Mitään sen kummempaa tulostavoitetta ei ole kuin että Nala saa kokemusta ja varmuutta ja että se malttaisi kuunnella ja pysyä mahdollisimman rentona. Toivon sitä jo oman peffani takia, sillä Nalan ravi on ihan mahdoton istua, jos se yhtään jännittää selkäänsä. :D Treeneissä asian voi pelastaa kevennyksellä, kisoissa ei. HeB-rata ratsastetaan oletettavasti myöhemmin kuin HeC, joten voisin ratsastaa aamutreenin jo ennen kisoja ja antaa hevosen levätä jonkin aikaa ennen kuin lähdemme varsinaiseen kisaverkkaan.
Nyt olemme treenanneet laukkaa, mikä talven aikana jäi kirjaimellisesti jäihin. Jos Nala on yhteistyöhaluisella tuulella, se tekee tosi nättejä nostoja ja laukkaa pyöreää, kevyttä ja keinuvaa laukkaa, josta on helppo siirtyä vaikka suoraan pysähdykseen pelkällä istunnalla. Mutta tamma kun on, seuraava päivä voi olla sellainen, että hevonen repii ohjia, narskuttaa kuolainta ja ilmaisee kaikin tavoin "Älä koske!". Näin tässä pari viime päivää menivätkin: ensimmäinen oli todella hyvä laukkapäivä, seuraava aivan mahdoton. Kuka ennustaisi tuon hevosen mielialan parin viikon päähän kisapäiväksi? Radasta voi tulla todella hyvä tai sitten umpisurkea. Molempiin on ainekset olemassa. Toivotaan tuota ensimmäistä vaihtoehtoa tai ainakin ihan kohtuullista rataa. ;)
Tällainen mieliala olisi just sopiva! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti