Satuloiden lämpökamerakuvaus sovittamisen apuna

Satulaseppä kävi eilen. Ensin sovitettiin tallin käytävällä kolme omaa satulaani: Mintun nykyinen este- ja koulusatula sekä yksi koulusatula, joka on ollut minulla jo pidemmän aikaa kaapin perällä myynnissä. Lisäksi olin hakenut Paimion satula.comin toimipisteestä kuvaukseeni sopivia este- ja koulusatuloita yhteensä 6 kpl.

Kävi ilmi, että kaikkein parhaiten vaihtoehdoista sopivat omat satulani. Koulusatulalle ei tarvinnut tehdä tällä hetkellä mitään, sillä se istui oikein hyvin. Etutoppaukset siinä alkavat olla kuulemma aavistuksen painuneet, joten lähikuukausina villojen vaihto voisi olla ajankohtaista, mutta koska nuoren hevosen selkä saattaa muuttua tuossa muutamassa kuukaudessa jo niin paljon, ettei satula kohta sovikaan, niin katsotaan tilanne kesällä uudestaan ja topataan silloin, jos satula vielä jää minulle. Estesatulakin sopi edelleen malliltaan, mutta nyt se painoi hieman etukaaren päiden kohdalta, vaikka muuten istuikin tasaisesti. Siinäkin etutoppaukset olivat vähän painuneet, ja satulaseppä uskoi, että kun etuosaan lisätään hieman villaa, ongelma ratkeaa sillä eikä satulaa ole syytä vaihtaa. Siispä estesatula lähti pariksi päiväksi hänen pajalleen ja koulusatula jäi tallille.

Kokeilin myös ensimmäistä kertaa satuloiden lämpökamerakuvausta. Se toimii siten, että hevoselle laitetaan normaali huopa ja satula mielellään ilman mitään romaaneita. Hevosella ratsastetaan noin 15 minuuttia, jonka aikana selkä on tuottanut riittävästi lämpöä kuvausta varten. Satula nostetaan varovasti irti selästä varoen koskemasta sormilla satulan alle ja kiepautetaan niin, että kuvaaja saa otettua kuvan satulan paneeleista koko matkalta. Alla on ensin Mintun koulusatulasta otettu kuva ja sitten estesatulasta. Kuvan alaosassa näkyvä oranssi pötkö on oma jalkani, jolla tuin satulaa.

Kuvasta näkyy, että paneelit istuvat hevosen selkään hyvin. Valkoinen tarkoittaa kuvassa suurinta lämpöä. Jos esimerkiksi satulan etuosa olisi valkoinen ja takaosa huomattavasti tummempi, se tarkoittaisi, että satula olisi etupainoinen ja jäisi takaa irti.

Myös estesatulasta piirtyi lämpökameraan tasaisten paneelien kuvat. Oikea puoli on kuvassa hieman lämpimämpi, minkä uskottiin johtuvan siitä, että tällä satulalla ratsastin suurimman osan kokeiluvartista oikeaan kierrokseen, jolloin paino on ollut aavistuksen enemmän siellä puolella. Satula pysyy kuitenkin tasaisesti paikoillaan Mintun selässä, enkä ole joutunut painamaan sitä toiseen suuntaan keikkaamisen estämiseksi, joten tasaisemmin suuntia vaihtelemalla lämpökuvasta olisi todennäköisesti saatu aivan tasainen.

Lämpökamerakuvaus tuntui oivalta avulta satuloiden istuvuuden tarkistamiseksi. Pelkästään siihen ei kannata luottaa, sillä se ei näyttänyt esimerkiksi sitä, että estesatula on aavistuksen tiukka etukaaren kohdalta, mutta tavanomaiseen tallissa sovittamiseen yhdistettynä tunnen kyllä saaneeni arvokasta tietoa nykyisistä satuloista.

Minttukin toimi eilen jo paremmin kuin edelliskerralla, vaikka olikin alkuun turhan pörheä. Se oli maastoiluja lukuun ottamatta nimittäin koko talven maneesissa, kun sellainen edellisessä tallilla kerran oli, ja nyt ulkokentällä sillä tuntuu olevan paljon katseltavaa. Eilen tänne tuli lisäksi pieni talvimyrsky, kun tuuli yltyi hyiseksi ja vähän luntakin satoi samaan aikaan. Siinä oli nuorella hevosella ihmettelemistä, mutta lopuksi tamma rupesi jo rentoutumaan mukavasti. Aion silti vielä otattaa ne hiekkakuvatkin mahasta, jotta selviää, onko siellä jotakin, mikä kiusaa sitä satulavyötä kiristettäessä.