sunnuntai 18. helmikuuta 2024

Talvisia vaihtotreenejä

4/2023






































Minulle riittäisivät kyllä jo hyvin nämä pakkaset, lumi ja jää. Kenttä on jostain joulukuulta saakka ollut jäässä, ja nyt lämpötila on sahannut nollan molemmin puolin ja vettäkin tuli pari päivää sitten niin reilusti, että pellolle saamani hyvä kenttä on ei ole sekään enää niin hyväpohjainen. Mintulla laukkasin siinä kyllä tänään, mutta Marcellalla en, sillä sen laukka on vielä niin paljon tasapainottomampaa ja vaatii vauhtia.

Mintun kanssa olemme harjoitelleet vaihtoja nyt aika ahkerasti. Ihan tyylipuhtaita on edelleen vaikea saada, mutta varsinaiset takaa jäljessä olevat vaihdot ovat kovasti vähentyneet tammi-helmikuun aikana. Nykyään Minttu tekee eniten tasajalkavaihtoja, eli vaihto alkaa sinänsä ihan korrektisti takajaloista, mutta uuden laukan puoleinen sisätakajalka ei kurota riittävästi eteen, vaan se ottaa lyhyen askeleen ja laskeutuu toisen takajalan kanssa tasan. Tämä tuntuu selässä nykäisevänä laukka-askeleena. Se on enemmän oikein kuin sellainen vaihto, jossa etupää vaihtaa ensin ja takapää vasta seuraavassa askeleessa, mutta kouluradalla siitä saa korkeintaan noin vitosen. Siispä harjoitukset jatkuvat.

Tein lyhyen videon, jossa näkyy muutama vaihtoharjoitus viime kesältä. Videossa on ensimmäisenä vaihto, jossa takapää vaihtaa parikin askelta jäljessä. Sen jälkeen on kaksi pätkää, joissa vaihto alkaa takaa mutta päättyy tasajalkavaihtoon. Videon viimeinen vaihto on puhdas. Tyylipisteitä siitä ei saisi kovin paljon, koska Minttu nostaa ristin korkealle ja tekee omituisen loikan, mutta puhdas vaihto se on. Viime keväältä löytyi myös muutama kuva.

Vaihtojen harjoittelu on sillä lailla hiukan helpottunut vaikkapa vuoden takaiseen verrattuna, että nykyään Minttu ei niin usein enää ala kuumeta ja ennakoida. Kyllä se välillä tarjoaa omin päin puhtaita tai epäpuhtaita vaihtoja ja erikoisia loikkia, mutta paljon useammin jo pystyn ratsastamaan esimerkiksi lävistäjällä ja odottamaan vaihtoa lävistäjän loppuun saakka niin, että pääsen antamaan vaihtoavun itse. Tekemistä kuitenkin vielä riittää, että saisimme vaihtoihin tasaisuutta ja varmuutta.

Epäpuhdas vaihto. Takajalat laukkaavat vielä vasenta laukkaa (vasen takajalka on edempänä), mutta etupää on juuri vaihtanut oikeaan laukkaan...




... ja heti etujalkojen laskeutuessa maahan takajalat vaihtavat paikkaa niin, että takapääkin on nyt oikeassa laukassa, mutta vaihto ei tapahdu samassa askeleessa.




Tämä kuva on eri yrityksestä samassa kohdassa kenttää. Takajalat ovat tulleet tasan.

 







tiistai 6. helmikuuta 2024

Kohti tuntumaa (video!)

Marcellan ratsukoulutuksen alkuvaiheessa on ollut yksi ylivoimaisesti vaikein asia: tuntuma. Marcellalle ns. oikein päin kulkeminen eli tuntumaa kohti pyöreänä kurottaminen, kaulan laskeminen ja selän nostaminen ovat sen rotuominaisuuksien vuoksi kaikkea muuta kuin helppoja ja luontevia asioita. Katsokaapa joskus esimerkiksi kansainvälisiä matkaratsastuskisoja: suurella osalla arabeista on siellä martingaali, joka ei toki estä pään nostamista mutta pitää ohjasotteen oikean suuntaisena sitten kun hevonen odotetusti viskoo päätään ylös. Arabeille on muita hevosrotuja ominaisempaa kulkea pää korkealla ja selkä notkolla, ja jos pyöreys saavutetaankin, monet niistä pyrkivät tiukkaan nippuun. Jännittyneen, korkealle kurottavan asennon lisäksi erityistä lisävaikeutta tuo taipumus pään viskomiseen, jota arabit tekevät paljon myös vapaana ollessaan. Marcellankin pää on viuhunut satoja ja taas satoja kertoja niin korkealle ylös-taakse, että jos asentoni menisi kovin etukenoiseksi satulassa, olisin jo murtanut nenäni. Syyksi on riittänyt esimerkiksi se, että käytin pohjetta, vaikutin Marcellan vauhtiin tai Marcella ei rentoutunut kuolaimelle. Joskus syy on myös siinä, että Marcella kuumuu tai sitä alkaa jo vähän väsyttää. Pään viskelyyn korkealle ylös löytyy arabille aina jokin syy.


Niinpä oikean muodon (pää, kaula, selkä) saavuttaminen ja kuolaintuelle rentoutuminen on jokaisessa harjoituksessa Marcellan kanssa ykkösasia. En ole kovin paljon kirjoittanut treeneistä sen kanssa (täytyypä muuten muuttaa tämä asia jatkossa), mutta niissä tähdätään aina siihen, että Marcella kurottaisi kohti tuntumaa pyöreästi ja työskentelisi selän läpi. Matka on ollut vaikea eikä kovin nopea, mutta tiedän olevamme oikealla tiellä. Hitaasti, hyyyyyvin hitaasti tässä reilun vuoden kestäneessä koulutuksessa Marcella on yhä nopeammin tullut tasaiselle tuntumalle, pyöristynyt, liikkunut rennommin kuin alussa ja vähentänyt pään viskelyä. Merkittävä harppaus on tullut tänä talvena. Marcella on aivan viime aikoina päässyt jo siihen pisteeseen, että kun otan käynnissä ohjat, se pyöristyy tuntumalle itse ja ymmärtää, että näin kuuluu tehdä. Tähän talveen saakka alkukäyntien jälkeen kannatti melkeinpä lähteä heti ravaamaan, sillä käynnissä ohjastuntumalla työskentely oli täysin mahdoton ajatus ja aiheutti vain puhinaa ja pään kiukkuista viskelyä. Lyhyt hetki kohti tuntumaa ravaamista tuli ensin joskus loppuravien aikana, sitten pikkuhiljaa jo varsinaisen työskentelyn aikana hetkittäin. Nyt Marcella hakeutuu tuntumalle jo käynnissä ja alkuravissa, joskin tuntuman saa paremmaksi treenin edetessä.

Muoto ei ole vielä missään nimessä tasainen. Kuten nuorelle hevoselle on normaalia, hetki saattaa mennä hyvässä muodossa, sitten pää nouseekin yllättäen tai Marcella pyrkii sukeltamaan päällään taakse-alas. Myös pienempää ylös tai alas nytkymistä tulee. Lisäksi Marcella tekee toistaiseksi sitä, että kun se sukeltaa alas, se samalla aukoo suutaan, vaikka ohjastuntuma omaan käteeni olisikin kevyt.  Suussa ei kuitenkaan ole vikaa ja kuolaimia on kokeiltu useita erilaisia, ja uskon, että tämäkin korjautuu ajan myötä. Vaikka tietyissä tilanteissa ja erityisesti laukassa oikeassa kierroksessa tulee vielä paljon pään viskelyä, koska tasapaino ei vielä riitä, helpompaan suuntaan saamme jo jopa hyviä, täsmällisiä nostoja ja laukkaympyröitä joskus aivan ilman yhtään pään heilumista. Ravissa mennään koko ajan enemmän siihen, että suurempi osa työskentelystä on pyöreässä muodossa ja yhä pienempi osa sisältää mitään ylimääräisiä heilumisia. Vaikka täydellisyys on kaukana, suunta on oikea, ja odotan innolla, mihin saakka pääsemme vielä.

Kaikkein tärkein ohjenuora on mielestäni ehdottomasti se, että hevosen tulee liikkua reippaasti pohkeesta eteen kohti vakaata ohjastuntumaa. Vaikka tulisi epätasaisuutta, heilumista tai vastustelua, kädellä ei pidä alkaa taistelemaan ja toisaalta pitää välttää sitä, että hevonen saa heilumisellaan ohjan löystymään. Aina vain tasainen tuntuma ja pohkeesta eteen, tapahtui mitä tapahtui. Pikkuhiljaa hevonen oppii ja huomaa, että kuolaintuella on mukava olla. Näin ei myöskään tule ratsastaneeksi ns. taaksepäin eli kovalla kädellä takaosan työskentelyn unohtaen. Pyöreänä tuntumalla kulkeminen ei myöskään itsessään ole vielä hyvä tilanne, jos hevonen ei ajattele eteenpäin eikä käytä takaosaansa. Pyöreällä kaulalla raahustava hevonen ei käytä itseään sen paremmin kuin päätään heiluttavakaan.

Ratsastusta tukevana oheistreeninä myös juoksutan sivuohjilla ja ohjasajan Marcellaa säännöllisesti. Erityisesti ohjasajo on osoittautunut hyödylliseksi: ihan joka viikko ei ole onnistunut, mutta olen varsinkin syksyllä usein ohjasajanut Marcellaa ympyrällä kerran viikossa ja ratsastanut pari kertaa. Ohjasajossa se on oppinut löytämään tasapainoaan tuntumalla ilman ratsastajaa, ja tätä samaa fiilistä on haettu ratsain. Alla olevassa kuvassa Marcella on ihanteellisessa eteen-alas-muodossa ja tyytyväisenä kevyellä tuntumalla. Sen alla on video ja videolta pari kuvakaappausta. 

Ratsastajat eivät usein tykkää jakaa videoita kovin epätäydellisistä suorituksista, koska nykyään on niin helppo joutua nettiarvostelijoiden hampaisiin. Itse pidän kuitenkin tärkeänä näyttää, että hevosen kouluttaminen kuten tietysti ratsastajana kehittyminenkin on prosessi. Mikään hevonen ei nuorena juuri pellolta lassottuna ja varustettuna liiku kuin Valegro, vaan siihen vaaditaan aina koulutusta, vaikka toisille hevosille koulutuksen jotkin vaiheet ovat helpompia kuin toisille.

Videon ensimmäiset osat (ravia ja laukkaa ympyrällä oikeassa kierroksessa, minulla päällä pinkki paita) on otettu joskus viime kesänä, sen jälkeen toinen osa (violetti paita) myöhemmin samana kesänä ja talvipätkät alle viikko sitten. Tuolla kerralla ei saanut laukasta videota, koska kenttä oli liian jäinen. Ravipätkätkään eivät ole nyt ihan parasta, mitä Marcella tällä hetkellä pystyy näyttämään, koska mieheni nappasi vain parin minuutin videon ja siinä on mitä sattuu olemaan. Juuri nyt olen saanut pellolle kuitenkin tosi hyvän pohjan, joten jos Pixem 2 tulee pian postista, saatan ehtiä saada uutta videota, ennen kuin sää taas muuttuu ja pohjat menevät huonommiksi.







































2/2024. Turpa on hieman luotiviivan takana, mutta tuntuma on tasainen eikä vastustelua ole.



Hiljalleen oikeaan suuntaan. Ajan kanssa liike saadaan vielä paremmin selän läpi,
mutta tässä on jo mukavasti liikelaajuutta ja tuntuma hetkellisesti tasainen. 2/2024



2/2024

























































































torstai 1. helmikuuta 2024

Huomio käyntiin

Kelit ovat olleet hankalat viime aikoina. Ensin kentän pinta pääsi jäätymään sileäksi jääksi viime vuoden puolella, ja vaikka sen jälkeen lunta on tullut reippaasti, eihän se auta liukkaalla pinnalla. Kenttä on sen vuoksi ollut poissa pelistä jo jonkin aikaa. Vähän aikaa sitten tuli pariksi päiväksi plussakeli, jolloin kentän pinta pehmeni ja pääsin vetämään sen piikkilanalla karheaksi, jotta seuraava satava lumi tarttuisi siihen. Mutta eipä sen jälkeen enää olekaan tullut lunta, vaikka sitä on riittänyt taas tuutin täydeltä koko talvi. :D Nyt on ollut pelkkää plussan ja pienen pakkasen vuorottelua. Kenttä on aivan jäinen, ja vaikka olen ratsastanut pellolla, saa nähdä kuinka kauan sielläkään tuo koko ajan ohuemmaksi käyvä lumipeite enää pysyy. Voi olla, että kohta ihan jokainen paikka on pelkkää jäätä. 

Tähän lisätään vielä Mintun rokotuksesta saama kuume (viikon saikku), liikalihaa kasvattanut jalkahaava (2 viikon saikku, josta 1 viikko samaan aikaan kuumeen kanssa) ja heti tämän perään kengityksestä tullut naulanpainama, joka aiheutti tilapäisen ontuman ja vajaan viikon saikun. Olen näiden saikkujen välissä päässyt ratsastamaan pari kertaa, mutta sitten on taas tullut seuraava vaiva. Tämä talvi ei todellakaan siis ole ollut harjoittelun kannalta hyvä talvi, mutta onneksi mitään vakavaa terveysongelmaa ei ole ollut.

Poistettu kenkä laitettiin uudelleen kiinni kolme päivää sitten. Toissapäivänä ratsastin Mintun pellolla ja varmistin, että kavio ei ole enää arka. Eilen sitten päästiinkin jo valmennukseen. Pellolla tuuli niin kovaa, että oli todella vaikea kuulla yhtään mitään ohjeita, ellei mennyt kuuntelemaan niitä suoraan valmentajan eteen, ja Minttukin oli aluksi hiukan säikkynä. Saatiin kuitenkin pidettyä hyödyllinen ja onnistunut tunti.

Teimme tunnilla myös ravi-käynti-siirtymiä ja ravissa avoa ja sulkua, mutta varsinkin nyt jäisillä keleillä huomio on ollut erityisen paljon käynnissä. Se on meille ratsukkona ollut aina kaikista vaikein askellaji työstää, joten ei yhtään huono ajatus keskittyä siihen.

Olemme pyrkineet saamaan Mintulta lyhyitä, koottuja, nopeita käyntiaskelia. Tämä on Mintulle vaikeaa, koska se mielellään kävelisi isoja, hitaita askelia eikä sitä ole muutenkaan helppo saada teräväksi ja nopeaksi missään askellajissa. Käyntiä on työstetty niin, että olen mennyt uraa pitkin keskikäyntiä, koonnut nopeasti ihan muutamaksi askeleeksi ja heti uudestaan keskikäyntiä. Välillä olen kääntänyt puolikkaan tai kokonaisen takaosakäännöksen, mutta niitäkin Minttu alkaa herkästi ennakoida, joten sain kotiläksyksi tehdä käyntisiirtymiä ilman käännöstä. 

Eilen helpompaan suuntaan (vasempaan kierrokseen) kokoaminen ja takaosakäännökset onnistuivat yllättävän helposti. Toiseen suuntaan oli vaikeampaa, koska siinä Minttu pyrkii aina joko asettumaan ulospäin, tai jos käännän sen asetuksen sisälle, koko hevonen menee aivan mutkalle, jää pohkeen taakse ja työntää takaosansa ulospäin. Vinous siis näkyy erityisen hyvin hitaassa askellajissa. Oikeaan kierrokseen käynnin kokoaminen ja varsinkin asetuksen yhdistäminen siihen ovat siis vielä vaikeita.

