maanantai 22. maaliskuuta 2021

Hokki + varvas = *ruts*

 



Jaahas, nyt ei hetkeen ratsastetakaan. Toissapäivänä olin karsinassa putsaamassa Mintun takakavioita ihan normaalisti. Se nosti väärää jalkaa ilmaan, jolloin tökin sitä, että ei kun tämä mun puoleinen jalka ylös kiitos. Minttu sitten korjasi asentoaan ja saatoin liikauttaa omaakin jalkaani samaan aikaan niin, että sain toisen takakavion suoraan vasemman varpaani päälle. Erityisen ilahduttavaa oli, että näin talviaikaan kengässä oli vieläpä pitkät hokit, mikä vahvisti tuntemusta varpaassa mehevästi. :D Aluksi luulin, että kunnon mustelmahan siihen vain tulee ja jatkoin varustamista, mutta jo muutaman minuutin kuluttua kipu kasvoi ja oli pakko soittaa mies hakemaan minut tallilta ja pyytää muita tallilaisia viemään Minttu ulos ja varusteet paikoilleen. Kotimatkalla selasin netistä äkkiä, että minnekäs tässä pitäisi ajaa, ja oletin, että SRL:n tapaturmavakuutuksen ehtojen mukaisesti varmin paikka lienee Pohjola Sairaala. Sellainen onneksi on ihan kotimme lähistöllä.

Lääkärin kalenteri oli periaatteessa täysi, lauantai kun oli ja vähän väkeä töissä, mutta pääsin heti röntgenkuvaukseen ja vastaanotolle ilman kummempia odotteluja. Lääkäri oli sitä mieltä, että kuvassa näkyy murtuma, joka kuitenkin onneksi näytti siistiltä ja varvas oli hyvässä asennossa. Sain lainaksi kyynärsauvat, reseptin kipulääkkeisiin ja hoito-ohjeeksi kohoasentoa ja kylmäystä. Kontrolliaika on viikon päästä, jolloin otetaan uusi röntgen.

Varvas ei kestä yhtään painoa, mutta kun sen jättää rauhaan, ei liikuta eikä kolhi sitä mihinkään, se ei ole enää edes kipeä. Kipua siinä oli oikeastaan vain muutamia tunteja tapaturman jälkeen, enkä eilenkään ottanut lääkettä. Parempi näin! Nyt varon visusti rasittamasta sitä, ettei tilanne muutu.

Onnekseni mulla on täällä Turussa ystävä, joka ratsastaa hyvin ja on tottunut ratsastamaan nuorillakin puoliverisillä, ja hänen oma hevosensa on vielä niin nuori, ettei se ole ratsastusiässä. Sain hänet mukaan tallille jo seuraavana päivänä, jolloin näytin varusteet ja käytiin testaamassa Mintun toimintanapit maneesissa. Hyvin sujui ja Minttu vaikutti tyytyväiseltä, vaikka sillä ei kovin moni minun lisäkseni ole ratsastanut. Hän käy täyttämässä Mintun rehukipot ja ratsastamassa muutaman kerran viikossa, joten nyt ei tarvitse jättää tammaa seisomaan tarhaan viikoiksi. Olettaisin, että oma ratsastustaukoni kestää muutaman viikon, mutta tuskin ihan mahdottoman pitkään kuitenkaan.

Ihan tähän liittymättä: juuri nyt elän todella jännittäviä aikoja heppailu- ja asumiskuvioiden suhteen. En uskalla vielä paljastaa enempää, koska en ole varma, toteutuuko eräs hanke, jonka parissa nyt olemme puuhanneet pari viikkoa hiki hatussa. Toivottavasti tiedän enemmän jo tällä tai ensi viikolla.


Viime viikolla maastoradalla. Tyytyväinen ja seesteinen Minttu kunnon ravien ja laukkojen jälkeen!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti