Vuodenvaihde on tärkeä siirtymä senkin vuoksi, että silloinhan Minttu on virallisesti jo 4-vuotias! Huh! Vastahan minä sen selkään nousin, kun se oli vasta ihan eskarilainen... Vai olikos sekin jo kuusi kuukautta sitten? Täytyykin ehkä tehdä postaus siitä, mitä tämän puolen vuoden aikana on yhdessä opittu ja tehty ja mitä tavoitteita ensi vuodelle on.
Tokikaan Mintun elämässä mikään ei muutu äkkinäisesti tammikuussa. Oikeastihan se on silloin vasta 3,5-vuotias. Nyt olen ratsastanut Minttua 2–3 kertaa viikossa noin parikymmentä minuuttia kerrallaan, ja ensi vuonna lisään kertoja 3–4:ään ja hiljalleen pidennän harjoitusten kestoa. Kiire ei ole, mutta toisaalta en halua Mintusta myöskään mitään pihan perälle unohdettua hevosta, jota ei kouluteta. Kisahevonen siitä kuitenkin olisi tarkoitus tulla, jos vain tähdet ovat kohdallaan.
Viime viikkoina Minttu on harjoitellut puomien yli ravaamista, maastoillut tallin lähiteillä ja treenaillut lisää tasaisuutta ihan perustyöskentelyyn. Muutenhan olen kouluttanut sen itse selkäännousua lukuun ottamatta, mutta tarkoitus olisi pyytää ratsuttajaa opettamaan tammalle hyppäämisen alkeita vielä tämän vuoden puolella. Itse en ole varsinaisesti mikään esteratsastuksen lahja maailmalle, joten jätän sen opettamisen mieluusti jollekin varmemmalle ratsastajalle.
Nämä kuvat on otettu pari päivää sitten kännykällä puomitreenin jälkeen, joten laatu on mitä on. On joka tapauksessa ihanaa tallentaa näitä arkisia hetkiä, joista jokainen on nuorelle hevoselle kuitenkin niin tärkeä.
 |
| Harjoitusten jälkeen Minttu pääsi takaisin tarhaan ja pelasi omatoimisesti jalkapalloa omalla vihreällä hevospallollaan. |
 |
| Taas opittiin uutta! |
 |
| On sillä vieläkin aika vauvamainen ilme. :D |
 |
| Kaunis tyttö! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti