Idea uudesta postaussarjasta sai kommenttikentässä kannatusta, joten pitäähän sellainen tehdä! Ensimmäisessä osassa aiheena ovat pysähdykset ja liikkeellelähdöt. Itse asiassa keskihalkaisijan ratsastaminen alku- ja lopputervehdyksessä piti olla ensimmäinen osa, mutta kun pari päivää sitten varsinaisen treenin jälkeen laitoin kameran päälle ja otin keskihalkaisijavideoita, Pixem-kamerani kohdisti A-päädyssä jostain syystä sinne ja tänne eikä niistä videoista tullut mitään julkaisukelpoista, koska jäin jatkuvasti kuvan ulkopuolelle. Satuin kuitenkin samalla kerralla ottamaan videoita myös lähempänä C-päätyä pysähdyksistä ja liikkeellelähdöistä sarjan seuraavaa osaa varten, ja ne enimmäkseen onnistuivat. Nyt siis vaihdoin lennosta sarjan osien paikkaa ja otan keskihalkaisijavideoita jokin toinen päivä. Tämänkertainen video on postauksen lopussa.
Pysähdykset ja liikkeellelähdöt kuuluvat kaikkiin ohjelmiin vähintään lopputervehdyksessä, mutta usein myös alkutervehdyksessä ja jossain muussa kohtaa ohjelmaa. Sarjan toisessa osassa pohditaan, miten tästä liikkeestä saadaan mahdollisimman paljon pisteitä ja mitkä ovat yleisimpiä virheitä.
Pysähdys
Hyvin onnistuneessa pysähdyksessä hevonen
- saapuu pysähdykseen tasapainossa
- pysähtyy suoraan määrätystä askellajista
- seisoo kaikki neljä jalkaa tasan
- on ratsastettavaan linjaan nähden suora.
Se, ovatko etu- ja takajalat aivan vierekkäin, on vain yksi osa liikkeestä. Tärkeää on myös se, miten asentoon päädytään. Pysähdyksen arvostelu alkaa siis siirtymisestä pysähdykseen. Pelkästä seisomiskuvasta yksinään ei voi sanoa, kuinka hyvä pysähdys oli.
Tasapainossa pysähdykseen saapuminen tarkoittaa, että hevonen kantaa itsensä ohjelman vaatimustasolle riittävällä tavalla, ei rojahda kättä vasten, sukella siirtymisessä tai esimerkiksi levitä takajalkoja levälleen tai kompastele. Hyvässä siirtymisessä hevonen on kädelle kevyt läpi siirtymisen. Ennen siirtymistä varmista, että hevonen liikkuu aktiivisesti eteenpäin: siirtymisenkin kuuluu olla aktiivinen liike, ei moottorin sammuminen. Valmistele siirtyminen puolipidätteillä. Toivottavaa on, että hevonen on koulutettu kuuntelemaan istuntapidätettä ja ratsastaja osaa käyttää sitä, jotta pysähdystä ei tarvitse tehdä ohjasta vetämällä. Ohjasta vetäminen johtaa usein siihen, että pysähdys on ns. kättä vasten, eli hevonen on enemmän tai vähemmän painava kädelle ja vastustaa kovaa ohjasotetta avaamalla suunsa. Etupainoinen hevonen helposti myös vähän rojahtaa pysähdykseen ja päätyy helpommin jalat hujan hajan.
Esimerkiksi siirtymisessä ravista pysähdykseen hevosen ei tulisi ottaa käyntiaskelia. Sen saavuttamiseen tärkein elementti on, että hevonen on koulutettu reagoimaan pidätteisiin kunnolla ja ratsastaja valmistelee siirtymisen. Äkkinäinen nykäisy suusta aiheuttaa helposti käyntiaskelia koulutetullekin hevoselle, ja toisaalta hevosen ei voi odottaa tekevän siirtymistä ravista suoraan pysähdykseen radalla, jos kotitreenissä sitä ei ole harjoiteltu.
Hyvä pysähdys vaatii ratsastajalta herkkyyttä. Kun hevonen vasta alkaa siirtyä pysähdykseen, ratsastajan tulisi jo huomaamattomasti myödätä. Kun hevonen on pysähtynyt, ratsastajan olisi siis jo pitänyt myödätä ohjalla pari senttiä. Erityisen tärkeää se on, jos ratsastaja on käyttänyt siirtymisessä ohjia. Jos ratsastaja myötää vasta, kun hevonen on jo tehnyt koko siirtymisen loppuun saakka ja seisoo pysähdyksissä, hevonen saa kiitoksen hitaasti ja tulee usein sitkeäksi suustaan. Pysähdyksiä kannattaa harjoitella kotitreenissä usein, jotta ne sujuvat kisatilanteessa.
Itse pysähdyksessä hevosen tulisi seistä kaikki neljä jalkaa tasan. Jalat päätyvät tasan sitä varmemmin, mitä paremmin hevonen kantaa itsensä, mitä suorempi se on ja mitä paremmin siirtyminen pysähdykseen on valmisteltu, koska tasajalkapysähdys on seurausta tasapainosta. Esimerkiksi etupainoisena alkava ja valmistelematon pysähdys päätyy usein siihen, että jalat eivät ole tasan, ja ne voivat olla mahdollisesti enemmänkin hajallaan (esimerkiksi etujalat supussa kiinni toisissaan ja takajalat laveasti).
Harjoittele tuntemaan kotitreenissä istunnallasi, milloin jalat ovat pysähdyksessä tasan. Tunnustele, yritä arvata ja kurkkaa sitten katsomaan hevosen jalkoja. Etujaloista näkee yhdellä vilkaisulla helpommin, koska ratsastaja näkee, että toinen lapa on taaempana kuin toinen; silloin etujalat eivät ole tasan. Takajalkoja ei oikein voi kääntyillä kouluradalla katsomaan. Usein se on toinen takajalka, joka jää taakse. Tällöin anna merkki kylkeen taaempana olevan takajalan puoleisella pohkeella tai kannuksella. Näinhän me hevosta muutenkin pyydämme aktivoimaan takajalkojaan. Hevosen tulisi reagoida toisen pohkeen merkkiin siirtämällä takajalkansa eteenpäin. Saman korjauksen voi tehdä kouluradallakin. On parempi, jos hevonen pysähtyy kerrasta tasan, mutta jos huomaat hevosen päätyneen toinen takajalka kauemmas, voit ennen alku- tai lopputervehdystä kyllä korjata jalan, jos saat sen tehtyä nopeasti. Radalla vain joutuu tekemään äkkiä päätöksen, korjaako vai ei, sillä korjaushan voi johtaa siihen, että hevonen ei edelleenkään seiso tasan vaan ehkäpä vain eri tavalla väärin. Silloin lopputulos on numeron kannalta huonompi, sillä nyt hevonen on pyynnöstäsi liikahtanut eteenpäin pysähdyksen jälkeen sen lisäksi, ettei se edelleenkään seiso hyvin. Yleensä kokematon kilpailija ei siinä kaikessa jännityksessään ehdi tunnustella ja miettiä hevosen jalkojen asentoa vaan ennemmin rukoilee muistavansa, mitä alkutervehdyksen jälkeen piti seuraavaksi tehdä (tai lopputervehdyksen jälkeen: "Huh, SELVISIN, äkkiä pois täältä ja olipa muuten hyvännäköisiä mokkapaloja buffetissa"), joten tätä korjausta ei tarvitse kokeilla heti seuraavissa kilpailuissa. :)
Liikkeellelähtö pysähdyksestä
Liikkeellelähtö pysähdyksestä voi tulla helpoissa luokissa käyntiin tai raviin. Hevosen tulee tehdä siirtyminen aktiivisesti, napakasti ja ilman väliaskelia (esimerkiksi pysähdyksestä raviin ilman käyntiaskelia). Tässä tarvitaan sitä, että hevonen reagoi jalkaan nopeasti. Nopeaa reagointia jalkaan on onneksi helppo harjoitella missä olosuhteissa tahansa: se onnistuu sekä suoraan ratsastaessa että kaarilla tai väistöissä, missä tahansa askellajissa ja omalla hevosella tai ratsastuskoulun tunnilla, jossa täytyy tehdä määrättyä tehtävää. Hevosta voi aina herkistää pohkeelle. Ratsastaja voi joka kerta pohjetta käytettyään kysyä itseltään, oliko tällä pohjeavulla jokin tarkoitus ja reagoiko hevonen siihen heti ja riittävän isosti. Jos ei reagoinut eikä ratsastaja tehnyt asialle mitään, hevonen oppi sillä kerralla, että pohkeeseen ei jatkossakaan ole tarpeen reagoida ainakaan heti. Ratsastajan on siis oltava hereillä pohkeen käytössään muuallakin kuin kouluradalla.
Videolla näytetään järjestyksessä seuraavat asiat ravi-pysähdys-ravi-siirtymisessä:
1. Hevonen ottaa käyntiaskelia ennen pysähdystä ja lähtee ravin käyntiaskelien kautta
2. Pysähdys tehdään valmistelematta ja kädellä, jolloin hevonen yllättyy, nostaa päätään eikä oikein tykkää tällaisesta käden käytöstä, ja pysähdys ei ole tasajaloin, koska en valmistellut eikä hevonen ollut tasapainossa
3. Pysähdys valmistellaan hyvin ja tehdään istunnalla, jolloin hevonen ei jännity ja tulee pysähdykseen tasajaloin. Raviin lähdetään pysähdyksestä suoraan.
4. Taakse jääneen takajalan korjaaminen saman puolen pohkeella tai kannuksella. Tässä sain takajalan korjattua, mutta samalla Minttu ihan vähän liikautti etujalkaakin. Korjauksessa on siis riskinsä. :) Videolla käännyn kurkkaamaan, että takajalka tuli tasan.
Ensi kerralla aiheena siis keskihalkaisijan ratsastaminen alku- ja lopputervehdyksessä. Postaus on jo valmiina, kunhan vain saan ne uudet videopätkät otettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti