Märkää ja pimeää

Blogiin ei ole tällä hetkellä ihmeempää päivitettävää, tai ehkä olisi, mutta pari postausta sitten mainitsemani syksyisen puurtamisen tunnelma jatkuu ja jaksamista saa olla aika usein hakemassa. 😄 Täydenpuoleinen työkalenterini jatkuu onneksi enää noin puolitoista viikkoa, minkä jälkeen harrastuksille on taas paremmin aikaa ja myös jaksamista.

Nyt olen hyödyntänyt paljon juoksuttamista, ja ovat hevoset saaneet kyllä paljon lomapäiviäkin. Kentälläni on neljä kavalettia haitarimuodostelmassa, ja kun laitan hevosille juoksutusvyön ja sivarit, ne saavat hyvän ja hyödyllisen treenin niin, että säästän aikaa ja omaa energiaani. Juoksutan ne ensin aina molempiin suuntiin ravissa, sitten laukassa ja lopuksi jonkin aikaa molempiin suuntiin kavalettien yli niin, että ne joutuvat nostamaan jalkojaan kunnolla ja myös venyttämään askelta, jos ohjaan ne kavalettien ulkoreunaa kohti. 

Vaikka marraskuussa keskellä raskasta työviikkoa motivaatio ei ole parhaimmillaan, ratsastus ei kyllä juuri ikinä harmita tai kyllästytä siinä vaiheessa, kun selkään on päässyt. Usein olen etukäteen päättänyt, että tänään ratsastan vain lyhyesti ja kevyesti, mutta sitten into lisääntyykin ja huomaan tehneeni ihan normaalin treenin. Toki erikseen sitten ne päivät, jolloin hevoset oikeasti tarvitsevat kevyen liikutuksen palautumistarkoituksessa.

Mintun kanssa olemme jatkaneet vaihtoharjoituksia. Hitaasti mutta varmasti ne onnistuvat pikkuhiljaa paremmin. Edelleen haasteena on saada Minttu toisaalta nopeaksi takajaloistaan, jotta epäpuhtaat vaihdot jäisivät pois (niitä tulee vieläkin, vaikka välillä vaihdot ovat puhtaita), ja toisaalta Minttu taas saattaa höyrytä ja ennakoida vaihtoja niin, ettei odota apua ja vaihtaa itse. Leikin varjolla aloitetut piaffeharjoitukset sujuvat sen sijaan helpomman oloisesti. Nykyään usein pyydän siltä piaffeaskelia jossain kohtaa ratsastusta, vaikkapa eri harjoitusten välissä tai vaikka juuri ennen loppuraveja. Täytyy jonain kertana yrittää saada pieni pätkä videolle. Koska ravi on Mintulle helppo askellaji, sillä ei mennyt kauan saada juonesta kiinni, että pitäisi ravata paikoillaan.

Kuvat on otettu syyslomalla pari viikkoa sitten lähimetsässämme.

Irtokenkäkurssilla Kylämäen Hevostilalla

Kun alkukesällä hevoset pääsivät metsätarhaan, jossa oli uusi hiekkapohja, niiltä alkoi irtoilla etukenkiä. Uusi pohja ei ollut vielä yhtään painunut tiiviimmäksi ja siksi upotti, ja kun hevoset spurttailivat siellä, etupää ei ehtinyt alta pois ja takakavio pääsi polkaisemaan kengän kannalle. Keskikesällä ja alkusyksystä irtoileminen vähentyi, kun pohja tiivistyi, mutta nyt on satanut ihan järjettömiä määriä ja tarhassa on kuralillua. Salaojitusta siellä ei ole, joten ihan tällaisia vesimääriä monta viikkoa putkeen se ei kestä mutaantumatta. Nyt kenkiä sitten taas on alkanut irtoilla. Viimeisimmän irtoamisen jälkeen ilmoittauduin Toivo Niemen vetämälle irtokenkäkurssille, jotta en olisi aina kengittäjän varassa jokaisessa pikkujutussa.

Päivä alkoi aamukahvilla ja noin 1,5 tunnin teoriaosuudella. Kävimme läpi kavion perusanatomiaa ja kavioihin liittyviä sairauksia, katsoimme lyhyet demovideot kengän irrottamisesta ja kiinnittämisestä ja puhuimme siitä, milloin hevonen tarvitsee kengät. Tämän jälkeen oli ohjelmassa lounas, ja klo 12 - 16 oli varattu käytännön harjoituksiin.

Meitä kurssilaisia oli kymmenen, ja meille oli viisi hevosta eli parin kanssa yksi hevonen. Kaikki olivat Kylämäen Hevostilan suomenhevosia. Ensin Toivo näytti vielä käytännössä, miten kenkä irrotetaan ja kiinnitetään takaisin. Sen jälkeen pääsimme harjoittelemaan itse.

Kengän irrottaminen osoittautui kaikkien työläimmäksi vaiheeksi ainakin minun ja parini mielestä. 😂 Kotkaukset piti pienellä taltalla suoristaa, ja koska ne olivat käytännössä vähän painuneet kavioon, se ei käynyt ihan noin vain. Tekniikan kuitenkin oppi vähitellen. Tämän jälkeen kenkää löysytettiin pihdeillä ja otettiin naulat irti.

Naulaamista pidin etukäteen jännittävimpänä osuutena, koska jostain on tullut sellainen mielikuva, että kun kerran lyö vähän vinoon, niin naula on joko hevosen aivoissa tai hevonen saa kaviokuumeen ja kuolee. Mutta ei se ollutkaan yhtään paha. Naulat menevät aika hyvin vanhoihin naulanreikiin, ja jos naula pääsee silti lopussa ohjautumaan väärin niin, että se tulee kavion seinämästä ulos joko liian alhaalta tai liian ylhäältä, se vain napataan pois ja laitetaan uudestaan paremmin. Jos kovasti väärin laittaa, voi seurauksena olla kaviopaise, mutta se on aika kaukana kauhuskenaarioista. Opin myös arvioimaan, onko naula sellaisessa kulmassa, että se ohjautuu oikein. Kun naulat on saatu kiinni, päät katkaistaan ja kotkataan ja lopuksi viilalla kevyesti tasoitellaan.

Kurssi oli tosi hyvä, ja jo ekaa kaviota tehdessä tuntui, että sain jo hyvän näppituntuman, miten pitää tehdä. Kengitin yhden etu- ja yhden takajalan. Nyt uskallan tarvittaessa omillekin hevosilleni lyödä irtokenkiä kiinni, joten voin lopettaa kengittäjälle soittelun joka pikkuasiasta.

Plikka-hevosen takakenkä irrotettu ja lyöty takaisin paikoilleen.

Nauloja pois nyppimässä

Kotkauksia auki

Kylämäen Hevostilan suomenhevosia

Taas puurretaan

"Syksyistä peruspuurtamista" on se sanapari, joka tuli mieleeni viime aikojen ratsastuksista. Olen melkein vuosi sitten tehnyt samannimisen postauksen ja kertonut siellä, että tähän aikaan syksystä motivaationi ei ole parhaimmillaan, kun päivät lyhenevät, koko ajan on märkää ja tuulista ja töissä on pitkiä päiviä ja kiireistä. Tässä sitä siis taas ollaan, syksyisen peruspuurtamisen äärellä. 😄

Mintun kanssa tosin harjoitellaan tosissaan uusia juttuja. Viikoittaisessa valmennuksessa olemme nyt keskittyneet vaihtoihin, jotta ne saataisiin ratavalmiiksi ensi kautta varten. Minna on koskettanut juoksutusraipalla Mintun takajalkaa samaan aikaan, kun olen antanut vaihtoavun, ja tämä on auttanut saamaan jo joitakin puhtaita vaihtoja. Sitä ennen olen erittäin kootussa ravissa ja laukassa mennyt aivan pientä volttia Minnan ympärillä ja koonnut samaan aikaan kun Minna aktivoi takajalkoja raipalla koskettamalla. Tarkoituksena on saada Minttu nopeammaksi takajaloistaan ja enemmän "istumaan", jotta vaihdot lähtisivät takaa eikä etupää edellä.

Olemme harjoitelleet myös piaffen alkeita. Mintulle asiat ovat helpompia ravissa kuin laukassa, joten ei ole edes kovin yllättävää, että pienen alkuihmetyksen jälkeen se on nopeasti saanut ideasta kiinni. Vähän liiankin hyvin, sillä nyt se yrittää tarjota baby piaffea, kun haluaisin ihan vain lähteä käynnistä raviin. Radoilla tätä ei tarvita ainakaan pitkään aikaan vielä, mutta koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan".  Nyt se on itsessään hyvä harjoitus takajalkojen nopeuttamiseksi.

Marcella viettää tällä hetkellä muutaman viikon mittaista lomaa. Kesällä ja alkusyksyllä ratsastin sitä 3 - 4 kertaa viikossa, ja nyt vuoden kiireisimpänä työaikana annan sille vähän huilia, aikaa löytää taas jalkansa ja tasapainonsa tarhassa pukittelemalla ja itselleni kevyemmän kalenterin. Mintunkin kanssa nuorena hevosena osoittautui toimivaksi sykliksi työskennellä muutama kuukausi ja sitten antaa pieni loma.

Kentän laajennus pitäisi saada vielä ennen pakkasten tuloa valmiiksi. Se on seissyt nyt useamman viikon, kun naapurin omistama, yhteen työvaiheeseen tarvittava tielana on ollut korjattavana ja odotellut varaosia. Pian pitäisi kuitenkin päästä viimeistelemään pohjakerroksen pinta niin, että voin täryttää sen ja sitten tilata siihen kivituhkaa ja hiekkaa. Sitten onkin paljon enemmän tilaa ratsastaa.

Sain myös peruutuspaikan ensi viikonloppuna Marttilassa pidettävälle irtokenkäkurssille. Teen sieltä varmaan oman postauksen.

Kuvat on otettu tänään. Täällä tuuli on puuskittain melkein myrskylukemissa, ja hevoset saivat pitkästä aikaa loimet niskaan. Niitä onkin todella vähän tarvittu sen jälkeen, kun keväällä kelit lämpenivät.

Kuinka paljon hevosten pitäminen kotona maksaa?

Blogien – siis niiden vähäisten, jotka edelleen ovat aktiivisia – trendaavana ilmiönä on nykyään hevosharrastuksen kustannuslaskelmien julkaiseminen. En ole lähtenyt mukaan erittelemään kuluvia rahamääriä millään kuukausittaisella laskelmalla, mutta sen tiedän, että hevostenpidon hinnasta kotitallissa kysellään hevostalli.netissä vähän väliä. Nyt reilut kaksi vuotta kotitallia pitäneenä tiedän asiasta riittävästi lausuakseni siitä jotain.

Ensinnäkin on hyvä muistaa, että hevosteluun liittyvien kulujen summa riippuu pitkälti siitä, mitkä kulut kukin siihen laskee mukaan. Jossain täytyy aina asua, mutta joku on saattanut ostaa hevostilan paljon "normaalia" asuntoa tai omakotitaloa kalliimmalla – onko hintaerotus silloin laskettava hevosenpidon kuluksi? Jos on rakennettu talli, kenttä ja muita fasiliteetteja, ne ovat selkeästi hevostelukuluja, mutta toisaalta ne tulevat osaksi kiinteistöä ja nostavat sen arvoa. Arvonnousuhan ei toki lompakossa saakka tunnu, ellei paikkaa joskus myydä, mutta kiinteistön arvon nostamiseen käytetyt rahat eivät mene samalla tavalla Kankkulan kaivoon kuin ne, jotka hevonen syö.

Monet kulut taas ovat sellaisia, jotka voisi ajatella osittain hevostelukuluiksi. Jos hankkii Avantin, jolla siirtelee paaleja ja lanaa kenttää, onko sen ostohinta tai lainanlyhennys hevosharrastukseen liittyvä, jos sillä tekee muitakin pihatöitä?

Hupsuimmat ajattelevat, että omalle työlleen täytyy laskea hinta, joka sitten lisätään kuluihin. Ikään kuin että tunnin tallihommat maksaisivat päivässä 15 euroa ja kuukaudessa 450 euroa. Siinä tapauksessa on ehkä syytä vaihtaa lajia, jos harrastaminen tuntuu pakolliselta työltä, ja toki samalla logiikalla on alettava laskea, että kirjan lukeminen sohvalla, koiran lenkittäminen, television katsominen ja kukkapenkin somistaminen maksavat nekin tietyn tuntihinnan. Hinta työstä lasketaan, kun tarjotaan maksullista palvelua, ei omasta harrastamisesta. 

Joka tapauksessa oma kululistani näyttää nykyhinnoilla (eli kalliilla sellaisilla) tällaiselta. Ylimmäisenä ovat kulut ja niiden alla tarkennuksia. Listaan ensin ne kulut, jotka liittyvät nimenomaan kotona pitämiseen. Hinnat on laskettu kahdelle hevoselle.

Onni on saapua kotiin ratsain. Tässä Marcellan kanssa
joskus keväällä ja Minttu vielä vanhassa tarhassa.

Jokin kesälomapäivä tänä vuonna.

Heinä: 170 + 33 = 203 €

- Yksi heinäpaali maksaa n. 85 € ja se riittää yhdelle hevoselle kuukaudeksi. Kaksi hevosta popsii siis 85 + 85 eurolla heinää. 33 euroa tulee siitä, että heinärahti Paimiosta tänne kaksi kertaa vuodessa maksaa yhteensä noin 400 euroa eli n. 33 €/kk. Minun käyttämäni heinä on Laatuheinärenkaan viljelijältä tilattua, analysoitua esikuivattua säilöä. 

