Tavoitteet vuodelle 2026

Hyvää tunnin päästä koittavaa uutta vuotta 2026!

Uuteen vuoteen minulla on tavoitteita sekä ratsastuksellisesti että tuomarina.

Ratsastuksellisesti erityishuomio on vaihdoissa. Tuntuu, että tällä hetkellä jumitamme Mintun kanssa samassa tilassa: vasemmasta oikeaan vaihto ei ole kovin siisti, vaikka onkin puhdas. Oikeasta vasempaan se taas vaihtaa äärimmäisen sinnikkäästi takaa askeleen jäljessä tai tasajalkaa, vaikka vaihto sinänsä tapahtuu avusta. Sama tilanne on jatkunut jo pitkään, ja siihen on haettu ratkaisuja valmentajan kanssa ja monista muista lähteistä, mm. Rien van der Schaftin kurssimateriaaleista. Haluaisin saada vaihtoihin varmuutta ja helppoutta. Vuosi 2025 ei tietysti ollut mikään hyvä tämän tavoitteen saavuttamiseksi, koska loppukeväällä Mintun treenejä kevennettiin varsamahan vuoksi ja syksyllä pääsin hirveän vähän ratsastamaan omien kiireideni vuoksi. Toivon, että alkava vuosi olisi tältä osin parempi.

Kisoissa haluaisin parantaa tulostasoa VaB-tasolla, jossa ehdimme käydä muutaman ensimmäisen startin ennen Mintun varsavuotta. Vaihtoja lukuun ottamatta VaB-asiat menevät yleensä sujuvasti kotona, mutta Mintun kisajännitys ja myös tuo vaihtojen epävarmuus tuovat omat haasteensa kisoissa. Viime kisakaudellamme (2024) Minttu keksi tavan alkaa jumittaa keskilinjalla tuomaria kohti ratsastettaessa alku- ja lopputervehdyksessä, ja vaikka se sinnikkäällä treenillä näytti oppivan siitä periaatteessa pois, tapa palasi taas heti sen jälkeen, kun kisoissa oli pakko pysähtyä tervehdykseen ja Minttu muisti jälleen, että tämähän onkin se linja, jossa lyödään jarrut kiinni. Tulevaan kisakauteen toivon siis positiivista tasaisuutta ratoihin ja jonkin neronleimauksen, jolla Mintun saisi unohtamaan tuon keskilinjajumittelun pysyvästi.

Abralle toivon tasaista kasvua, terveyttä ja iloista pikkuhevosen elämää, kun se kasvaa ja opettelee uusia asioita. 

Tuomarina haluaisin päästä tuomaroimaan yhä enemmän alue- ja kansallisella tasolla, mikä on myös vaatimus siihen, että tuomarioikeuksiin voi hakea korotusta myöhemmin. Kutsuja tuli kuitenkin jo tänä vuonna mukavasti, vaikka monien kisojen tuomarit oli katsottu valmiiksi siinä vaiheessa, kun itse vasta sain tuomarioikeudet. Eiköhän tälle vuodelle ole siis odotettavissa kisoja tuomariautostakin katsottuna!

Tänään ratsastin kylmässä mutta tyynessä ja kauniissa -15 asteen pakkasessa vuoden viimeisen ratsastuksen. Sen jälkeen hoidin Mintun, toin sen syömään vähäksi aikaa heinää takaisin kentälle ja talutin seuraksi Abran, joka oli innoissaan kentän tasaisesta ja hyvästä laukkapohjasta. Minttu ei jo treeninsä tehneenä ja muutenkin viisaana rouvashevosena viitsinyt laukkailla enää vapaana, vaan se keskittyi heiniinsä. Kuvituksena on kuvia tältä aamuratsastukselta ja Abran iloitteluista ja niiden jälkeen kesäkuvia Abran ensimmäisestä laidunkesästä.

 

Onko lukijoillani tavoitteita vuodelle 2026? 

Hyvää joulua!

 

Olen nyt kymmenettä päivää flunssassa, joten Minttu on lomaillut lukuun ottamatta eilistä lyhyttä käyntityöskentelyä ja hetken keventelyä. Sekin oli jo vähän liikaa, joten ei auta kuin lepäillä edelleen. Kavaletit voisin kaivaa esiin ja juoksuttaa Minttua niiden yli huomenna.

Saimme jouluksi muutaman lumihiutaleen niin, ettei maa ole ihan mustana eikä ainakaan vettä sada. Meille ei tule jouluvieraita, mutta kävin eilen aattona syömässä ja iltaa viettämässä anoppilassa, tulin yöksi kotiin nukkumaan ja hoitamaan eläimet ja menen tänään iltapäivällä uudelleen käymään.

Kooste vuodesta 2025

Vuoteen mahtui taas monia tärkeitä tapahtumia, vaikka tänä vuonna ei kisattukaan. Tässä kooste vuoden 2025 tapahtumista. 

Tammikuu: Pientä varsamahaa jo havaittavissa.

Tammikuu: Pellolla oli juuri sopivasti lunta hankilaukkoihin.

Helmikuu: IVK-koulutuomarikurssin ensimmäisellä
lähiviikonlopulla Ypäjällä.

Maaliskuu: Aurassa leskenlehtiä näkyvissä 30.3.

Huhtikuu: kentän ja pihan somistamista. 

Toukokuu: koearvostelut läpi Woikosken kansallisissa.

Toukokuu: Abra syntyi 21.5.

Kesäkuukaudet: satulahuoneen siivousta...

... varustearkkujen somistamista...

... ja tietenkin Abran kasvun seuraamista ja uuden opettamista.

Heinäkuu: Minttu palasi kevyesti töihin 2 - 3 päivänä viikossa.

Elokuu: Tuomarihommissa KaKe:n kisoissa.

Syyskuussa oli kaunista ja lämmintä. Abra on kasvanut ja alkanut 
itsenäistyä koko ajan enemmän.

Lokakuussa säät harmaantuivat ja sateet lisääntyivät.
Töissä oli kova kiire jatkuvasti.

Marras-joulukuu: Abran luona kävi tunnistaja. Abra muutti myös omaan karsinaan öiksi, eli 
osittainen vieroitus aloitettiin.

Marras-joulukuu: Ratsastus on ollut kovin vähäistä kiireiden, Mintun
rokotuskuumeen, oman flunssani ja jatkuvan harmauden, kuran ja sateen
vuoksi. Valmentajan kanssa Mintun varsomisen jälkeinen ensimmäinen
valmennus on kuitenkin nyt sovittu kalenteriin.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2026 kaikille lukijoilleni! 

Eläinlääkärikäynti

Eläinlääkäri tuli tänään käymään. Minttu sai vuosittaisen rokotuksen, ja sen hampaat raspattiin. Aiempina vuosina se on raspattu 6 kuukauden välein, koska sille muodostuu piikkejä nopeasti. Viime kerralla 6 kuukauden raspausvälillä eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että voidaan kokeilla 9 - 12 kuukauden väliä, koska piikkejä ei silloin juurikaan ollut. Nyt niitä oli aika reilusti ja tasaisesti koko suussa, mutta ne eivät olleet kuitenkaan niin isoja, että olisivat aiheuttaneet limakalvoihin ärsytystä. Juuri ja juuri siis riitti tämä reilun 11 kuukauden väli, ja voidaan jatkossakin kokeilla raspausta kerran vuoteen.

Abra sai ensimmäisen rokotuksensa. Myös sen takajalka tutkittiin, koska sen sääreen aiemmin syksyllä tullut haavakohta vaikutti siltä, että siihen on alkanut kehittyä liikaluuta, vaikka haava itsessään parani normaalisti. Saman jalan vuohinenkin on ollut hiukan turpea, vaikka Abra ei ole ontunut. Abra sai siis rauhoituspiikin, jotta voitaisiin ottaa röntgenkuvat. Se ei oikein arvostanut piikkiä ja raivosi yksin karsinassaan pitkään sen jälkeen, kun sitä oli pistetty. 😂 Lopulta aine alkoi kuitenkin vaikuttaa ja kuvien otto tallin käytävällä sujui helposti.

Kuvissa näkyi, että vanhaan haavakohtaan oli kuin olikin kehittynyt liikaluuta. Prosessi oli vielä kesken, mistä kuulemma johtui se, että patti tuntui lämpimältä. Liikaluu kuitenkin tuli onneksi hyvään kohtaan, eikä siitä pitäisi olla mitään harmia jatkossa. Abra on kolauttanut jalkansa johonkin, ja koska tuossa kohdassa ei ole oikein mitään muuta kuin luuta, nahkaa ja jänteitä, lihakset eivät ole ottamassa kolhuja vastaan.

Vuohisesta otetuissa kuvissa näkyi, että vuohisen etupinnalla rustossa on "hieman jotain meneillään", mistä tuo vuohisen pieni turvottelukin todennäköisesti johtuu. On mahdollista, että siihen kohtaan on tulossa irtopala, mistä syystä irtopalakuvaus kannattaa Abran kanssa tehdä noin 1,5 vuoden iässä eikä jättää sitä jonnekin 3-vuotiskaudelle, kuten monien ratsujen kanssa tehdään. Kuitenkin kuulemma voi olla niinkin, että tämä on vain kasvuvaihe ja tuo löydös tasoittuu kasvun myötä niin, että vanhempana kuva onkin aivan normaali. Juuri nyt sille ei ole syytä tehdä mitään. 

Kesäkuva, koska olen aivan kypsä tähän pimeyteen, harmauteen ja
jatkuvaan vesisateeseen. ⛈

Abran vieroitus

Aika on kulunut nopeasti. Se pikkuvarsa, jonka vasta äsken autoin maailmaan vetämällä etujaloista, on jo vähän aikaa ollut 6 kk vanha.

Minttu on ilmoitellut jo pitkään, että tämä kokopäiväinen lastenhoito alkaisi riittää. Se on alkusyksystä lähtien ajanut Abraa karsinassa kauemmas ruokinta-aikaan ja nyt välillä tissiltäkin. Lisäksi kun Mintun vieminen ratsastukseen on alkanut olla hankalaa niin, että Abra on samassa karsinassa (se kun yrittää tunkea samalla ulos ja on todella vaikea pitää sitä karsinassa samalla, kun Minttu laahustaa verkkaisesti karsinan ovesta käytävälle), päätin, että nyt on oikea aika Abran muuttaa omaan karsinaan.

Karsinasta toukokuussa poistettu väliseinä laitettiin takaisin paikoilleen, joten tallissa on jälleen kolme karsinaa. Pari ensimmäistä yötä Minttu ja Abra olivat vierekkäisissä karsinoissa, jotta ne pääsevät turpakosketukseen. Abra hiukan protestoi alkuun tätä järjestelyä ensimmäisenä iltana, mutta rauhoittui nopeasti. Nyt siitä on muutama päivä ja Abra ja Minttu ovat muuttaneet päätykarsinoihin niin, että Marcella on keskimmäisessä. Näin ne ovat yöt vielä enemmän erillään. Abra tuntuu suhtautuvan tilanteeseen hyvin, syö ja juo ja viihtyy hyvin Marcellan kanssa tallissa sen aikaa, kun Minttu on ratsastuksessa. Tarkoitus on ujuttaa arkeen koko ajan enemmän tilanteita, jolloin ne ovat erillään ja Abra jopa kokonaan yksin. Nyt olen joitakin kertoja esimerkiksi tuonut Abran tarhasta talliin ihan ensimmäisenä niin, että Abra on yksin tallissa sen minuutin verran, kunnes tuon sinne toisen hevosen. Välillä käytän sitä lyhyesti kentällä tai muualla pihalla taluttaen. Hyvin on sujunut. 

Hevoset ovat samassa tarhassa koko ajan, joten päivisin Abra saa edelleen maitoa eikä eroa Mintusta kokonaan. Toisenlaisessa tilanteessa vieroittaisin ehkä mieluummin kertarysäyksellä, mutta pienessä kotitallissa, johon varsa jää asumaan jatkossakin, asteittainen vieroitus on ainoa vaihtoehto. Molempia tapoja käytetään. Tässä tavassa stressi on pitkäkestoisempaa mutta vähäisempää. Kerralla vieroittaessa stressitilanne on iso mutta on toisaalta nopeammin ohikin.

Ensimmäisenä iltana ihmetytti. Karsinan ikkuna laitetaan
vielä kiinni aina silloin, kun Abra on valvomatta, jos sille
tulisi yllättäen mieleen yrittää kavuta siitä ulos Mintun luo.

Päivisin Abra edelleen viettää välillä aikaa Mintun kanssa, mutta
toisaalta paljon myös Marcellan kanssa tai yksikseen.

Varsan tunnistuskäynti 20.11.

Terveiset muutaman viikon hiljaiselon jälkeen täältä ruudun toiselta puolelta. Viimeiset 1,5 kk ovat olleet töissä kaikkein kiireisintä aikaa, enkä ole juuri muuta ehtinyt tehdä kuin olla töissä, siivota tallin kotiin tullessa illalla ja edistää opintoja. Ratsastuksesta on voinut haaveilla ja välillä toteuttaa viikonloppuisin. Tänään lukiolla alkoi koeviikko, eli tuo kamalan täysi opetusjakso päättyi ja voin taas alkaa ajatella esim. elämää. Kyllä tämä tästä taas. Luntakin on jo tullut, tänään jopa ihan kunnolla. 

Viime viikonloppuna kävin Onnenperän tallilla Vaskiolla tuomaroimassa kolme luokkaa. Kivaa oli. Tälle vuodelle ei ole muita sovittuja tuomarointeja.

Tänään meillä kävi myös Hevosjalostusliiton tunnistaja. Abran väri ja merkit kirjattiin ylös ja Abra sai mikrosirun. Sirun asentamista varten siltä piti klipata harjan vierestä pieni alue karvaa pois. Klipperin ääni ei jännittänyt, mutta ihoa vasten painautuva tärisevä laite hieman huolestutti aluksi. Abra oli kuitenkin kiinnostunut klipperistä ja halusi tutkia sitä, ja kohta se hyväksyikin karvojen ajamisen ja sai isot kehut. Itse mikrosirun asennus nippaisi mutta oli salamannopeaa, paljon nopeampaa kuin rokotus. Muutenkin Abra oli kiltti ja reipas käsiteltäessä. Tunnistaja sanoi, että on yleistä, että kun ajelee näin syrjäisiin paikkoihin hiekkatien päähän metsien ja peltojen keskelle, vastassa on vähän ihmisiä nähnyt varsa. Nyt oli iloinen yllätys, että varsa hyväksyi hienosti vieraan ihmisen käsittelyn. Itselleni ei ollut tietenkään yllätys, koska onhan Abra oikein ihana. 💓 Abralta ja Mintulta otettiin myös häntäjouhia DNA-testiä varten.

Abrasta tuli nyt virallisesti ainakin toistaiseksi tummanpunaruunikko. Korvissa ja silmien ympärillä karva on kyllä todella tummaa, joten on arvoitus, miten tumma lopustakin karvasta tulee ja säilyykö punaisuus vai ei. Ei kuulemma vielä voi tietää. Kooltaan se on kuulemma ikäisekseen keskikokoinen varsa.

Tässä kuvia tältä päivältä. Ihanaa, että pakkasten myötä pohjat kovettuivat ja nyt tuli luntakin, niin tuo viime aikoina loputtomien sateiden murjoma tarha ei ole enää kurainen.

Tuomarointireissu 19.10. ja tilusten laittamista talvikuntoon

Sunnuntaina 19.10. ajelin lähikuntaan Ruskolle tuomaroimaan luokat HeC:3, HeB:3 ja HeA:3. Kisat eivät olleet mitkään suuret, yhteensä 15 starttia. Suurin luokka oli HeC.

Kiva reissu, pirteitä hevosia ja poneja. Osalle kisat taisivat olla ihan ensimmäiset, joten jännitystä ja onnistumisen halua nähtiin. Sää oli kolea ja aamulla oli pakkastakin, mutta kisat pidettiin maneesissa, joten ainakaan ei tuullut.

Näissä kolmen luokan tuomaroitavissa kisoissa saa aina harjoitella ja kerrata ohjelmat moneen kertaan ristikkäin, koska niissä on usein samantyyppisiä osuuksia, joissa kuitenkin on jokin ero. Usein ero on se, että jossain ohjelmassa esimerkiksi laukannostosta, pienestä sitä seuraavasta laukkapätkästä ja sitten jostain laukkakuviosta (esim. ympyrä) koostuva osuus saatetaan arvostella yhdellä numerolla, kun taas toisessa ohjelmassa arvostellaan nosto, laukkapätkä ja laukkakuvio kaikki erikseen. Esimerkiksi nyt HeC:ssä ja HeB:ssä tuli tällaisia kohtia. Sihteerille ohjelmat olivat kuitenkin ihan kivoja, sillä niissä ei ollut monia kiireessä saneltavia kohtia. Poikkeus on HeA:3:ssa se kohta, jossa arvostellaan ensin keskiravilävistäjä, sitten välittömästi perään sitä seuraava kulma, sen jälkeen välittömästi tuleva pysähdys ja sitten taas peruutus. Täytyy siis antaa neljä numeroa ja toivottavasti joitain kommenttejakin puolikkaan lyhyen sivun aikana.

Seuraava tuomarointi on parin viikon päästä Vaskiolla Onnenperän tallilla. Vanhoja postauksia lukeneet tietävätkin, että pidin aiempaa hevostani Nalaa Onnenperällä jonkin aikaa, ennen kuin myin sen, ja sittemmin kävin ratsastamassa tallin opetushevosia parin jakson ajan. Tuttu talli siis.

Minulla on nyt syyslomaviikko menossa, ja olen yrittänyt hiukan saada kandin kirjoittamisen lisäksi tehtyä syyshommia pihalla. Vaihdoin kentän laidan kirjaimiin syksyyn ja talveen sopivat tekokanervat ja otin kesäversiot pois. Kasvimaalla olen leikannut mansikkapuskien versoja ja kuihtuneita osia pois ja myös kaivanut osan puskista ylös ja siirtänyt ne eri paikkaan. Puskat ovat kasvaneet niin isoiksi, että osa niistä on liian lähekkäin. Märkinä kesinä (kuten tämän vuoden kesäkuussa) kosteus jää silloin liian helposti hautumaan ja tarjoaa hyvän kasvualustan harmaahomeelle, joka tekee mansikoista muumioiden näköisiä. Sain myös kaikki kuihtuneet kesäkukat heitettyä ulkoruukuista pois ja hankittua tilalle kanervia. Kohta lähden reippailemaan koiran kanssa tuonne märkään syyskeliin siivoamaan tallin ja istuttamaan kanervat. Iltapäivällä sitten lähtö kaverin synttärijuhliin, joissa meneekin loppuilta. Hevoset tulevat sisään juuri ennen lähtöä, ja naapuri käy heittämässä niille talliin heinää illalla. 

Eilen ratsastuksen jälkeen päätin ensimmäistä kertaa näyttää Abralle hiukan kotitietä ja talutin sitä hetken Mintun kanssa tietä pitkin. Emme menneet kauas, korkeintaan 100 metrin päähän, mutta tulipa harjoiteltua kotipihasta lähtemistä. Käytös oli taas 10+ ja hevoset saivat vähän maistella vihreää ruohoa tienvierustoilta. Abra toimii talutuksessa niin hyvin, että sitä on helppo kuljettaa ja käännellä riimussa samaan aikaan kuin Minttuakin.

Loman alkajaisiksi kävimme mieheni kanssa Ensiferumin keikalla Logomon Teatrossa.

Äidin ruokakupilla

MJ-tallilla tuomaroimassa

Lomanaloittajaiskukkaset viime viikola. Kesällä laitan
maljakkoon luonnonkukkia, mutta syys- ja talvikaudella
ostan yleensä noin 1,5 - 2 viikon välein uudet kukat. 
Yksinkertaisia arjen iloja.

Kiirettä, kuten joka syksy

Perinteinen "kiirettä, kylmää ja pimeää" -postaukseni taitaa ajoittua aina loka-marraskuulle. Tänä syksynä ei kyllä kovin kylmää vielä ole ollut, vaan täällä Varsinais-Suomessa on ollut aika paljon aurinkoakin ja suhteellisen lämmintä. Sadepäiviä on kyllä ollut. 

Tämä aika vuodesta näkyy omassa harrastuksessani aina niin, että töissä on kiirettä ja päivät pitkiä. Nyt kun opiskelen töiden ohella, useisiin päiviin viikossa pitäisi mahduttaa vielä opiskeluakin. Kun kotiin pääsee pitkän opetuspäivän jälkeen viideksi ja pitää vaihtaa vaatteet, alkaa siivota tallia ja valmistella vedet ja heinät seuraavan aamun aikaista herätystä varten, joutuu valitsemaan sen jälkeen, ratsastaako, edistääkö omia opintojaan vai onko niin väsynyt, ettei jaksa näistä kumpaakaan. Minttu ei onneksi koskaan kerää pöllövirtaa vapaista enkä ylipäätään koskaan ole ratsastanut sillä läheskään joka päivä, mutta olisi kyllä hyvä, että aikaa ja energiaa riittäisi töiden jälkeen muuhunkin tekemiseen. Nyt olen ratsastanut yleensä pe, la ja su ja välillä lisäksi yhden kerran arkiviikolla. Olen myös pitänyt pari tuntia Mintun hoitajille.

Laitumen nauhat ja tolpat keräsin jo muutama viikko sitten pois pellolta. Tarhan pohjalle täytyy ensi vuonna tehdä jotain, jotta vesi pääsisi sieltä paremmin pois. Viime aikoina on monena päivänä satanut niin paljon, että pohja menee kuraiseksi eikä palaudu kovin nopeasti. Taas olisi kaivurille tarvetta.

Abralla ehti olla pari viikkoa ripulia ilman muita oireita, ja ehdin jo sopia eläinlääkärinkin käymään, mutta sitten ripuli loppui ja tarkastusta ei tarvittukaan. Muuten ei ole ollut mitään ongelmia. 

Saa nähdä, miten kauan Minttua ja Abraa voi pitää samassa karsinassa, vaikka karsina onkin 6 metriä pitkä. Minttu on aina ollut hirveän tarkka ruuistaan, ei ihmisiä mutta hevosia kohtaan, ja nyt Abra on sen mielestä ilmeisesti sen verran iso, että omaa varsaansakin voi komentaa hampaat irvessä ja puraista kankusta ihan vain sen vuoksi, että tulen talliin ruokinta-aikaan. Tarhassa ongelmaa ei ole, koska siellä on enemmän tilaa väistää. Sama juttu on ollut aina, eikä ole mitään väliä, miten paljon ruokaa annetaan; Minttu on aina ruokintahetkellä ihan lohikäärme kaikille ympärillään oleville hevosille ja rauhoittuu hetken kuluttua, kun ensimmäiset suulliset on saatu syötyä. Abra on nyt 4,5 kk vanha. Varmaan joulukuussa on laitettava karsinaan väliseinä takaisin ja alettava pitää ne öisin eri karsinoissa, että Minttu kokee saavansa ruokarauhan ja Abra ei saa kaviosta ja hampaista. Karsinoissa on onneksi yläkalterit ja ovissa luukut, joista pään saa käytävälle, joten turpakosketus, haistelu ja näkökontakti onnistuu myös vierekkäisissä karsinoissa. Tarhassa saavat sitten olla yhdessä jatkossakin.

Eilen ratsastin, mutta aika ohueksi jäi se treeni, koska oli tosi kova puuskatuuli. Kattopellit paukkuivat ja kaikki, mikä ei ollut kunnolla kiinni, lensi tai kaatui. Minttu ei ole mikään supersäikky tuulellakaan, mutta kyllä sekin säpsähteli ja oli tavallista kireämpi, joten ratsastin tavallista vähemmän aikaa tavoitteena saada se vain rennoksi ja saada vähän jumpattua, enkä laukannut ollenkaan. Tänään näyttäisi olevan jo vähän nätimpi päivä, joten nyt aamupäivän kirjoitan kandidaatintutkielmaani, puolen päivän aikaan teen ruokaa ja syön ja iltapäivällä ratsastan kunnolla. 🐎

Näkymä olohuoneen ikkunasta tämän tekstin kirjoitushetkellä. Aikaisin aamulla satoi, mutta

suurimman osan päivästä pitäisi olla sateetonta ja vähemmän tuulista kuin eilen. Ratsastamaan siis!

Mintun ja Abran käsittely on onnistunut helposti
myös yksin, ja melkein aina talutan ja hoidan
ne itse. Talutuksessa Abra kulkee vieressäni
lyhyellä narulla ja Minttu joko siinä rinnalla
tai sitten peränpitäjänä pidemmällä narulla.

Taas yksi lapsihevosen kasvun virstanpylväs saavutettu: 
vanha musta varsariimu jäi pieneksi ja kävin Hankkijalla
ostamassa isomman.