Koottu käynti on kuitenkin selvästi kehittynyt piaffen alkeiden harjoittelun avulla. Sitä treenailtiin jo syksyllä, ja nyt talvella olen aina välillä pyytänyt Mintulta piaffemaisia, nopeita raviaskelia selästä tai maasta. Niiden kautta Minttu on oppinut ajattelemaan, että takajaloilla voi ottaa nopeita, lyhyitä askelia, ja tämä on auttanut myös käynnin kokoamiseen. Kääntöpuolena on tietysti se, että Minttu saattaa tarjota piaffemaista liikkumista, kun yritän vain koota sitä käynnissä. 😅 Mutta mennään asia kerrallaan. On kuitenkin hyvä, että se tarjoaa asioita. Se on merkki siitä, että se muistaa oppimansa.

Käynti on muutenkin mielestäni aliarvostettu askellaji. Yllättävän moni ei tee käynnissä oikeastaan muuta kuin lämmittelee hevosen lihaksia, jäähdyttelee ja siirtyy paikasta toiseen eikä varsinaisesti työstä sitä. Käynnissäkin voi tehdä askellajin sisäisiä siirtymiä, hioa suoruutta, tehdä kaikki taivutusväistöt ja parantaa pysähdyksiä. Kannattaa siis suunnitella hyvä treeni vaikka sitten käyntipainotteisesti, jos ratsastusalueiden pohjat eivät sovi raviin ja laukkaan juuri nyt,

Tein muuten taas kunnon loven kukkarooni, sillä tilasin Pixem 2 - kamerajärjestelmän. Minulla on ollut vuodesta 2016 lähtien Pixio, jolla olen ottanut suurimman osan kotiharjoitteluvideoistani, mutta siitä meni laturi rikki joskus syystalvella ja sitä ennen yksi muu tärkeä osa hajosi. Koska se alkaa muutenkin jo hajoilla käsiin näin monen vuoden jälkeen ja koska uusimmassa versiossa on paljon parannuksia, en yritä enää paikkalla sitä liimalla ja jesarilla vaan sijoitin reilusti ihan uuteen. Pian pääsen siis ottamaan uusia videoita.

Takaosakäännöksessä kauden 2023 avauskisoissa Raisiossa.
Kuva: Carita Kattelus 









































Kesäkuva ihan vain koska kevät on tulossa!



sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Mitä kilpaileminen maksaa?

Viime kerralla mietiskeltiin lähestyvää kilpailukautta 2024. Aiemmin tänä vuonna kirjoitin blogiin laskelman siitä, kuinka paljon hevosten pitäminen kotona maksaa. Postauksesta tuli suosittu, ja nyt kun virittäydytään kohti uusia kisoja, lasketaanpa tällä kertaa, kuinka paljon kilpaileminen maksaa.

Raha-aiheisiin postauksiin minulla on vähän kriittinen asenne. Tällaisten rahaan liittyvien erikoispostausten tekeminen on ihan ok (siis se, kuinka paljon jokin tietty asia maksaa), mutta en ole halunnut lähteä pitämään tarkkaa kirjaa ja erittelemään blogiin joka kuukausi sitä, mitä tämä koko harrastus maksaa missäkin kuussa. Pidän harrastuksestani ja tiedän, että se maksaa. En sen vuoksi halua alkaa kauhistella, että katsokaas kaikki, miten paljon tässäkin kuussa taas sai lapattua rahaa hevosiin. :D En halua myöskään kutsua harrastustani hevosihmisille yleiseen tapaan "hullujen hommaksi" tai sellaiseksi, että "eihän tässä ole mitään järkeä". Kun omalla hevosellaan menestyy kilpakentillä, katselee ikkunasta kotipihassa laiduntavia hevosia ja ratsastaa ihanan maastoretken, tunnen elävästi, että tässä on hyvin paljon järkeä. Ei se tunne muutu siksi, että harrastus maksaa.

Sen voin kuitenkin tehdä, että lasken, paljonko minun tavallani kisaaminen maksaa.

Kisakulut muodostuvat jälleen kerran siitä, mitä niihin lasketaan mukaan, kuten ylle linkittämässäni kotitallipostauksessakin kerroin. Joku ei valmentautuisi ollenkaan, ellei kisaisi, ja joku jättäisi trailerin ostamatta ja tarvittaessa klinikkareissulle vuokraisi sellaisen muutamalla kympillä, jos kisaamisen vuoksi oma ei olisi välttämätön.