Kuivikkeet: n. 120 + 12 = 132 €

- Käytän Vapon tuotteista kuiviketurvepaaleja, pieniä turvesäkkejä, puupellettiä ja satunnaisesti jokusen paalin purua. Kahdessa vuodessa olen todennut, että toimiva kombo on hankkia lämpimäksi vuodenajaksi turvepaaleja, koska ne ovat halvempia kuin yksittäiset säkit, ja pakkasaikaan taas käyttää säkkiturvetta, koska se vain hieman kohmettuu muttei jäädy samalla tavalla kuin paaliturve. Puupelletti on ihan toimiva kuivike ja se ei jäädy talvellakaan, mutta sen hinta nousi Ukrainan sodan myötä kovasti eikä se ole niin riittoisaa kuin turve. Minttu likaa kuiviketta selvästi enemmän kuin Marcella, ja koska Minttu ei osaa olla kaivelematta turvepatjaa aina silloin tällöin auki, en nykyään pidä kummallakaan sellaista vaan turve on karsinassa irtonaisena koko ajan. Patjan pitäminen vähentäisi kuivikekuluja. 

- Tilaan kuivikerahdin kerran vuodessa, ja 12 kuukaudelle jyvitettynä rahti on n. 12 €. Pihassa mahtuu säilyttämään muutamaa turvepaalia ja esimerkiksi tallin ylisillä useampaa lavallista säkkejä.

- Kuivikekuluihin voi vaikuttaa paljon sillä, millaiset säilytystilat tallilla on ja missä sattuu asumaan. Moni hakee lähimmältä sahalta ilmaiseksi tai pikkurahalla ison purukuorman, kun taas jotkut kärräävät henkilöauton takakontissa muutaman kalliin säkin kerrallaan tallille. Kuivikkeet maksavat esimerkiksi Hankkijan kautta tilattuna rahtina huomattavasti vähemmän kuin silloin, jos käy ostamassa suoraan myymälästä.

Lantahuolto: 0 €

- Meillä on "pitkäaikasella vuokralla" lantalava, jonka pitämisestä ja tyhjennyttämisestä emme maksa rahaa. Lanta menee naapureiden pelloille tai tarvittaessa omaan peltoomme. Turpeen käyttäminen kuivikkeena on tältäkin kantilta paras vaihtoehto, koska turvelanta on maanparannusainetta, kun taas esim. purulanta ei monille viljelijöille kelpaa, sillä se enemmänkin syö maaperän ravinteita. Lantahuoltoon on olemassa monenlaisia ratkaisuja, ja hinta riippuu taas siitä, täytyykö jostain saada rahaa vastaan lannanhävitys ja kuinka usein.

Sähkö, vesi ja bensa: n. 25 €

- Hevosten juoma kylmä vesi maksaa hyvin vähän. Talvipakkasten aikaan laitan niille ulos lämmintä vettä aamulla, mikä vie kuukausitasolla jonkin verran sähköä. Hevosia on kuitenkin vain kaksi, joten kovin montaa minuuttia lämmintä vettä ei tule laskettua astiaan (käyn itse suihkussa pidempään ja nautin siitä vielä lämpimämpänä). Sähköäkin kuluu meillä todella vähän hevoshommiin, sillä puolet vuodesta on sen verran valoisaa, ettei tallissa tarvitse käyttää valoja ollenkaan. Työni puolesta pääsen yleensä ratsastamaan valoisaan aikaan myös talvisin, ja esimerkiksi viime vuonna kentän LED-valo, joka vie todella vähän sähköä, oli päällä varmaan 10 kertaa yhden tunnin. Isoilla vuokratalleilla sähkönkulutukseen täytyy varata paljon enemmän rahaa, kun lämmintä vettä kuluu paljon enemmän ja asiakkaat saattavat pitää valoja tallissa ja kentällä/maneesissa iltapäivästä myöhään iltaan saakka ja ehkä vielä tallityöntekijä aamulla ja päivällä. Talli tuulettuu toistaiseksi painovoimaisesti eli ilman koneita.

- Silloin tällöin lanaan kentän pohjan mönkijällä, jolloin kuluu pieni määrä bensaa. Kosteilla keleillä kenttäni tarvitsee lanausta harvoin, mutta lumipyrykeleillä auraamaan voi joutua enemmänkin.

Tilat, esim. tarha, laidun, talli: ? € (juokseviin kuluihin esim. reilu parisataa vuodessa eli 20 €/kk)

- Tätä on mahdoton yleispätevästi laskea, koska tallitiloja on niin erilaisia ja koska osa paikkojen parannuksista jää kiinteistön arvoon ja osa ei. Meidän tilallamme oli talli, kenttä ja tarha valmiina, mutta kentän pinta kaipasi uudistamista. Hyvien suhteiden avulla siitä on selvitty halvalla. Koko hevostila maksoi selvästi vähemmän kuin esimerkiksi aikaisempi kerrostalokaksiomme Turussa, ja kun jossain täytyy kuitenkin asua, en laske karsinoiden tai muiden hevosten käyttämien paikkojen olemassaololle hintaa. Jos talli, kenttä ja tarhat pitäisi rakentaa alusta saakka varsinkin nykyhinnoilla, tulisi harrastukselle kova hinta, kunnes lainat olisi maksettu.

- Joskus pitää ostaa tarhan tai laitumen aitanauhoihin klipsi, joskus vesikuppiin uusi tiiviste tai vesiletkuun uusi suihkupää. Uuden tarhan tekeminen maksoi kerralla pari tonnia, mutta sitä ei uudestaan tarvitse tehdä (hintatietojen erittely ja tietoa ja kuvia metsätarhan tekemisestä täällä).

Kahden hevosen pakolliset, kotitallilla pitämiseen liittyvät kulut (heinät, kuivikkeet, lantahuolto, vesi, bensa, sähkö, satunnaiset tallikaluston ylläpidot) yhteensä 380 € eli 190 €/hevonen.

-------------------

Kuluja, joita tulee myös vuokratalleilla hevosta pitäessä:

Lisärehut: n. 10–20 € (Minttu syö 2 l Racing Selectediä, ADE-vitamiinilisää ja kivennäistä, Marcella vain vitamiinilisää ja kivennäistä. Kun heinä on hyvää, ei ole tarvetta syöttää isoja määriä täydennysrehuja.)

- Kengitys n. 70 €/hevonen/kk (Keskimääräinen, kesä- ja talvikengitys erihintaisia. Kengitysväli 8 viikkoa eli 140 € / hevonen / 2 kk.)

- Valmennukset (Minulla 240 €/kk)

- Kisat (Tällä kaudella kansallinen kilpailulupa ja kisojen ilmoittautumis- ja starttimaksut yht. 556 €. Bensakulut osapuilleen n. 20 €/kisa eli yhteensä n. 200 €/kesä. Palkintorahoja 100 €. Kisakulut yhteensä 656 €/kausi.)

- Eläinlääkärikulut vähintään rokotuksen ja raspauksen verran ja yleensä valitettavasti reilusti siihen päälle vielä jotain satunnaista. Rokotus tarvitaan kerran vuodessa ja Minttu ja Marcella molemmat täytyy raspata kahdesti vuodessa. Yhteensä tästä perusterveydenhuollosta tulee n. 500 €/vuosi eli 250 €/hevonen, ja 12 kuukaudelle jyvitettynä tämä on parikymppiä.

- Varusteisiin saa uppoamaan isoja summia, jos haluaa ja vaikkei aina haluaisikaan. Minulla on molemmille hevosille hyvät este- ja koulusatulat. Joskus hajoaa jotain tai täytyy ostaa muuten vain jotain lisää, mutta en ole mikään varustehamstraaja eikä hevosille ole esimerkiksi kymmentä loimea per turpa. Muutamalla laadukkaalla loimella per hevonen pärjää hyvin koko vuoden säät, ja ne kestävät vuosia, ellei hevonen ole loimentuhoaja.

Kun kotitallikuluihin (190 €/hevonen) lisätään kuukausittaiset lisärehut (15 €), kengitys (70 €) ja eläinlääkärikulut (n. 20 €), saadaan summaksi 295 ja pyöristettynä 300 €. Tähän päälle tulevat mahdolliset valmennukset ja kisakulut plus varustehankinnat. Huomaa, että tässä laskelmassa on siis mukana sellaisiakin kuluja, jotka tulevat myös vuokratalleilla pidettäville hevosille. Nyt siis ei enää lasketa, paljonko kotitallilla pitäminen itsessään maksaa, vaan hevosenpidon todellisia kokonaiskuluja.

Hevostenpidon hintaa kotona voi siis verrata siihen, että tavallisella täysihoitotallilla ei maksa erillistä hintaa heinästä, kuivikkeista, lantahuollosta, vedestä, sähköstä, bensasta ja tallikaluston ylläpidosta, vaan ne kaikki tallinpitäjä maksattaa tallivuokrana, joka voi olla mitä tahansa väliltä 300–1300, yleisesti täälläpäin ehkäpä noin 500 €/kk. Tästä se pyöreästi parisataa on hevosten juoksevia kuluja ja loput menevät lainojen ja mahdollisten palkkakulujen maksamiseen ja siihen, että tallinpitäjäkin saisi jotain palkkaa. Kotitallilla säästää ison siivun siinä, ettei maksa kenenkään muun lainoja eikä hevosenhoitajan työpanosta vaan tekee työt itse ja mahdollisella lainanlyhennykselläkin kartuttaa oman kiinteistönsä arvoa. Kotitallilla hevosia pitäessä täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että hevosia on oltava vähintään kaksi, ja se tarkoittaa aina heinä- ja kuivikekuluja, eläinlääkärimaksuja ja kavionhuoltoa tuplana. Jos toinen hevonen on edullinen seuralainen, esim. pienellä heinä- ja kuivikemäärällä kengättä pärjäävä ja harvoin sairasteleva seuralaisponi, siihen menee toki vähemmän kuin toisen treenaavan kisahevosen ylläpitoon.

