Uuden opiskelua ennen ratsastustaukoa

Ratsastuskuulumisia ei tällä hetkellä ole, sillä olin viikko sitten nenän alueen leikkauksessa. Nenässäni on aina ollut rakenteellinen vika, jonka vuoksi toinen nenäkäytävä oli ahdas ja ilma kulki siinä huonosti. Lopulta kyllästyin ongelmaan riittävän paljon ja hakeuduin lääkärin lähetteellä leikkaukseen, jossa nenän väliseinä suoristettiin. Viikon verran jouduin pitämään nenässä tukilevyjä, jotka olivat kamalat, koska ne tuottivat paineen tuntua nenään ja otsaan saakka ja tukkeuttivat molemmat nenäkäytävät suurimmaksi osaksi. Levyt poistettiin toissapäivänä ja, noh, kuvitelkaa, että klyyvarianne nipistänyt pyykkipoika otetaan viikon piinaamisen jälkeen pois ja vedätte ensi kertaa kunnolla henkeä. Nyt happi kulkee ja nenän paraneminenkin sujuu erinomaisesti. Vielä siellä on kuitenkin muutama sulava tikki ja turvotusta. Ainakin viikko vielä pitää ottaa iisisti, hikoilu ja raskas hengästyminen on kielettyä ja ratsastus luonnollisesti sen aikaa tauolla. 

Ratsastustauko ei oikeastaan haittaa, sillä Mintulle loma tulee muutenkin tähän kohtaan sopivasti. Parissa viime valmennuksessa harjoiteltiin nimittäin taas uutta: aloimme siirtyä kohti laukkasulkujen ja laukanvaihtojen harjoittelua.

Laukkasulku lähti siitä, että Minna ohjeisti väistättämään Minttua aika pienessä laukassa pitkän sivun alusta kohti kentän keskustaa. Asetuksen tuli olla liikkeen suuntaa kohti ja pieni taivutus, jos mahdollista. Mitään kootussa laukassa esitettävää kunnon kouluratasulkua ei vielä haettu, mutta ajatusta siitä, että laukassa voi liikkua sivuttain ja vähän taipua samaan suuntaan. Tämä ei osoittautunutkaan Mintulle vaikeaksi, vaan ihan rennosti ja sen kummemmin ihmettelemättä se teki, mitä pyysin. Mahtavaa!

Viime valmennuksessa eli juuri ennen leikkauksen jälkeistä sairauslomaani harjoiteltiinkin ensimmäistä kertaa vaihtoja valmennuksessa. Olen tehnyt Mintulla yhden vaihdon alkuvuodesta ja toisen tänä syksynä enkä yrittänytkään sen enempää, joten ihan alussa ollaan vielä opettelussa. Koska viime kerralla harjoiteltu alkeislaukkasulku oli sujunut hyvin, tulin samalla lailla pitkän sivun alusta kohti kentän keskustaa pienen matkan sulkua, sitten suoristin ja vaihtoa piti yrittää hiukan ennen uralle tulemista. Tienä oli siis koko rata leikkaa. Tällä kertaa ei vielä saatu puhtaita vaihtoja, mutta reaktioita kyllä. Aluksi Minttu yllättyi ja vaihtoi takapään kaksi askelta jäljessä, sen jälkeen yhden askeleen jäljessä. Ei haittaa, että oikeaoppista suoritusta ei vielä tullut - onhan minullakin vielä paljon opettelemista siinä, että pyydän varmasti oikein ja osaan tukea hevosta. Minttu kuumui tehtävästä jonkin verran ja olisi sulun jälkeen halunnut laukata reilusti eteen, mikä ei ihan natsannut sen tavoitteen kanssa, että olisi pitänyt tulla oikein pienessä laukassa... :) On kuitenkin hyvä asia, että se innostui ja selvästi yritti kovasti tehdä niin kuin pyydän. Ikävämpää olisi, jos se ei reagoisi! Lopuksi Minna esitteli vielä tehtävän, jonka harjoittelu vahvistaa vaihtojen oppimista: hevonen kootaan pieneen ja rauhalliseen laukkaan ja tehdään portaittaisia laukkaväistöjä suoralla hevosella, esimerkiksi kolme askelta sivulle, kolme eteen ja taas kolme sivulle. Tätä tehtiin tunnin lopuksi ja se sujuikin heti aika näppärästi.

Saimme siis molemmat taas uusia juttuja tuumailtavaksi parin viikon tauon ajaksi. Ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen oli aika kamala ja unta ei paljoa tullut nenän tukkoisuuden vuoksi, mutta nyt olo on jo selvästi parempi ja jaksoin kirjoittaa tännekin. Palataan taas pian, kun pääsen hevosen selkään.

Seurankipeä varsa...

... ja tyytyväinen ratsu treenin jälkeen. Tässä Minttu pääsi hetkeksi villaloimi päällä ulos piehtaroimaan, kun siivosin vielä karsinat ennen hevosten sisälle tuomista.