Kisakuluihin voi laskea ainakin hevosen vuosimaksun, kilpailuluvan ja kisareissujen välittömät kustannukset (polttoaine, ilmoittautumismaksu ja lähtömaksu).

Kilpailulupa tarvitaan kaikilla tasoilla. Seuratasolla kisaamiseen kilpailulupa maksaa 10 €, aluetasolla 30 € ja kansallisella tasolla 150 €. Kilpailulupa ostetaan kerran vuodessa.

Kilpailemiseen tarvitaan myös jonkin seuran jäsenyys. Seuran jäsenyys maksaa keskimäärin noin 65 €.

Hevosen vuosimaksu maksetaan niin ikään kerran vuodessa, ja se tarvitaan aluetasolla ja siitä ylöspäin. Se on 40 €.

Tässä vaiheessa ostoskorissa ovat siis kilpailulupa, seuran jäsenyys ja vuosimaksu, joista tulee yhteensä 255 €, koska kilpailen kansallisella tasolla. Nyt ei ole siis päästy vielä ensimmäisiinkään kisoihin vaan pelkästään pistetty seteleitä pinoon, että on lupa kilpailla. 

Yksittäinen startti alue- tai kansallisella tasolla täälläpäin maksaa ilmoittautumis- ja lähtömaksuineen halvimmillaan noin 30 € ja kalleimmillaan paljon enemmänkin. Selasin maksuhistoriatietojani, ja useimmat startit näyttivät maksaneen 38 tai 48 €. Joissakin kisoissa olen mennyt kaksi starttia.

Välittömiä kisakuluja ovat tietenkin polttoainekulut, jotka tänne lähialueiden (Turku, Lieto, Paimio, Marttila, Ypäjä ym.) kisoihin ja takaisin ovat suunnilleen parikymppiä. En ole toistaiseksi käynyt kovin kaukana kisaamassa, ja Aurassa asumalla kilpailuja on riittänyt mukavasti, kun lähtee johonkin ilmansuuntaan ja ajaa 30 - 60 min.

Viime vuonna kilpailin 10 kertaa. Jos lasketaan keskiarvolla yhden kisan välittömät kulut (startti- ja ilmoittautumismaksu + bensat = 63 €) ja kaikki kertaluontoiset lupamaksut (225 €), kilpailukausi maksoi 225 + 10 x 63 € = 885 €

Joitakin varustehankintoja täytyy myös tehdä, mutta suuri osa varusteista ratsastajilla on yleensä jo ennestään. Esimerkiksi erillisten kisasaappaiden tai kisakypärien hankkiminen ei ole millään lailla tarpeelllista, jos kotikäytössä olevat varusteet ovat sääntöjen mukaiset. Yksillä valkoisilla hanskoilla, kisatakilla, valkoisella huovalla, valkoisilla housuilla ja yhdellä kisapaidalla pärjää.

Useimmat tarvitsevat kilpailemiseen kuljetuskalustoa, mutta en laske tätä kisakuluksi, koska ainakin itse tarvitsen traileria muuhunkin kuljettamiseen kuin kisamatkoille, vaikka siinä sitä tulee käytettyä ylivoimaisesti eniten. Jotkut vuokraavat trailerin joka reissulle, ja mikäpä siinä, jos sellaisen saa helposti aina halutessaan. Jos pitää hevosta tallilla, jossa järjestetään usein kilpailuja eikä kaipaa muihin kisoihin, pääsee tietysti helpolla.

Tänä vuonna aion kilpailla varmaan aika saman verran kuin edellisvuonna. Otan kansallisen luvan jo heti alkukaudesta, ja aion on yhä enemmän valikoida kansallisia kisoja ja tarpeen mukaan aluekisoja. Seuratasolla emme varmaan Mintun kanssa enää starttaa muuten kuin erityistapauksissa. Ehkäpä tällä kaudella debyyttinsä pääsee tekemään jossain pienissä kisoissa myös Marcella!




Kuva: Photographyellim


Kuva: Photographyellim



lauantai 20. tammikuuta 2024

Kilpailukausi lähestyy

Joillakin kilpailukausi on jo alkanut Etelä-Suomen hallikisoissa. Itse en kisaa talvisin, sillä tykkään pyhittää talvet harjoittelulle. Kun on aina jotkin kisat tulossa viikon tai parin kuluttua, fokus on niissä ja harjoituksissa keskitytään sen radan asioihin. Siksi kilpailut aina tavallaan häiritsevät uusien asioiden harjoittelua. Toinen syy on se, että en halua lähteä vetämään traileria talvikelillä, kun on liukasta, joten olemme ajoittaneet ensimmäisen startin jonnekin huhtikuun tienoille.

Näiden syiden lisäksi haluan, että elämä on muutakin kuin kilpailemista. Vaikka kilpailukausi on aina hieno juttu ja siihen mahtuu paljon iloisia hetkiä, kauden viimeisten kisojen päätyttyä on aina toisaalta helpottunut, että taas mentiin ja tehtiin ja nyt voidaan välillä tehdä jotain muuta. Kaikessa on puolensa ja aikansa kutakin.

Uuden vuoden alun kunniaksi kaivoin arkistoista esiin sekalaisia kisakuvia eri vuosilta. Niissä Minttu on nuorimmillaan 4-vuotias (2020) ja uusimmissa kuvissa 7-vuotias (2023).


Merjan talli v. 2022. Kuva: Carahorses





Artukaisissa verryttelyssä kesällä 2022.



Nuorten hevosten henkilökohtaista aluemestaruushopeaa v. 2022 Paimiossa.



Artukaisissa toisissa kilpailuissamme 4-vuotiaan Mintun kanssa vuonna 2020.



Paimiossa odottelemassa palkintojenjakoa kesällä 2021.



Onnenperän tallin seurakisat kesälomani ensimmäisenä päivänä. Vuosi oli 2021.



Wiurilan kartanon talleilla keväällä 2022.



Ensimmäinen voitto! KaKen kilpailut Ylikylässä 2022.



Mintun toiset kilpailut. Artukainen v. 2020.



Artukainen v. 2023


Palkintojenjaon odottelua Artukaisissa v. 2023


Artukainen v. 2023



Kotimäki v. 2021 (Kuva: Photoma / Annika Mäki)


Ensimmäisissä kilpailuissamme! Kotimäki 2020.



Ensimmäisissä kilpailuissamme! Kotimäki 2020.


Artukainen v. 2020. Mintun toiset kilpailut ja toinen sija.




perjantai 12. tammikuuta 2024

Toipilaiden hoitamista ja Marcellan allergiatestin tulokset

Tammikuun alku on sujunut hevosten kanssa enimmäkseen ilman ratsastamista. Heti joulupyhien jälkeen ehdin treenata molempien kanssa muutaman kerran, kunnes hevoset rokotettiin. Kummatkin saivat lievän kuumereaktion rokotteesta, kuten ovat usein ennenkin saaneet, joten nyt reiluun viikkoon ne eivät ole tehneet muuta kuin tarhanneet. Samaan aikaan Minttu sai varmaan hokinpolkeman jalkaansa ja kasvatti siihen liikalihaa, jota olen hoitanut. Tänään ehkä ratsastan Mintun kevyesti. Marcella sen sijaan saa vielä huilia, sillä se taas vetäisi eilen kantapalloonsa kunnon vekin ja sai viettää yön jalka paketissa. :D Yhtä toipilaiden hoitamista on siis vuoden alku ollut. 

Marcellan allergiatestituloksetkin tulivat. Tässä suora kopio:

allergy test: foodingredients (IgE and IgG)
IgE IgG
wheat reaction class 0 reaction class 0
barley reaction class 0 reaction class 0
oats reaction class 0 reaction class 1
corn reaction class 0 reaction class 2
molasses reaction class 0 reaction class 0
soy reaction class 0 reaction class 0
yeast reaction class 0 reaction class 0
alfalfa reaction class 0 reaction class 1

IgE tarkoittaa, että ruoka-aine aiheuttaa nopean, joko tuntien tai parin päivän aikana ilmenevän reaktion. IgG taas on reaktio, joka tulee vasta päivien ja viikkojen aikana. Marcellan tuloksista näkyy, että nopeita allergiareaktioita ei tule mistään testatusta ruoka-aineesta, mutta hitaita tulee maissista (kohtalainen yliherkkyys) ja kaurasta ja alfalfasta eli sinimailasesta (lievä yliherkkyys). Syöttämäni ADE-vitamiini sisältää sidosaineena kaurankuorijauhoa, samoin kivennäinen. Marcella on myös syksyyn saakka syönyt Selectediä, jossa on sinimailasta. ADE-vitamiini ja kivennäinen lähtivät sen ruokinnasta nyt pois ja ostin tilalle Racing Sensitiveä, jossa ei ole mitään noista positiivisen testituloksen antaneista aineista eikä ylipäätään hevosia yleisemmin allergisoivia ainesosia. Siinä on tuoteselosteen mukaan myös korkea vitamiini- ja kivennäispitoisuus ja pieni syöttömäärä, joten sen pitäisi käydä Marcellalle heinän lisäksi ainoana syötettävänä rehuna. Mahalääkekuuri on vielä kesken, mutta kun se on ohi, kokeilen uutta rehua. Nyt mennään vain lääkkeellä, heinällä ja vedellä. Toivon, että vaikka testit näyttävätkin lievää reaktiota, nuo allergiat olisivat syy Marcellan rauhasmahavaivoille.





tiistai 26. joulukuuta 2023

Hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta 2024

Vietimme joulun osittain kotona ja osittain mieheni vanhempien luona Turussa. Aatto meni vähän kiireisemmissä merkeissä, mutta joulupäivänä pidin rauhallisen aamupäivän kotona ja ratsastin molemmat hevoset kunnolla. Tänään tapaninpäivänä Marcella huilasi ja Mintun kanssa oli valmennus pellolla.

Kentällä on nyt jäinen pohja ja siinä vähän lunta päällä, joten vaikka hokit tuntuvat pureutuvan pohjaan ja ravi onnistuu, en viitsi tehdä siinä kovin jyrkkiä käännöksiä tai laukata, ettei jossain kohtaa jalka pääse vahingossakaan luisumaan. Onneksi pelto on hyvässä kunnossa ja siellä sopivasti lunta muttei liikaa, joten teimme vaihtotreenejä ja vähän ravitreeniä siellä. Sain molempiin suuntiin puhtaat vaihdot joidenkin yritysten jälkeen, kun sain Mintun riittävän teräväksi. Laukan jälkeen tehtiin vielä kuviota, jossa pellon "pitkää sivua" tultiin avossa, siitä siirtyminen sulkuun, siitä "keskilinjan" kohdalla taas avoa ja sitten taas hetki sulkua, suoristus ja suunnanmuutos. Vaihtoharjoitusten jälkeen Minttu oli sopivan terävällä mielellä ja ravasi todella näyttävästi. Kuvio onnistui vasemmassa kierroksessa sujuvasti ja helposti. Vaikeampaan suuntaan haettiin muutama kerta oikeaa asentoa lähteä sulkuun, ja lopuksi sekin onnistui hyvin.

Minulla on nyt vielä vajaat kaksi viikkoa lomaa, joten aion ratsastaa paljon. Marcellalla on nyt muutamia päiviä ollut Gastrogard-kuuri, joka viimeksi auttoi sen mahaongelmiin. Lisäksi eläinlääkäri on tulossa rokottamaan hevoset ensi viikolla ja ottamaan Marcellalta ruoka-aineallergiatestit.

Päivät ovat jo pidentymään päin, joten innolla kohti uutta vuotta 2024!

Jouluaaton kuva ilman satulaa Marcellan kanssa tallin edustalla



Joulupäivänä totisemmin töihin lähdössä