En vaihtaisi pois. Onhan näitä ihana katsella omassa pihassa!

Toista kertaa Aira Toivolan istuntatunnilla

Näyttää siltä, että joukkumestaruudet jäävät kisakautemme päätöskisoiksi. Olin ilmoittautunut ylihuomenna oleviin aluekisoihin Kotimäkeen, mutta tänään flunssa on tehnyt tuloaan eikä ole viisasta yrittää urheilla lievästikään flunssaisena. En varmaan mene muihinkaan kisoihin enää tänä syksynä, sillä ajatuksena oli jo aiemmin, että Kotimäen jälkeen keskitytään Mintun kanssa vaihtotreeneihin, ja koska ne tällä hetkellä hankaloittavat HeA-ratojen ratsastamista (Minttu vaihtaa iloisesti sellaisissa kohdissa, joissa ei pitäisi vaihtaa), ei kisakauden jatkaminen tunnu järkevältä. Jos nyt jotkin oikein sopivat kisat ilmestyvät vielä alkusyksyyn, niin sitten ehkä.

Hyvä juttu sen sijaan on, että viime viikonloppuna Aira Toivola tuli jälleen käymään Ratun tallille pitämään istuntatunteja. Ratulle on meiltä noin 35 - 40 minuutin ajo. Olin Airan koko päivän kurssilla heinäkuussa, joten nyt päästiin jatkamaan suoraan siitä. Hän on tulossa taas lokakuun alussa, ja olen senkin päivän laittanut jo kalenteriin.

Tällä kertaa otin yksityistunnin ja keskityttiin istuntaan sivuttaisliikkeissä. Alla on videopätkä jostain kohtaa tuntia.

Sain taas paljon hyviä ajatuksia. Pohkeenväistössä täytyy keskittyä pitämään myös väistättävä pohje edempänä ja ajatella, että väistättää etujalkaa kohti kiintopistettä. Tuo etujalan väistättäminen auttoi mielikuvana siihen, että pohje pysyi helpommin oikeassa kohdassa eikä mennyt liian taakse.

Heinäkuulta tuttuja asioita olivat oikean kyljen aktivoiminen paremmin kasaan ja hartioiden vieminen enemmän vasemmalle. Ne ovat jo hiukan helpompia nyt kun olen niitä miettinyt joka ikinen kerta ratsastaessani n. 1,5 kk:n ajan, mutta kun uusia istuntajuttuja tulee mukaan, ei niitä koko ajan muista.

Avotaivutuksissa sain ohjeeksi viedä toista suoliluuta vähän edemmäs ja toista vähän taakse (esim. avossa vasemmalle oikea suoliluu eteen, vasen taakse), jolloin lantioni pysyy oikeasti suorassa eikä lähde kiertymään. Yläkroppaa saan kiertää enemmän kohti hevosen katseen suuntaa. Tässäkin piti viedä molempia pohkeita aavistuksen verran eteenpäin.

Sulkuja ja takareita ei tällä kertaa ehditty, mutta niitä katsotaan sitten ensi kerralla.

Olin niin keskittynyt Airan ohjeisin, että hevosen liikkumista en paljon ehtinyt ajatella. Minttu olisi saanut ravata jäntevämmin, mutta nyt ei ollut tarkoituskaan saada siitä kaikkea schwungia irti vaan keskittyä omaan istuntaan.

Täytyy tehdä pian jokin postaus taas Marcellastakin. Kisakauden ollessa kuumimmillaan tulee helposti painotettua näitä kisajuttuja Mintun kanssa. Marcellakin on harjoitellut uutterasti ja kehittynyt. :)

Taas ollaan Ratulla!

Takaisin kotona hyvien treenien jälkeen.

Miten parantaa suoritustasoa kilpailuissa?

Meillä alkaa Mintun kanssa pian olla kolmas kokonainen kilpailukausi pulkassa, ja tämän postauksen idea tuli mieleeni muutama viikko sitten. Nyt voisi olla sopiva hetki julkaista se. Kaikki lukijani eivät kilpaile, mutta haluan tässä pohtia, millä keinoilla olemme Mintun kanssa voineet parantaa suoritustasoa kisoissa. En tarkoita kilpailuluokissa nousemista ylöspäin vaan sitä, miten millä tahansa tasolla voi pyrkiä saamaan parempia tuloksia. Laitan nämä listaksi, mutta listan osat eivät ole välttämättä missään tärkeysjärjestyksessä.

1. Harjoittele asiat riittävän varmoiksi kotona...

Listan ensimmäinen osa on tavallaan itsestään selvä: harjoittele kotitreenissä kisaradan asiat niin, että ne onnistuvat muulloinkin kuin pelkästään erityisen hyvänä päivänä. Radalla olo on aina varmempi, kun tietää, että sekä hevonen että ratsastaja osaavat esitettävät asiat. Jos hevonen kotonakin vastustaa tuntumaa tai jatkuvasti ottaa raviaskelia käynnin ja laukan välisissä siirtymissä, se tekee sen todennäköisesti myös kisoissa.

2. ...mutta uskalla mennä sen jälkeen kisoihin

Toisaalta totuus taitaa olla, että kisaamaan oppii kunnolla vasta kisaamalla. Kukaan ei opi sitä pelkästään kotitreenissä. En siis suosittelisi hinkkaamaan samoja juttuja maailman tappiin asti kotona, vaan kun ne sujuvat riittävän hyvin, kisoihin vaan. Kisoissa on aina oma jännityksensä sekä ratsastajalla että hevosella, eikä se sillä vähene, että siellä käy harvoin ja lataa kovia odotuksia kaikkiin kahteen starttiin, joita kaudessa aikoo mennä. Koko ratsukko tottuu kisaamiseen paremmin, kun sitä harrastetaan riittävän usein.

3. Totuta hevonen kisoissa näkyviin ja tapahtuviin asioihin

Tätä olen tällä kisakaudella toteuttanut enimmäkseen hyvällä menestyksellä. Olen käynyt muutamilla kisapaikoilla etukäteen harjoittelemassa eli ratsastamassa normaalin treenin ja samalla totuttanut Minttua ympäristöön niin, että paikka ei olisi sille enää uusi, kun mennään esittämään rata. Viime kisoissa Paimiossa Minttu silti jostain syystä jännitti, mutta Artukaisissa, Ypäjällä ja Koivumäessä näkyi selkeä positiivinen ero, vaikka jännitys ei kokonaan häipynyt.

Paitsi kilpailupaikkaan hevosta voi totuttaa myös tavallisiin kisoissa vastaan tuleviin asioihin. Näitä ovat mm. kouluaidat, kukkaistutukset niiden vieressä, tuomarien pöytä/auto/koppi. Monia näistä on helppo harjoitella kotonakin. Itse olen tänä kesänä parkkeerannut autoni ja mieheni auton kentän laidalle ja ratsastanut niitä kohti ja niiden ohi samoin kuin kisoissa. Kentän laidalle tai vaikka keskelle voi myös tuoda mitä tahansa helposti siirreltäviä pömpeleitä, joiden uskoo huolestuttavan hevosta, ja totuttaa sitten niiden ohittamiseen rennosti. Monilla arkisilla pikkujutuillakin voi tällaista tehdä: esimerkiksi takin voi jättää roikkumaan kentän aidalle, jos hevonen on sitä sorttia, joka heti huomaa tällaiset pikkuasiat ja huolestuu niistä. 

Myös hevosjoukossa ratsastamiseen kannattaa totutella. Esimerkiksi nuoren hevosen kanssa on hyvä testata, että se sietää vastaan laukkaavat hevoset, ennen kuin menee 8 muun hevosen kanssa 20 x 50 metrin maneesiin kisaverkkaan.

Paimion aluejoukkuemestaruudet 26.8.2023. Kuva: Annika Mäki / Photoma

4. Harjoittele verryttelyä

Verryttelyyn kannattaa olla suunnitelma. Varsinkin kokemattomalla kilpailijalla verryttely tahtoo usein jäädä toisten väistelemiseksi ja tehottomaksi haahuiluksi, jossa vain tehdään jotain ja "seilataan". Tätäkin voi harjoitella kotona ratsastamalla ensin "kisaverryttelyn" ja sen jälkeen "kisaradan" ilman, että tekee sillä kerralla muuta. Jokaiselle hevoselle sopii vähän erimittainen verryttely, toisilla se on 20 minuuttia ja toisilla tunti. Senkin oppii pikkuhiljaa arvioimaan oman hevosensa kohdalla.

5. Harjoittele myös kokonaisen radan ratsastamista kotona

Enimmäkseen radan osia kannattaa harjoitella palasina, jotta niitä voi hioa kunnolla (jos meni huonosti, heti uusi yritys perään) ja jotta hevonen ei opi rataa ulkoa ja ala ennakoida. Kokeneet kisaajat eivät välttämättä ratsasta kokonaisia ratoja kotona ehkä yhtään kertaa, mutta kokemattomammalle tekee hyvää saada tuntuma siihen, miltä radan ratsastaminen tuntuu tositilanteessa. Radalla ei voi sanoa "eiku" ja ottaa uusiksi, vaan laukka on nostettava pisteessä, vaikka hevonen sillä hetkellä ei tuntuisi ihanteelliselta. 

Radan ratsastaminen kokonaisena auttaa ainakin itseäni myös muistamaan radan varmemmin. En ole unohdellut ratoja kisoissa, mutta en silti kovin hyvin luota muistiini äkillisissä tilanteissa (esim. Koivumäen kisoissa Minttu vaihtoi laukan ja alkoi säätää, ja siinä hötäkässä unohdin hetkeksi, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, kun keskittyminen meni muuhun). Kun rata on hyvin muistissa, voi kisatilanteessa keskittyä ratsastamaan laadukkaasti eikä vain kertaamaan mielessään liikkeiden järjestystä.

6. Uskalla vaikuttaa hevoseen radalla kunnolla

Tämä on varmasti yksi tärkeimpiä kohtia. Kisajännityksessä ratsastaja usein unohtaa vaikuttaa hevoseen niin tarkasti ja jämäkästi kuin kotona valmennuksissa on harjoiteltu ja rata menee usein seilaamiseksi tehtävästä toiseen. Radasta voi tulla ihan sievä, mutta viimeinen terä jää puuttumaan. Hevonen ei tietysti välttämättä reagoi apuihin mahdollisessa ratajännityksessään yhtä hyvin kuin kotona - tämä on Mintun kanssa tuttua meillekin - mutta yrittää täytyy silti.

7. Muista hyvä eteenpäinpyrkimys

Ilman eteenpäinpyrkimystä kaikki tehtävät tuntuvat vaikeilta ja nihkeiltä ja hevonen näyttää vaatimattomammalta kuin onkaan. Silloin se jää pohkeen taakse, mikä vaikuttaa ihan kaikkeen, ja saa todennäköisesti myös askellajeista huonommat arvostelut kuin voisi saada.

Paimion aluejoukkuemestaruudet 26.8.2023. Kuva: Annika Mäki / Photoma

Lounais-Suomen aluemestaruuksista joukkuhopeaa

 

Sellaista tuli Kaarinan Kenttäratsastajille tänä vuonna Paimion joukkuemestaruuskisoista! Mintun kanssa menimme meille uuden ohjelman HeA:7. Siinä on mm. kootut askellajit, avot, takaosakäännökset ja nelikaarinen kiemuraura niin, että kerran vaihdetaan vastalaukasta vastalaukkaan käynnin kautta. Lisäksi ohjelman loppupuolella on vielä käynnin kautta vaihto puolivolttien keskellä tuomaria kohti.

Oma ohjelmamme olisi voinut mennä paremminkin. Toinen tuomari antoi vain reilut 60 %, toinen 65 %, ja ei lainkaan yllättävästi Minttu tietenkin esitti omatoimisen vaihdon. Tällä kertaa se myös jostakin syystä tuijotti kovasti tuomaripäätyä ja veti kroppansa ihan vinoksi ja selän jäykäksi niissä liikkeissä, joissa lähestyttiin päätyä. Nyt ei siis edes auttanut, että kävin viikko sitten Paimiossa treenaamassa ja olen ratsastanut kotonakin "tuomariautoja" eli omaa ja mieheni autoja kohti. Jokin siellä sitä stressasi, vaikka muutamissa viime kisoissa ratajännitystä on saatu vähemmäksi juuri näillä etukäteen ratsastamisilla kisapaikoilla. Radassa oli kyllä monta hyvääkin kohtaa, mm. molemmat keskikäyntiosuudet ja toinen takari, keskiravi, osa siirtymistä ja nelikaarisesta kiemurasta se puolikas, jossa Minttu ei kokenut tarpeelliseksi esitellä vaihtotaitojaan. Lopputervehdyslinja ja pysähdys olivat myös hyvät.

Seuraavaksi mennään vielä kahden viikon päästä Kotimäen aluekisoissa sama ohjelma, ja katson sen jälkeen, vieläkö tälle kaudelle otetaan jotkin kisat vai jatketaanko keväällä. Uskon, että nuo ylimääräiset vaihdot jäävät pois, kun Minttu oppii tekemään ne rennosti ja oikein avusta, ja se tarvitsisi niissä vielä harjoitusta. Niitä on kuitenkin kesken kisakauden vaikea harjoitella juuri siksi, että sitten ne tahtovat tulla haluamattakin mukaan HeA:n radoille. 

Henkilökohtaisiin aluemestaruuksiin en osallistu tänä vuonna, koska Minttu on tänä vuonna 7-vuotias eikä voi osallistua enää nuorten hevosten mestaruuksiin vaan sennujen avoimeen, ja siellä ohjelman taso on VaB. Harjoitellaan ne vaihdot varmemmiksi, ennen kuin lähdetään starttaamaan sillä tasolla.

Yritetään parantaa vielä seuraavissa kisoissa ja katsotaan kisakauden jatkoa sitten. Nyt kuitenkin onnea joukkueelle ja katseet eteenpäin seuraaviin koitoksiin!