Tallia joulukuntoon

Jouluun on enää hiukan reilu kuukausi aikaa, joten olen alkanut hiljalleen laitella taloa joulukuntoon. En voi sanoa itseäni jouluhulluksi, mutta tykkään siitä ja sen tunnelmasta. Viime vuosina olen alkanut entistä enemmän panostaa kodin joulukoristeluun. Aiemmin olen viettänyt joulun aina muiden luona (vanhempieni / miehen vanhempien), mutta tänä vuonna olemme koko joulun täällä kotona Aurassa ja lähistöllä Turussa. Koska nyt meillä on omakotitalo ja tämä ihana oma kotitalli, myös talli on tietenkin koristeltava! 

Lunta täällä ei vielä ole ja pikkupakkasia vain joinakin öinä ja aamuina, mutta muuten lämpötilat ovat pudonneet muutamaan asteeseen. Tällä viikolla satuin kuitenkin olemaan sopivasti pihalla, kun aamulla oli hieman pakkasta ja aivan upea auringonnousu. Kuvat on otettu nopeasti kännykällä eikä niitä ole käsitelty. Ensin maisema oli violetti (kuva otettu klo 7.29), ja kun olin kantanut heiniä ja vesiä ja tehnyt muita tallihommia, maisema oli klo 8.05 muuttunut aivan pinkiksi. Välillä oikein ihmetyttää, miten upeita luonnonilmiöitä täällä näkee.

Joulutunnelmaa voi kuitenkin ruveta rakentamaan, vaikka lunta ei vielä näykään. Virittelin talliin yhdet jouluvalot ja pari koristenauhaa ja hyödynsin seinän vieressä olevaa uloketta, josta en alun perin pitänyt, koska se hiukan kaventaa jo entisestään kapeahkoa käytävää, mutta myöhemmin olen huomannut sen hyödyt. Pidän siinä yleensä täytettyjä rehupurkkeja, mutta nyt nostelin ne pois tieltä ja kokosin tontusta, olkipukista, jouluisista oksista ja hevosenkengistä pienen joulusommitelman. Minttu hiukan pörisi tälle ilmestykselle, kun toin hevoset tänään illalla sisälle. 😄

Ihan erityistä tunnelmaa oli satulahuoneen seinälle nostettujen länkien koristelussa jouluvaloilla. Länget ovat nyt jo edesmenneiden ukkini ja mummini työhevoselta, Kitkan Kiepiltä, joka eli vuosikymmeniä sitten Karjalan evakkona muuttaneiden isovanhempieni tilalla työhevosena ja osallistui joskus raveihinkin. Länget ovat olleet pitkään siellä samalla tilalla, joka nykyään toimii sukumökkinä, mutta tänä kesänä otin ne mökkireissulla mukaani ja ne ovat päässeet kunniapaikalle oman tallini satulahuoneeseen, jossa ne muistuttavat menneistä ajoista ja antavat tallille sellaisen silauksen, jota ei kaupasta saa.

Koristellaanko teillä tallia jouluksi?

Myös Kitkan Kiepin länget satulahuoneessa saivat jouluvalot kruunukseen.

Kuvia kenttäprojektin etenemisestä

Ajattelin laittaa tällä kertaa kuulumisia meidän kenttäprojektin sujumisesta. Pikakelauksena sen verran, että tänne muuttaessamme täällä oli jo kenttä, mutta siitä näki heti, että pinta täytyy uusia, koska hiekkaa oli varmaan tuhat megatonnia ja pohja oli niin upottava, että Minttu kompasteli siinä jo narussa kävellessään. Kenttä on alun perin ollut noin 60 metriä pitkä, mutta edelliset omistajat olivat myöhemmin aidanneet toisen päädyn tarhaksi, jolloin pituus lyheni noin 40 metriin. Tämä mun homma etenee niin, että nyt ensin on tehty tuota 40 metrin pituutta ratsastettavaan kuntoon, jotta olisi riittävä treenitila, ja myöhemmin teemme hevosille metsätarhan talon taakse, jolloin nykyiset aidat voidaan poistaa ja sen jälkeen laajentaa kenttää pidemmäksi. Tässä kuvia projektin varrelta.

Juuri nyt pinta on vielä hieman pehmeä, mutta paljon jämäkämpi se on jo nyt kuin 1 - 2 kuukautta sitten. Sateet, lanaus, ratsastaminen, aika ja varsinkin tuleva talvi auttavat. :)

Tänään tasoittelin yhtä kulmaa, joka on tähän saakka ollut kokonaan tekemättä. Tärytin sen ja levitin päälle kiilakerroksen, jonka aion huomenna täryttää. Sen myötä kenttä saa kohta vielä lisää leveyttä.

Kentän pinta ennen mitään muutoksia. Minttu käveli tuosta kohdasta kerran.

Traktorikuski siirsi pintahiekan syrjään kentän laidoille. Kivimurskan seassa on jonkin verran hiekkaa, koska ihan kaikkeahan sieltä ei pois saa.

Kentälle on tuotu kivituhkakasoja ja levitys on alkanut. Tässä levitetään ensimmäistä kivituhkakerrosta eli ns. kiilakerrosta, jonka tarkoitus on estää kivien nouseminen varsinaiseen pintakerrokseen. 

Työnjohtaja seuraa töiden etenemistä tarhassaan kentän päädyssä. Kuva on tänään otettu.

Tilanne tänään 7.11. Ratsastuskelpoista pintaa on valkeista puomeista vasemmalle vielä noin 10 metrin verran, mutta koska kottikärryjen vieressä on kasa kivituhkaa, joka ei tässä kuvassa näy, ratsastusalasta saa pidemmän, kun sen rajaa tällä hetkellä kapeammaksi. Nyt ratsastan siis puomien rajaamalla alueella. Tänään levitin ruskeaa hiekkaa tuohon nykyiselle pitkälle sivulle.

