Kesäkuun kuulumisten päivitys ja kahden hevosen ratsastus

Edellisessä postauksessa mainitsin, että olen päässyt jälleen hevostelun makuun. Tässä ensin pieni katsaus nykytilanteeseen ja lopuksi otteita eilisen treeneistä. Täytyy kyllä sanoa, että on aivan ihanaa olla "back to back" jälleen! Hevosettomasta elämästä puuttuu olennainen palanen, vaikka muuten asiat olisivatkin erinomaisesti. Sen olen oppinut jo kauan sitten, että kuulun hevosen selkään monta kertaa viikossa. Aina, kun elämässä on ollut olosuhteiden pakosta hevoseton jakso, selailen kauheasti myynti-ilmoituksia ja poden pahanlaatuisia vieroitusoireita. Tuntiratsastus ei ole minun juttuni – se oli tietysti ihanaa ja tarpeellista junnumpana, mutta haluan olla tallilla kokonaisvaltaisemmin ja nähdä, miten oma ratsastukseni muuttaa hevosta pitkällä aikavälillä. Tämä ei onnistu, jos ratsastaisin vaihtelevilla hevosilla kerran viikossa.

Kesäkuun alusta lähtien olen siis ratsastanut opetushevosia Onnenperän tallilla Salossa, eli sillä ratsastuskoululla, jossa pidin Nalaa ennen sen myyntiä. Kun Nala meni kaupaksi viime heinäkuun alussa, ratsastin noin kolme tai neljä koulun hevosta päivittäin kuukauden ajan, sillä olinhan ilman hevosta ja kuitenkin paikkakunnalla vielä muutaman viikon ajan, ennen kuin osoitteeni vaihtuisi pk-seudulle. Tämän kesäkuun alussa Turkuun muuton myötä menin käymään tallilla jälleen ja sain taas alleni hevosia. Ainakin nyt kesän mittaan kuulette siis treenikuulumisia eri hevosten selästä. Käyn tallilla yleensä kolme kertaa viikossa ja ratsastan pari hevosta kerrallaan.

Kesäkuussa olen ratsastanut kahta hevosta, isoa puoliveriruunaa ja pienempää tammaa. Eilen kuitenkin nousin ensimmäistä kertaa uuden hevostuttavuuden, suomenhevostamma Helkan, selkään. Helka on sinänsä tuttu viime vuodelta, jolloin se oli Nalan laidunkaverina, mutta en ollut koskaan ennen ratsastanut sillä. Se on 5-vuotias vielä aika raaka mutta hyvin kiltti ja positiivinen tamma. Ratsastin eilen myös tuon puoliveriruunan, mutta tässä postauksessa kerron vain Helkasta.

 

Näin ensimmäisellä kerralla en tehnyt mitään ihmeellistä, vaan otin vain tuntumaa siihen, millainen hevonen allani on (etenkin, kun kyseessä ei ole mikään kokenut ja täysin valmis hevonen). Havaitsin heti kolme asiaa, joihin pitäisi kiinnittää huomiota, nimittäin etupainoisuus, tahtirikot ja vinous. Ne nyt tietysti ovat todella monien hevosten ongelmia, sillä hevoset ovat luonnostaan etupainoisia, ja useimmat eivät ole laadukkaasti rakentuneita kouluratsuja, jotka astuvat painopisteensä alle etuosa kevyenä ensi askeleesta lähtien. Harva hevonen on myöskään niin suora, ettei eroa huomaisi. Tahtirikot johtuivat tasapainon puutteesta, mikä sekin korjaantuu samalla, kun moni muu asia korjaantuu.

Päätin alkaa ratkoa asioita siitä päästä, että ensin tamma olisi saatava kantamaan itse itsensä omilla jaloillaan. Etupainoisuus kun estää monen muun asian tekemisen; ei ole mitään järkeä yrittää koota hevosta, jos se ei kanna itseään, tai tehdä sen kummempia suoristusharjoituksia, jos hevonen makaa ohjilla. Vaikka tahti onkin hevosen koulutusportaiden alin ja siten ensimmäinen taso, niin olen teoriassa ja käytännössä oppinut, että aivan niin suoraviivaisesti asiaa ei voi aina ajatella. Täytyy ensin miettiä, mistä tahdinmenetykset johtuvat. Usein ne johtuvat jännittämisestä ja tasapainon puutteesta, ja tällöin ne usein korjautuvat kuin itsestään, kun hevonen rentoutuu ja alkaa kantaa itseään paremmin. Ja mikäpä olisi tämän saavuttamiseksi parempi lääke kuin siirtymät!

Aloitin tekemällä käynti-pysähdys-siirtymiä. Aluksi tunsin ohjilla aika vahvan painon, mutta varsinkin alkaessani tehdä käynti-ravi-käynti-siirtymiä tuntuma keveni eikä hevonen tuntunut putoavan polvilleen siirtymässä. Siirtymäthän ovat ihmelääke vähän kaikkeen: hidas ja pohkeen takana oleva hevonen terävöityy, kuumakallen saa paremmin avuille, etupainoinen kevenee, tuntuma paranee, hevonen rentoutuu... Siirtymiä vain täytyy tehdä hyvin tiheästi ja niin skarppina, ettei itse anna hevosen lysähtää niissä. Laukkasiirtymiä en tehnyt tällä kerralla vielä paljon, mutta muutamia niitäkin, ja yllättävän hyvin sujuivat, sillä Helka oli niihin mennessä ehtinyt keventyä jo mukavasti. Se nosti laukat alusta asti helposti ja pehmeästi ilman häsläystä ja laukkasi rauhallisen tasaisesti. Miellyttävä ja kiltti tamma!

Liitän mukaan pari videopätkää Helkan ratsastuksesta. Ensimmäisessä on laukkapätkä, toisessa loppuravia. Jatkossa tavoitteena on saada se edelleen kevenemään, hyväksymään tuntuma vielä tasaisemmin ja tuomaan takajalkansa vielä syvemmälle rungon alle. Hyviä asioita tapahtui kuitenkin jo tuon ensimmäisen ratsastuksen aikana, joten voi olla tyytyväinen.

Videot on kuvattu Pixio-kamerajärjestelmällä, jota nyt pääsin vihdoin ja viimein kokeilemaan ensimmäistä kertaa. Minähän ennakkotilasin sen vuoden 2015 syksyllä, ja sen piti saapua helmikuussa 2016. Toimitus kuitenkin viivästyi monta kertaa siten, että lopulta sain sen heinäkuussa 2016 – juuri kun Nala oli myyty. Ja kun nyt olen ollut vuoden ilman hevosta, ei kameralle ole ollut käyttöä. Riemu oli suuri, kun kamera toimi hyvin! Nyt on siis helppo saada blogiin ja omaksi hyödykseni videomateriaalia ilman kuvaajaa. Koska kamera seuraa ratsastajaa ja zoomaa automaattisesti, siitä on paljon apua omaa ratsastusta analysoitaessa.