Hokki + varvas = *ruts*

 

Jaahas, nyt ei hetkeen ratsastetakaan. Toissapäivänä olin karsinassa putsaamassa Mintun takakavioita ihan normaalisti. Se nosti väärää jalkaa ilmaan, jolloin tökin sitä, että ei kun tämä mun puoleinen jalka ylös kiitos. Minttu sitten korjasi asentoaan ja saatoin liikauttaa omaakin jalkaani samaan aikaan niin, että sain toisen takakavion suoraan vasemman varpaani päälle. Erityisen ilahduttavaa oli, että näin talviaikaan kengässä oli vieläpä pitkät hokit, mikä vahvisti tuntemusta varpaassa mehevästi. :D Aluksi luulin, että kunnon mustelmahan siihen vain tulee ja jatkoin varustamista, mutta jo muutaman minuutin kuluttua kipu kasvoi ja oli pakko soittaa mies hakemaan minut tallilta ja pyytää muita tallilaisia viemään Minttu ulos ja varusteet paikoilleen. Kotimatkalla selasin netistä äkkiä, että minnekäs tässä pitäisi ajaa, ja oletin, että SRL:n tapaturmavakuutuksen ehtojen mukaisesti varmin paikka lienee Pohjola Sairaala. Sellainen onneksi on ihan kotimme lähistöllä.

Lääkärin kalenteri oli periaatteessa täysi, lauantai kun oli ja vähän väkeä töissä, mutta pääsin heti röntgenkuvaukseen ja vastaanotolle ilman kummempia odotteluja. Lääkäri oli sitä mieltä, että kuvassa näkyy murtuma, joka kuitenkin onneksi näytti siistiltä ja varvas oli hyvässä asennossa. Sain lainaksi kyynärsauvat, reseptin kipulääkkeisiin ja hoito-ohjeeksi kohoasentoa ja kylmäystä. Kontrolliaika on viikon päästä, jolloin otetaan uusi röntgen.

Varvas ei kestä yhtään painoa, mutta kun sen jättää rauhaan, ei liikuta eikä kolhi sitä mihinkään, se ei ole enää edes kipeä. Kipua siinä oli oikeastaan vain muutamia tunteja tapaturman jälkeen, enkä eilenkään ottanut lääkettä. Parempi näin! Nyt varon visusti rasittamasta sitä, ettei tilanne muutu.

Onnekseni mulla on täällä Turussa ystävä, joka ratsastaa hyvin ja on tottunut ratsastamaan nuorillakin puoliverisillä, ja hänen oma hevosensa on vielä niin nuori, ettei se ole ratsastusiässä. Sain hänet mukaan tallille jo seuraavana päivänä, jolloin näytin varusteet ja käytiin testaamassa Mintun toimintanapit maneesissa. Hyvin sujui ja Minttu vaikutti tyytyväiseltä, vaikka sillä ei kovin moni minun lisäkseni ole ratsastanut. Hän käy täyttämässä Mintun rehukipot ja ratsastamassa muutaman kerran viikossa, joten nyt ei tarvitse jättää tammaa seisomaan tarhaan viikoiksi. Olettaisin, että oma ratsastustaukoni kestää muutaman viikon, mutta tuskin ihan mahdottoman pitkään kuitenkaan.

Ihan tähän liittymättä: juuri nyt elän todella jännittäviä aikoja heppailu- ja asumiskuvioiden suhteen. En uskalla vielä paljastaa enempää, koska en ole varma, toteutuuko eräs hanke, jonka parissa nyt olemme puuhanneet pari viikkoa hiki hatussa. Toivottavasti tiedän enemmän jo tällä tai ensi viikolla.

Viime viikolla maastoradalla. Tyytyväinen ja seesteinen Minttu kunnon ravien ja laukkojen jälkeen!

Kiima ja valmennus = plääh

Kuva Tarun ja Kimin tallilta viime kesältä. Niin kaunis tamma!

Ensin pikainen kooste tästä viikosta. Aiemmin viikolla ratsastin itsenäisen treenin, jossa Minttu väläytteli superhienoa liikkumista! Se ei jaksanut ylläpitää sitä kovin pitkään, mutta se ei tässä vaiheessa niin olennaista olekaan. Pari päivää sitten laitoin sille kunnon juoksutusvermeet ja juoksutin puomien yli, ja se sujuikin hienosti. Eilen maneesissa oli sen verran muuta tohinaa, että ratsastinkin kevyttä hölkkää ja siinä hiukan väistöjä ympäri maastorataa.

Tänään taas klo 12 - 13 hikoiltiin Minnan valmennuksessa. Laitoin pitkästä aikaa Pixion maneesiin. Yleensä käytän sitä ulkona ja muutenkin silloin, kun kentällä saa todennäköisesti olla yksin, ja tänään toiseen päätyyn tulikin sitten yksi poniratsukko. Varoitin etukäteen videolle joutumisesta, ja joissakin kohdissa ponin iloinen naama hetkellisesti peittääkin näkymän. :) Suurempi ongelma on, että jälleen kerran Pixio petti. 😑 Ilmeisesti yhdestä (/3) vastaanottimesta oli akku loppunut, vaikka latasin kaikki täyteen eilisen illan ja tämän aamupäivän aikana. Nämä Pixion vehkeet ovat alkaneet tehdä tätä pikkuhiljaa, eli ei ollut uusi juttu. Täytyy alkaa samaan kuin jotkut muut Pixion käyttäjät eli liittää jokaiseen vastaanottimeen vara-akku aina ratsastuksen ajaksi. Niissä ei akun varaustaso pysy enää edes tuntia ilman tuota. Sain videota itsenäisestä alkuverryttelystä ja tunnin alkupuolelta käynti- ja ravityöskentelystä kuitenkin ja laitoin ne postauksen loppuun.

Eipä sillä, että lopputunnistakaan olisi tänään saanut mahtavaa videota. Mintulla on nimittäin kiima, mikä on aina mukavaa. :D Onneksi siitä ei mitään lohikäärmettä tule, mutta kiimassa se pissailee vähän väliä. Sitten kun se ei aina tee pissoja karsinaan ennen ratsastusta eikä koskaan silloin, kun olen selässä, niin jälleen oltiin tilanteessa, jossa sillä taisi olla pissahätä kesken valmennuksen ja siksi se oli nahkea. Kauhea lorotus alkoikin heti, kun päästiin tunnin jälkeen takaisin karsinaan.

Alkuverryttelyssä Minttu oli ihan kiltti kyllä eikä tehnyt mitään hölmöyksiä, mutta se kuunteli sateen ja kovan tuulen aiheuttamia ääniä maneesin nurkissa ja eikä tuntunut ihan rennolta. Ei se videolle sen kummemmin näy kuin lähinnä pienenä käpertymisenä liian syvään muotoon ja hiukan hitaana etenemisenä, mutta selkään tunnen eron. Tällaisina päivinä aloitankin alkuverryttelyn yleensä ratsastamalla rauhallisessa tempossa ja siinä muodossa, jossa Minttu tuntuu kaikkein seesteisimmältä, vaikka muoto olisikin turhan syvä tai (harvemmin) liian avoin. Videon alussa keventelen kahdeksikon muotoisella uralla ja pyrin vain siihen, että tamma rentoutuu. 

Tämän jälkeen video hyppää kohtaan, jossa Minna on saapunut paikalle ja yritän taas saada Mintun kävelemään kunnolla. Kiima ja pissahätä ovat ennenkin aiheuttaneet sille sitä, että se ei millään meinaisi kävellä kunnolla eteen vaan tarjoaa vähän liian ponnetonta ja hitaahkoa käyntiä, rullaa itseään luotiviivan taakse, ärsyyntyy pohjeavuista ja ravaisi mieluummin kuin kävelisi suurin askelin. Vältelläkseen reipasta kävelemistä se myös yrittää valahtaa ulkolavastaan ulospäin, mikä tekee siitä vinon ja vaikeuttaa kunnon kävelemistä entisestään. Kun saan sen hetkeksi säädylliseen käyntiin, siirrytään raviin.

Ravissa tehtiin aluksi tehtävää, jossa ratsastin mahdollisimman pikkuruista ravia ja pyysin siitä eteen. Mitään keskiravia ei tarvinnut saada aikaan, mutta tavoite oli, että hevonen reagoi mahdollisimman pienistä avuista eteen. Tämä onnistui ihan kohtalaisesti varsinkin Mintulle helpompaan suuntaan eli vasempaan kierrokseen. Oikeassa kierroksessa jouduin välillä pyytämään ponnekkaammin.

Laukassa pysyttiin enimmäkseen ympyrällä ja työskenneltiin taas kokoamisen parissa. Pyysin Minttua reilusti eteen ja sen jälkeen pyrin saamaan sen asteittain kokoamaan laukkaansa pienemmäksi. Laukka oli yhtä vaikeaa tänään kuin käyntikin, ja siinä minulla oli suuria vaikeuksia saada hevonen pysymään suorana niin, että ulkolapa ei yhtään pullahda ulos. Saatiin kuitenkin myös ihan hyviä onnistumisia ja paljon kootumpia askelia. Vaatimustaso ei vain tänään voinut olla kovin korkea, kun hevonen oli sitä mieltä, että rento hölkkäily on ihan jees muttei mikään sen tarkempi treeni.  

No, hyvät hetkensä oli tässäkin kerrassa, ja karsinaan päästyään ja pissat tehtyään Minttukin vaikutti tyytyväiseltä. ;) Siitä se pääsi suoraan tarhaan päiväheinille ja rouskuttelemaan kuusenoksia, joita sille tänään hain. Seuraava valmennus on taas ensi viikolla, ehkä jo muutaman päivän kuluttua keskiviikkona. Siihen saakka Minttu saa viettää taas kevyitä päiviä. Turha pusertaa liikoja nyt, kun kiima on päällä.

Selkähierontaa ja satula vaihtoon

Olen jo jonkin aikaa epäillyt, että Mintun koulusatula Prestige D1D Zero ei enää sovi sille. Asia vahvistui, kun satula.comin Marja kävi tsekkaamassa satulan ja totesi, että se tosiaan hieman keikkaa eteenpäin. Myös estesatulani Cliff Barnsby Schockemöhle painuu edestä liian matalaksi. Mintulle on käynyt siis päinvastoin kuin monelle muulle nuorelle hevoselle, eli se ei tässä kasvuvaiheessa niinkään levene vaan selkä muuttuu jotenkin muuten. Se on vähän takakorkea ja lavat ovat pullahtaneet aika isoiksi, joten siitä ehkä johtuu, että satulat eivät enää istu tasaisesti.

Kokeilin jonkin aikaa korjata koulusatulan asentoa edestä kohottavalla geelillä. Sillä se tuntuikin asettuvan hyvään tasapainoon, mutta ratsastaessa ei kuitenkaan sitten toiminutkaan, vaan satula valuu taaksepäin ja on todennäköisesti painanut takapaneelien kohdalta, Minttu on ollut nyrpeä satuloidessa ja hieman väristelee lihaksia selän takaosasta, kun siitä painelee sormilla. On siis aika vaihtaa satulaa.

Vanha satulamme ratsastuksen jälkeen edestä kohottavan geelin kanssa. Satula on hyvässä asennossa mutta on valunut selvästi taakse, minkä näkee myös vastinhihnojen asennosta.

Ennen satulanvaihtoa otin kuitenkin kunnolla aikaa hieroa Mintun selkää. Vietin karsinassa ainakin tunnin, jonka aikana hieroin selän ja lautaset ja kokeilin myös vähän kaulan ja niskan lihaksia. Lopuksi tein vielä porkkanavenytyksiä selälle ja molemmille kyljille. Olen kysynyt hyvää hevoshierojaakin, mutta häntä ei näytä saavan kovin nopeasti paikalle, joten hyödynsin jälleen internetiä ja opiskelin, mistä kannattaa hieroa ja miten. Seisoin jakkaralla karsinassa ja aloitin painelemalla selkää suurin, kevyin liikkein. Aluksi Minttu kuikuili taaksepäin ihmetellen. Yllättävän vähän se kuitenkaan liikuskeli tai nyrpisteli, vaan melkein koko ajan se tuntui nauttivan, vaikka lihakset olivatkin kipeät. Pian sain painella jo lujaakin, kun selkä pehmeni. 

Ajattelin, että en minä varmaan kovin kummoista hyötyä saa aikaan, mutta yllätys oli suuri, kun selän väristely loppui ja Minttu näytti samoja merkkejä, joita hevoset tyypillisesti näyttävät hieronnassa rentoutuessaan: se lepuutti päätään alhaalla, nuoleskeli huuliaan ja haukotteli moneen kertaan! Minttu ei ole varmaan koskaan ennen haukotellut minun nähteni, joten ihan oikeasti hieronta taisi mennä perille. 

Nyt kokeilin toista kertaa satulaa, jota Marja kävi tallilla sovittamassa. Se on uusi, vasikannahkainen Prestige Venus New D. Satulasta kuulemma olisi jokin käytettykin saatavilla, mutta tavallisella nahalla. Tämä malli kirpaisee aika huolella kukkarosta varsinkin uutena, mutta ihastuin kertakokeilulla tuohon nahkaan, koska siinä on niin hyvä pito! Satula on nyt siis testissä, ja kahden kerran perusteella se vaikuttaa hyvältä. Siinä on pehmeät polvituet ja ihanan syvä istuin. Se ei myöskään valu Mintun selässä taaksepäin ja antaa lapojen liikkeelle paljon tilaa. Samalla otin testiin Amerigon kouluvyön, koska tuntuu, että nykyinen vyömme saattaa osaltaan vetää vastinhihnoja huonoon asentoon. Katsotaan nyt rauhassa, mutta voi hyvinkin olla, että tämä satula ratkaisee pulman. Vanhat satulat annoin jo Marjalle mukaan myyntivälitykseen.

Prestige Venus New D

 '

Alla on muutama videopätkä viime sunnuntain ratsastuksesta eli juuri tuosta toisesta testikerrasta. Kentät ovat jo kovaa vauhtia sulamassa, kiitos muutaman aurinkoisen plussakelin päivän, joten menin ratsastamaan ulos ja virittelin Pixion kuvaamaan. Minttu oli hiukan jännittynyt ulkona, kun siellä on taas niin paljon enemmän katsottavaa kuin maneesissa, mutta aikani ratsastettuani sain ulos isoa, letkeää ravia ja Minttu alkoi rentoutua.