Jumppasarjaa ja puomeja

Parin viikon aikana on tuntunut, ettei oikein suju. Nala on tuntunut ratsain vähän kärttyiseltä, kuten pari postausta sitten kirjoitin. Etenkin kevät on tietysti monille tammoille hankalaa aikaa. Pari ekaa viikkoahan Nala oli tällä uudella tallilla superhyvä. Jokaista nousukautta seuraa luonnollisesti laskukausi. ;) Ei se mitenkään kipeältä vaikuta – se vain ei aina viitsisi innostua kovin pikkutarkoista harjoituksista. Maastossa se on hyvin iloinen, ja samoin silloin, jos sen antaisi vain edetä reipasta ravia tai laukkaa ympäri maneesia vaikuttamatta takajalkoihin, muotoon, taipumiseen tai mihinkään. Nalan mielestä tylsät harjoitukset, esimerkiksi erilaiset käyntiväistöt, voisi unohtaa kokonaan. Sen mielestä on joskus kovin ikävää, ettei vain voi juosta kaula pitkänä ja runko vinona kuin Pisan kalteva torni. Ehkä tästä tulisikin ravuri, jos rotu vain olisi oikea. :D Ja maasto- tai vaikka vaellushevoseksihan se olisi huippuhyvä.
 
Olen nyt kiinnittänyt erityistä huomiota treenin vaihtelevuuteen, kun tiedän tammani helposti kyllästyvän luonteen. Muutaman päivän saldoksi on kertynyt reipas maasto (to), juoksutus (pe), vapaa (la–su, Hevoset-messut), koulutreeni (ma) ja jumppasarjatreeni (ti), ja huomenna keskiviikkona menemme maastoon. Torstaina voisi koettaa taas koulutreeniä. Kävelytin Nalaa maasta vartin ja tein aika lyhyen alkuverryttelyn kevyessä ravissa ja vähän laukassa. Heti, kun takajalat heräsivät eloon, aloin hypätä jumppasarjaa. Sarjassa oli kolme ravipuomia (etäisyys 1,30 m) - väli 2,5 m - ristikko - väli 3 m - kavaletti - väli 3 m - pysty (n. 55–60 cm). Mitään erityisiä ongelmia ei ilmennyt, vaan Nala tuli sarjalle mukavalla imulla mutta avuilla ja hyppäsi mielellään. Ajattelin, että sarjan jälkeen sen laukka saattaisi olla vähän holtitonta, mutta yllätyksekseni se pysyikin hyvin säädeltävänä. Teinkin sarjan jälkeen päätyyn pari laukkaympyrää tai volttia, joissa lyhensin laukkaa. Tamma pysyi hienosti pöksyissään, siirtyi kuuliaisesti raviin ja suostui ravaamaan ihan rauhassa uuteen yritykseen. Jes! Tavoitteenani olikin ratsastaa lyhyesti: kaikki kävely maasta, lyhyehkö verkka, muutamia hyviä hyppysarjoja, lyhyt loppuverkka ja taas kävelyt taluttaen. Nyt tämä onnistuikin. Kaikkiaan taisin tulla sarjan kuusi kertaa. Kävelyineen treenin kestoksi tuli noin 55 minuuttia, josta ratsastusta oli 25 minuuttia. Hevosen mieli pysyi koko ajan vastaanottavaisena ja iloisena.

Kavaletit ovat hyvää tehostettua puomiharjoittelua. Tässä neljä korotettua ravipuomia kaarevalla uralla (etäisyys 1,3 m).

Joskus käy niin, että haluaisin saada ihan pari-kolme onnistunutta toistoa tai vaikkapa ratsastaa pelkkää perusjumppaa harmonisesti 20 minuuttia, mutta se ei onnistu. Jos hevonen tuijottelee ympäristöään, ei meinaa millään tulla kuulolle, kerää kierroksia eikä reagoi apuihin, voi mennä kauan, että sen saa edes kohtuullisesti rauhoittumaan ja kuuntelemaan. Tässä vaiheessa hevonen saattaa olla jo ihan kypsä koko touhuun ja märkä hiestä, vaikka kunnollista ratsastusta jokseenkin peräänannossa olisi ollut vain viimeiset kolme kierrosta. Nala osaa kyllä kulkea kunnollakin, mutta se on luonteeltaan sen verran tuulella käyvä, että hyvät päivät eivät välttämättä osu niille kerroille, kun olisi tarkoitus tehdä jotain muuta kuin maastoilla.

Mutta liikkua se haluaa! Liikkumisen tavasta vain joudutaan koulutreenissä välillä keskustelemaan; ratsastaja ei halua aina vain reippaasti suoraan eteenpäin. ;) Kiinnostuisiko jokin hevosvaellusyritys? Tästä luonnosta nauttiva ja säännölliseen maastoiluun sekä yksin että porukassa tottunut hevonen, jonka selässä voi maastoillessa vaikka juoda kahvit. Olen edellisellä tallilla jopa laittanut pari muuta tallilaista Nalan kanssa maastoon, vaikka he eivät olleet koskaan ratsastaneet sillä. Ei edes huolestuttanut.

Tarhassa iso laarillinen heinää turvan edessä eivät murheet paina, ei rasitu polla.

Hevosmessuista en tarinoi sen enempää. Monessa blogissa on kattavia postauksia muutenkin. Olen käynyt messuilla la–su ehkä kolmena viime vuotena, mutta tänä vuonna olin vain lauantaina. Ohjelma kaipaisi mielestäni vähän päivittämistä, ja esimerkiksi klinikkatyyppisiä opetustuokioita saisi olla enemmän kuin yksi per päivä. Ohjelman tulee tietysti palvella monipuolisesti messukävijöitä, mutta minua alkavat samat shettis- ja suokkiesittelyt jo vähän kyllästyttää. Viime vuonna ostin messuilta Nalan suitset (-50 %) ja hyvästä tarjouksesta kaksi Equilinen kouluhuopaa. Nyt en oikein löytänyt kiinnostavia tarjouksia, ja esimerkiksi vaatteita tuntui olevan todella paljon vain M–XL-kokoisina, vaikka kolusin kojuja jo heti lauantaiaamupäivänä. Oma kokoni on XS. Ostin vain kannuskumit, uudet kannusremmit entisten repsottavien tilalle ja hevosenkenkäkorvikset Korumies Arvilta. Siinäpä vasta reipas yrittäjän alku! Monet ovat varmasti lukeneet tästä koruja tekevästä ja niitä myyvästä vasta 10-vuotiaasta pojasta, joka kerää rahaa hevosharrastukseensa. Arvi oli niin asiallinen nuori mies, että moni tuplasti vanhempi saisi ottaa mallia. :) Hän on myynyt korujaan siis myös Facebookissa. Suosittelen ehdottomasti tukemaan hänen tavoitettaan, eikä pelkästään tukemisen vuoksi, vaan korut ovat oikeasti hienoja.

Messuhulinaa lauantaina katsomosta kuvattuna.