perjantai 26. kesäkuuta 2026

Elämä voittaa ja kesä jatkuu

Ajattelin kirjoittaa kuulumisia sairastumiseni jälkeen. Toipuminen on edistynyt hyvää vauhtia. Kun pääsin sairaalasta kotiin kahden sairaalapäivän jälkeen, jaksoin kotona kävellä hyvin hitaasti ja varovasti n. 20 m ja sitten piti päästä lepäämään. Kuitenkin vain muutamia päiviä myöhemmin pystyin kävelemään jo satojen metrien matkan, kunhan käveli hitaasti ja sen jälkeen lepäsi. Nyt olen muutaman päivän ajan jo taluttanut hevoset itse tarhaan tai laitumelle ja sieltä pois normaalivauhtia ja väsymättä, ja eilen pystyin käymään lyhyesti kaupunkiasioilla, kun parkkeerasi auton lähelle. Kevyitä kotitöitä jaksan tehdä, mutta karsinoiden siivoaminen, painavien tavaroiden kantaminen, puutarhan lapiohommat samoin kuin ratsastus saavat vielä odottaa. Väsymys tulee helposti ja nopeasti, jos tässä vaiheessa lähtee yrittämään mitään yhtään voimaa vaativaa.

Kisakausi nyt sitten keskeytyi toistaiseksi, mutta on niitä tärkeämpiäkin asioita. Ehkäpä pääsen loppukesällä tai syksyllä menemään jotkin kisat, jos hapenottokyky on silloin palautunut riittävän hyvin. Toipuminen normaalikuntoon on hyvin yksilöllistä ja kestää vähintään viikkoja, usein kuukausia ja joillain jopa vuoden. Hyvä pohjakunto kuitenkin nopeuttaa toipumista.

Hevoset ovat nyt sitten nautiskelleet kevyestä kesäkuusta. Abra tutustui tällä viikolla kuitenkin ensimmäistä kertaa suitsiin ja kuolaimiin. Valelin Marcellan vanhan kuolaimen hunajalla ja laitoin suitset päähän tarhaan hetkeksi. Ajoittaista suulla mukeltelua lukuun ottamatta kuolain ei aiheuttanut ihmetystä. 

Tänä vuonna laajensin päälaidunta ns. riistapellon puolelle, koska sille ei ollut nyt muutakaan käyttöä ja siellä on hevosille sopivaa syötävää. Jaoin riistapellon kuitenkin kahtia niin, että voin estää hevosten pääsyn nauhoilla jompaankumpaan tai molempiin yhtä aikaa. Näin ruoho saa kasvaa rauhassa kummassakin vaikka pari viikkoa vuorotellen. 



Vähän ihmeellisen tuntuiset kuolaimet, mutta kiltti varsa otti asian lunkisti.



Abra meni näyttämään kuolaimia äidille.





















Abra 



Abran ja Margen takapuolet






















Riistapellon toiseen puoliskoon on kasvanut jälleen uutta ruohoa, jossa
kelpaa kieriskellä.



Muokkasin Marcellan vanhan ötökkäloimen Abralle täksi kesäksi. Ompelin
vanhasta poistoloimesta tuohon ylimmäiseksi yhden lisäsoljet, jotta liian ison
kaula-aukon sai kurottua jotenkin järkevästi pienemmäksi.



Marcellan loimen vatsavyöt olivat myös ihan liian pitkät vielä Abralle, joten
siirsin solkien vastakappaleet parikymmentä senttiä ylemmäs loimessa.



Hyvä loimi tuli! Marcellan vanha päähuppu sopi sellaisenaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti