitten käännänkin kohtalaisen reippaasti uralle. Tässäkin tulee hetken verran laukattua vastalaukkaa, vaikka uralla laukka jatkuukin myötälaukkana. Toissatreeneissä eli ihan ensimmäisellä kerralla, kun tätä harjoiteltiin, Minttu tuntui tekevän sen ihan helposti molempiin suuntiin. Viime treeneissä eilen taas oli vähän hapuilevampaa, mutta saimme myös onnistuneita käännöksiä. 

Vastalaukkaharjoitus: uralta (tai vähän sen sisäpuolelta) käännös keskelle, josta laukka jatkuu eteenpäin ja sitten myötälaukkana.

Vastalaukkaharjoitus: laukkalävistäjältä suoristus keskihalkaisijalle, minkä jälkeen laukka jatkuu myötälaukkana.

Muistilista itselleni itsenäiseen harjoitteluun on siis:

- Ratsasta reilusti eteen ennen väistöä ja väistä vain muutama askel, minkä jälkeen taas heti suoraan eteen.

- Vastalaukkaharjoituksessa täytyy uskaltaa käyttää ihan reilusti molempia ohjia, eli (laukan puoleinen) sisäohja ei saa roikkua velttona ja passiivisena. Tätähän myös Kyra painottaa kirjassaan Ratsastuksen taito: hevosta täytyy voida kääntää vastalaukassakin yhtä lailla molemmilla ohjilla.

Näissä kahdessa asiassa riittää varmasti tekemistä vaikkapa huomisiin kotiharjoituksiin, joten en tee listasta tällä kertaa pidempää. :D

Kooste vuodesta 2020

Tarun ja Kimin talli, kesäkuu 2020

Tarun ja Kimin talli, kesäkuu 2020

Heräsin jälleen ajatukseen, että vuotta on enää muutama viikko jäljellä. Kääk, kohtahan tämä koko 4-vuotiskausi on paketissa ja minulla kohta virallisesti 5-vuotias hevonen! On siis aika summata tämä ikäkausi ja luntata vuoden takaisesta postauksesta, millaisia tavoitteita olin tälle vuodelle asettanut ja miten ne ovat toteutuneet:

maanantai 13.1.2020: "Vuodelle 2020 tavoitteena on tietenkin terve ja iloinen hevonen, joka kehittyy. Tarkoitus on palata Mintun kanssa töihin tässä tammikuun aikana, hypätä sen kanssa vähän lisää tuon joulukuisen yhden hyppykerran lisäksi ja maastoilla enemmän. Tamma on mielestäni oikein hyvällä mallilla noinkin vähän ratsastetuksi: alkusyksyllä ratsastin usein kolmesti viikossa, mutta loppuvuotta kohti usein vain kahdesti, ja välillä ratsastuskertoja oli vain yksi. Tänä vuonna palaan kolmeen ratsastuskertaan viikossa ja nostan kertoja hiljalleen neljään.

Kevään aikana haluaisin saada erityisesti laukasta hieman energisemmin rullaavaa – Mintulla on kyllä oikein kivan näköinen, pyöreä laukka, mutta sille pitää saada mentaalisesti hyvä draivi eteenpäin, että laukka ei jää ponnettomaksi. Maastoiluun haluan lisää rutiinia ja varmuutta. Lisäksi tämän vuoden aikana Mintulle esitellään erilaisia estetyyppejä. Muuten perustyöskentelyssä ei ole mitään varsinaisia ongelmakohtia, vaan yleisesti kasvatellaan kuntoa, voimaa ja notkeutta.

Niin, entäs ne kisasuunnitelmat? Jos kaikki menee hyvin, olisi ihanteellista, että syksyyn mennessä olisin päässyt käymään Mintun kanssa pari kertaa kisoissa. Kisarutiini ja -rentous syntyy vain käymällä tapahtumissa, joissa on kaikenlaista jännää tuijotettavaa hevoselle, joten yksin maneesissa ei vielä pitkälle pötkitä."

Onnellinen tosiasia on, että nämä tavoitteet ovat kirkkaasti täyttyneet. Katsotaan kutakin tavoitetta vielä hieman tarkemmin:

- Aivan alkuvuodesta (noin tammikuusta maaliskuuhun) ylipäätään laukan nostaminen oli työlästä. Sen jälkeen keväällä ja alkukesällä laukka oli vielä varsin ponnetonta ja Mintulle selvästi vaikeampaa kuin ravi, putoili usein ja peräänanto säilyi häilyvästi. Pikkuhiljaa kasvun, harjoittelun ja voiman lisääntymisen myötä se kuitenkin parani, ja vuoden aikana olemme voineet ruveta tekemään laukassa jo ihan kunnon harjoituksia eli nostamaan vaatimustasoa siitä, että kunhan laukka nyt ylipäätään nousisi ja pysyisi yllä. Laukannostot ovat selvästi parantuneet ja tulleet varmemmiksi nyt syksyllä, ja sain itsekin omaan istuntaani liittyvän ahaa-elämyksen, joka on auttanut niissä. Vaikka kisoissa vielä tuli laukkaohjelmissa virheitä, niin monessa kohdassa ohjelmia olemme saaneet onnistumisia ja hyviä numeroita (mm. kesäkuussa HeB:3 2019 -ohjelmassa suunnanmuutos laukassa 7, lokakuussa HeC:1 2000 -ohjelmassa laukkaympyrä 8 ja marraskuussa K.N. Specialissa laukkaympyrä 7,5). 

- Emme ole harrastaneet kauas ulottuvia maastoretkiä, eikä täällä kaupunkitallilla kauas pääsekään ilman ajoittaista liikenteen seassa ratsastamista, mutta sen sijaan tallin lähiympäristössä maastoilu kuuluu Mintun säännölliseen ohjelmaan. Sekä tällä että edellisellä tallilla on tallialuetta kiertävä maastorata, jossa voi pitää niin kävelypäivänkin kuin tehdä kontrolliharjoituksia tai laukata reippaasti eteen. Harjoitusta maastoiluun on siis tullut, ja pienten alkupörinöiden jälkeen Minttu nauttiikin aina kovasti, kun saa edetä reippaasti maastorataa pitkin.

- Esteitä Minttu hyppäsi lokakuuhun saakka säännöllisesti kesälomaa lukuun ottamatta yleensä 2 - 3 kertaa kuussa. Vuoden aikana se on hypännyt ristikkoja, pystyjä, oksereita, jumppasarjoja ja erikoisesteitä noin 80 - 90 cm korkeisiin ratoihin saakka ja käynyt harjoittelemassa myös yhdet harjoitus- ja yhdet seuraestekisat 70 cm:n ja 80 cm:n tasolla. Sen esteratsastaja pitää nyt loppuvuodesta hieman hyppytaukoa, mutta kevätpuolella treenit jatkuvat. Itsekin jopa hyppäsin alkusyksyllä Mintulla ensimmäistä kertaa (yhtä ristikkoa :D). 

Kotimäen ratsastajien seurakoulukilpailut, kesäkuu 2020

Kesälaitumella Tarun ja Kimin tallilla, heinäkuu 2020

Artukaisten seurakoulukilpailut, lokakuu 2020

- Seurakilpailuissa Minttu kävi neljä kertaa seuraavin tuloksin:

17.6. Kotimäen ratsastajien seurakoulukilpailut, HeB:3 2019: 58,864 %, tuomarina Christel Sonntag. Sija 17/22.

24.6. Kotimäen ratsastajien seuraestekilpailut, 80 cm: hylätty (esteen vieressä ollut traktori jännitti, mutta tuomari antoi luvan hypätä radan loppuun ja se sujui hyvin)

25.10. Turun ratsastajien seurakoulukilpailut (Artukainen), HeC:1 2000: 69,500 %, tuomarina Sirpa Ruojärvi. Sija 2/12.

29.11. Turun ratsastajien seurakoulukilpailut (Artukainen), K.N. Special: 64,800 %, tuomarina Hanne-Mari Kiuttu. Sija 8/20.

Kisakokemusta kertyi siis jopa hieman yli odotusten, ja tuloksiin ei voi olla 4-vuotiaalla hevosella muuta kuin tyytyväinen!

Lisäksi vuoteemme mahtui muutto Kotimäen talleilta väliaikaisesti Tarun ja Kimin tallille (maaliskuu - heinäkuu) ja sieltä Hannulan tallille (elokuu -->). Kesällä Minttu vietti kuukauden Marshall Horsesilla harjoittelemassa autojen ja traktorien kohtaamista.

Mitä tavoitteita vuodelle 2021 siis asetetaan?

Tavoitteena on saada lisää kilpailukokemusta ja tehdä ehjiä ratoja. Tasona koetamme vakiinnuttaa HeB:n. HeC-ohjelmiakin ehkä jokunen saattaa tulla, mutta Minttu on jo osoittanut olevansa sillä tasolla, että HeB ei ole sille mikään ongelma, kunhan vain ympäristö ei jännitä (sama tosin pätee yhtä lailla HeC:ssä). 

HeA tuskin on vielä ensi vuoden aikana ajankohtainen. Vaikka olemme jo hyvän aikaa harjoitelleet esimerkiksi avotaivutuksia, raviväistöjä ja pariin kertaan ennen kisoja vähän kokeilleet laukasta käyntiin siirtymistä, niin ainakin vielä HeA:n asiat tuntuvat kaukaisilta. HeB:ssä riittää kuitenkin varmasti tekemistä ja kehitettävää.

Siirtymät olemme saaneet energisemmiksi. Ensi vuonna tavoite on hiljalleen nostaa kokoamisastetta niin, että esimerkiksi laukka-ravi-siirtymiset pysyvät paremmin takaosan päällä.

Kiitos lukijoille siitä, että olette pysyneet meidän matkassamme mukana tai ehkä vasta hiljattain alkaneet seurata sitä. Rekisteröikää ihmeessä blogi lukulistallenne, jos olette aktiivisia lukijoita, niin saatte heti tiedon uusista postauksista ja minäkin näen lukijakunnan kasvun muutenkin kuin tilastojen kautta. :)

<3

Vuoden viimeisistä kisoista 64,800 % (ratavideo)

Kuva viime kisoista eli lokakuun lopulta Artukaisista. (Kuva: Photography Elli M)

Artukaisten koulukisojen K.N. Special oli meidän toinen HeB-ohjelmamme, jonka pääsimme korkkaamaan eilen. Meidän lähtövuoromme oli kuudentena eli toisen verryttelyryhmän ensimmäisinä. Tuloksena kisoista saatiin 64,800 % ja sija 8/20, kun viisi olisi sijoittunut, eli ruusuketta ei tällä kertaa tullut, mutta jälleen hyvää kokemusta ja onnistumisia! 

Tällä kertaa kävi kylläkin sama juttu kuin viimeksi: kun lämmittelin Mintun kanssa ulkona Malja-kentällä, se oli energinen, mutta välittömästi maneesiin mennessä se hieman käpertyi itseensä eikä reagoinut enää kunnolla eteen. Pienestä jännityksestä se ilmeisesti johtui, vaikka mitään kunnon kyttäämistä tai pomppimista ei tullutkaan ja vaikka itse radalla se tuntui jo rennolta. Ei meno videolta katsoessa taaskaan oikeastaan näytä kovin nihkeältä, mutta tunsin sen itse selkään ja yritin epätoivoisesti saada Minttua ravaamaan ja kävelemään energisemmin koko radan ajan. :D Laukassa eteneminen tuntui paremmalta, mutta kuten myös viime kisoissa, näissäkin tuli kallis laukkavirhe, joka johtui pohkeen taakse käpertymisestä. Kun ohjelman lopussa laukataan diagonaali ja siirrytään sen lopussa suoraan käyntiin, Minttu lähti diagonaalille hyvin mutta tiputti taas yhtäkkisesti raviin, enkä ehtinyt saada sitä uudestaan laukalle. Diagonaalista tuli siksi 3 ja siirtymästä 1, koska emmehän me pystyneet esittämään siirtymää laukasta käyntiin. Hei hei, pisteet! Tämä moka taisi näkyä myös yleispisteiden kohdassa "oikeiden teiden seuraaminen", joka oli 6.5. 

Radan jälkeen annoin Mintun ravata lyhyet loppuravit ulkokentällä, ja kappas, sehän taas ravasi ihan reippaasti. Radan jälkeen päällimmäinen tunne oli harmitus, koska tiedän meidän pystyvän oikeinkin hyvään ohjelmaan, mutta se ei tietenkään onnistu, jos hevosesta tulee radan ajaksi ihan puukylkinen. Hetken puhisemisen jälkeen harmi kuitenkin kääntyi taas iloksi siitä, että radalla tuli myös monta onnistumista ja hevonen kuitenkin pysyi rentona, mikä ei ole varsinkaan tällaisen 4-vuotiaan kanssa millään lailla itsestäänselvyys. Tuomarina toimi Hanne-Mari Kiuttu, joka kuulemma on tarkka ja melko tiukka tuomari, joten häneltä saadut hyvät pisteet (loiva kiemura, käyntijakso ja laukkaympyrä 7.5 sekä lennokkuus, kuuliaisuus ja istunta ja monet yksittäiset liikkeet 7) varmasti tarkoittavat, että moni asia sujui hyvin. 

Nyt talvikaudella ei kisoja olekaan, joten kotitreenit jatkuvat uudella motivaatiolla ja toivottavasti koronatilanne sallii kevään kisojen alkavan ajallaan. Silloin meillä on varmasti taas uusia taitoja, joita pääsemme kisatilanteessa testaamaan.

Videolla koko rata kaikkine hienouksineen ja kauheuksineen, olkaa hyvät. :D

Kaksi päivää seuraaviin koulukisoihin

Viime kisojen jälkeen kiirettä on pitänyt. Viimeisin postaus on siis tehty hyvin sujuneiden Artukaisten koulukisojen jälkeen lokakuun lopussa. Sen jälkeen palasimme maan pinnalle ja jatkoimme treenejä itsenäisesti ja Minnan kanssa, ja juuri nyt odotan alkavaa viikonloppua, sillä ylihuomenna sunnuntaina menemme vielä toistamiseen Artukaisiin. Vaikeustaso on tällä kertaa pykälää korkeampi eli K.N. Special.

Harjoitukset ovat sujuneet enimmäkseen ihan hyvin. Viimeisen viikon verran Minttu on kylläkin saanut jonkin viileiden ilmojen syyshepulin, sillä se vinkaisee ja yrittää lähteä pienesti pomppimaan alussa, kun ei ole vielä kunnolla liikkunut ja avuilla. Myös toisen ratsukon laukannosto maneesin toisessa päässä kirvoittaa vinkukoikkaloikkaa... Minttu ei kuitenkaan koskaan lähde vauhdilla eteenpäin eikä pukittele, vaan se on sellaista pään heittelyä ja pientä paikoillaan pomppimista. Koetan tietysti aina mahdollisimman nopeasti olla tilanteen tasalla ja komentaa sitä raipalla eteen. Kun on hetki liikuttu reippaasti eteenpäin ja päästy töihin, turhat pärinät jäävät pois. 

Joudun kuitenkin ehkä tekemään sellaisen ratkaisun, että juoksutan sen kotitallilla juuri ennen kisoihin lähtöä, Artukaisissa ratsastan lyhyen verryttelyn Malja-kentällä ja varsinaisessa ryhmäverryttelyssä maneesissa vain pistäydyn sen verran, että päästään muutama kerta kiertämään rata ja ohittamaan tuomaripöytä. Viime kerrasta viivastuneena tuntuu siltä, että mitään sen kummempia taivutteluja ja laukkailuja ei kannata jättää ryhmäverryttelyyn, koska muutama viikko sitten verryttely oli niin kaoottinen ja ahdas, että siellä lähinnä jäi käsijarru päälle, kun ei päässyt montakaan suoraa liikkumaan kunnolla eteen törmäilyjen välttämiseksi. Liikaakaan ei kannata hinkata, koska Mintulla on nuorena hevosena vielä aika kapoinen se alue, joka on liiallisen energisyyden ja väsähtämisen välissä. Strategiani on siis tehdä verryttelyssä vain muutamia lisäyksiä ja taivutuksia, pari laukannostoa molempiin suuntiin ja pari pysähdystä. Näin toivottavasti saan sen kuulolle ja pohkeen eteen kuitenkin niin, että se jaksaa liikkua energisesti vielä radalla.

Tässäpä muuten vielä julkaisemattomia kuvia viime kisoista! Kuvat on ottanut Photography Elli M.