Kentän tekemistä ja muita tulevia tarpeita varten ostettiin oma tärytin (onneksi, koska sitä on tarvittu todella monta kertaa näiden kuukausien aikana).

Tässä näkee vähän kentän rakennetta. Alimmaisena on kivimurskakerros, joka siis oli valmiina mutta jota piti vähän tasoitella sen jälkeen, kun traktori oli möyrinyt kentällä. Sen jälkeen kivimurskakerros tärytettiin. Päälle levitettiin vajaa 10 cm:n kerros kivituhkaa kiilakerrokseksi, joka sekin tärytettiin. Kiilakerroksen päälle tuli joitakin senttejä irtonaista kivituhkaa pintakerrokseksi. Osassa kenttää näkyy ruskeaa hiekkaa, jota olen ehtinyt sekoittaa osaan kentästä. Ruskean hiekan ja kivituhkan seos on siis ihan valmista pintaa, mutta pelkällä kivituhkapohjallakin voi tällä hetkellä hyvin ratsastaa.

Kotiläksyjen harjoittelua ja vuoden toinen laukanvaihto

Tällä hetkellä olemme tehneet valmennuksissa erityisesti kokoamisia laukassa. Toki tehdään kaikenlaista muutakin, mutta näitä lyhyitä kokoamisia otetaan nyt aina johonkin väliin, sillä ensi kauden HeA-luokissa tulee varmasti vastaan tehtäviä, joissa täytyy esittää koottua laukkaa erillisenä liikkeenä tai ainakin pystyä laukkaamaan tiukkoja teitä ja siirtymään sekä käyntiin että pysähdykseen suoraan laukasta. 

Välillä kokoamisharjoitukset sujuvat aivan hienosti, mutta välillä on vaikeuksia saada Minttu polkemaan kunnolla ja säilyttämään energia. Viime viikon valmennuksessa tamma väsähti kesken kaiken aika puskista, vaikka valmennus ei ollut mitenkään erikoisen rankka. Eipä tullut kokoamisesta mitään, kun se ilmoitti, että laukkaaminen ylipäätään ei maistu. En ollut tästä mitenkään huolissani, koska alkuverryttelyssä se tuntui ihan normaalilta ja pirteältä itseltään, ja normaaliksi se palautuikin heti seuraavana päivänä. Sitä kuitenkin selvästi hapotti vähän liikaa ja se pyrki kokoamisen sijaan jäämään keinuhevosmaisesti hyppelemään selkä jäykkänä pientä laukkaa sen sijaan, että liike olisi kulkenut selän läpi. Näin tehdessään se myös jää pohkeen taakse ja sitä on vaikea saada tuosta asennosta rivakasti eteen. 

Myöhempinä päivinä hapotus oli kuitenkin hävinnyt ja harjoitukset sujuivat. Tein samoja juttuja kuin valmennuksessa eli raviväistöjä keskilinjalta uraa kohti ja laukassa kulmaan voltti ja pitkää sivua pitkin loivaa laukka-avoa. Lisäksi päätin tehdä toisella sivulla laukka-avon sijaan laukka-ravi-laukka-siirtymän. Kun olin saanut näitä tehtäviä muutaman hyvin onnistuneen ja Mintulla oli voimia jäljellä, päätin kokeilla, saisinko irti laukanvaihdon. Emme ole vielä harjoitelleet näitä muuten kuin niin, että ihan alkuvuodesta tein yhden onnistuneen vaihdon yhdellä ratsastuskerralla. Kisakautena ei kannattanut sitä harjoitella, etteivät HeB- ja HeA-luokkien laukkakuviot saisi Minttua näyttämään vaihtotaitojaan omin päin. :D Nyt syksyllä oli kuitenkin hyvä hetki kokeilla toista kertaa. Onnistuihan se! Taisin tulla kolme kertaa laukkaamalla kulman läpi lyhyelle lävistäjälle, jonka päässä käänsin melko jyrkästi kohti kentän sisäpuolta ja näin pyrin horjuttamaan Mintun tasapainoa. Pari-kolme ensimmäistä yritystä tosiaan epäonnistuivat ja Minttu jatkoi ihan muina tammoina vastalaukkaa, vaikka omat apuni olivat sitä vastaan. Sen jälkeen tulikin ihan rauhallinen ja tasapainoinen vaihto ja Minttu sai superpaljon kehuja. Päivän treenit lopetettiin siihen. Videolla tämä näkyy aivan lopussa.

Aavistelin aivan oikein, että kehut kostautuvat. 😆 Seuraavassa valmennuksessa tehtiin vastalaukkaa ja Minttuhan pörisi ja pärisi innoissaan, vaihteli laukkaa ja oli kuin olisi sanonut "Mä muistan tän, mä osaan, kattokaa!!" Meni aikansa, että sain sen pysymään vastalaukassa. Tätä piti tukea aika takana olevalla pohkeella, jota pidin tiiviisti kyljessä kiinni. En yllättynyt yhtään, koska jostain syystä varsinkin laukkatehtävissä Minttu on ennenkin kuumunut ja alkanut tarjota itsekseen jotakin asiaa, jonka se on edellisellä kerralla tehnyt edes kerran oikein ja saanut siitä isot kehut. Upea piirrehän se on, joten en valita. Ei vain passaa tehdä näitä vaihtoja usein, koska vielä HeA-luokissa niitä ei tule ja vastalaukassakin liikkuminen täytyy saada varmaksi.

Video on otettu tosiaan 28.10. ja kuvat taas 31.10.