maanantai 10. heinäkuuta 2017

Toisen hevostuttavuuden esittely ja videopätkiä

Videopätkää pukkaa taas! Olen kokeillut nyt pari kertaa videonmuokkausohjelmaa Movie Maker: Free Video Editor. Päästin muutaman ärräpään syksyllä tajutessani, että Windows 10:een ei enää kuulu Movie Maker -videoeditoria. Se oli helppo perusohjelma, jolla pystyi editoimaan videota siinä laajuudessa kuin aloittelija kaipaa. Nytpä sitten latasin ensin VSDC Free Video Editorin, mutta siinä on nippeleitä ja nappeleita sen verran paljon, että jonkin aikaa ihmeteltyäni päätin kokeilla simppelimpää – halusin vain pätkäistä videosta pari lyhyttä kohtausta ja ennen kaikkea saada ne nopeasti julkaistukelpoisiksi. Viime ja tässä postauksessa olleet videot on siis leikattu ensiksi mainitsemallani, yksinkertaisella ohjelmalla. Huomasin vain, että se ohjelma ei jostain syystä anna tallentaa videoita kovin suuriksi, vaan nyt ne näkyvät kovin pieninä ikkunoina. Taitaa siis olla syytä palata ihmettelemään tuota VSDC:tä, jotta saan tulevaisuudessa parempikokoisia videoita blogiin.

Postaukset tulevat yleensä vähintään pari ratsastuskertaa myöhässä, sillä kuten olen kertonut, käyn tallilla nykyään noin kolmesti viikossa, mutta postauksia ei tule yhtä tiuhaan. Tämä ratsastuskerta oli 7.7. Ratsastin sekä Leon että Helkan, mutta tässä postauksessa keskityn vain Leoon.

Puhelinkuva Leon karsinassa. Huomatkaa Ascot-lippis!


Videolla esiintyvä Leo on niin ikään Onnenperän tallin opetushevonen, arvioni mukaan noin 170-senttinen puoliveriruuna. Leo ei käy ihan pienimpien aloittelijoiden tunneilla, joten sen päivistä löytyy aina jokin sopiva rako, jolloin ehdin ratsastaa sen. Leo näyttää ulkoisesti jonkin verran Nalalta: samankokoinen, pitkäkaulainen ruunikko puoliverinen ilman kummempia päämerkkejä. Ratsastettavuudeltaan ne vaikuttavat kuitenkin aivan erilaisilta. Nalahan oli hyvin herkkä, eteenpäinpyrkivä ja varsinkin alkutaipaleellamme enemmän tai vähemmän kuumuva. Leo taas on näin kuukauden tuttavuuden perusteella dieselmalli, jonka kanssa olen saanut ihmetellä reilun aikaa, ennen kuin eteenpäinpyrkimys on löytynyt. Vähintään osasyy tietynlaiseen hitauteen voi tietysti olla tuntiratsun työ, sillä eihän tunneista tulisi mitään, jos hevonen reagoisi jokaiseen tahattomaan pohjeapuun säntäämällä eteenpäin.

Suunta Leon kanssa on kuitenkin ylöspäin (tai sanoisimmeko pikemminkin eteenpäin, sillä onneksi kyseessä on mukava hevonen, joka ei turhaan koettele etu- ja takapäänsä jousia hypätäkseen ylöspäin). Aloitan joka kerran herättelemällä sitä reagoimaan nopeasti eteenpäinajavaan pohkeeseen. En kiihdyttele tasaista vauhtia pitkin uraa, sillä olen oppinut, että pohkeelle hidas hevonen ei tästä yleensä tule sen paremmaksi, vaan eteenpäinpyrkimys lässähtää samalla sekunnilla kuin ratsastajan pohje väsähtää. Sen sijaan pyydään nopeasti vähän eteen, otan muutaman askeleen jälkeen kiinni ja sitten taas eteen. Nopeita siirtymiä siis, jotka ovat, kuten edellisessä postauksessa hehkutin, ihmelääke melkein joka vaivaan.

Leo on kuitenkin melko osaava hevonen, jolla teen myös esimerkiksi vastalaukkoja ja eri askellajeissa avoja (ja voisin ottaa sulutkin kohtsillään ohjelmistoon), mitä taas en ole viime aikojen raaemmilla hevosilla niin kovasti päässyt tekemään. Ratsastajahan tarvitsee sellaistakin treeniä, että voi harjoitella niitä asioita, joita sekä hän että hevonen jo sinänsä osaavat. Kokenutkin ratsastaja ruostuu, jos ei pitkään aikaan pääse jotain jo osaavan hevosen kyytiin. Samalla kun se toimii minulle heppaterapeuttina ja tällaisena osaavana treenikumppanina, minä puolestani koetan suoristaa sen etu- ja takapään kulkemaan samalla uralla (muutaman kerran on tullut keskusteltua takapään luisumisesta sisään vasemmassa kierroksessa) ja löytämään uuden vaihteen silmään. Nyt varsinkin ravissa takajalat saisivat tulla vielä reilusti syvemmälle rungon alle.

Näissä videopätkissä näkyy vähän ravaamista ja laukkaamista, ei sen kummempia tehtäviä vielä.

Helkan kanssa on sujunut aivan loistavasti! Jo muutaman ratsastuskerran aikana meno on ruvennut näyttämään ja tuntumaan aivan erilaiselta kuin ensimmäisellä kerralla. Kenties saan siitä pian videota.











2 kommenttia:

  1. Kokeile ladata videot ensin youtubeen ja sieltä linkittää blogiin, siinä voi valita minkä kokoisena ne näkyy. Muistaakseni mulla näkyi kaikki videot tosi pieninä jos lisäsin suoraan koneelta blogiin.
    Oletko ollut tyytyväinen tuohon kamerasysteemiin? Oletko ehtinyt kokeilla sitä esteratsastuksen kuvaamiseen tai muuhun reipastempoiseen menoon?

    VastaaPoista
  2. Näin itse asiassa teinkin ja olen aina tehnyt. Nyt tosiaan vain videonmuokkausohjelma on eri, ja siinä kaikki isommat videokoot näkyvät harmaina vaihtoehtoina (eli niitä ei voi valita) ja kolme pienintä mustina (voi valita). Täytyy tosiaan vain sitten käyttää parempaa ohjelmaa, jotta saan videot tallennettua suurikokoisempina koneelle ja Youtubeen.

    Nyt olen ehtinyt käyttää Pixiota muutaman kerran, ja olen kyllä tyytyväinen! Parissa kohdassa se on kyllä sekoillut ja zoomannut hetkeksi liian kauas tai ihan toiseen kohteeseen, mutta enimmäkseen kaikki toimii kuten pitää. En ole itse kokeillut sitä vielä esteillä, mutta netissä on paljon videoita, joissa mennään esteitä aikaratsastuksena. Hyvin on pysynyt kamera zoomeineen niissäkin mukana. Kyllä se on siis varsinainen henkilökohtainen videokuvaaja, joka ehtii aina mukaan eikä kyllästy. :)

    VastaaPoista