Aikuisten hevosten juttuja ja uusi estesatula testaukseen

Mintulla oli tällä viikolla oikein tehoviikko. Maanantaina kävi eläinlääkäri raspaamassa, ja heti suunhoidon jälkeen kengittäjä laittoi Mintulle ensimmäiset popot alle, kun rauhoitusaine vielä hieman vaikutti. Kengityksessä ei ollut minkäänlaisia ongelmia, vaikka rauhoitus ei mikään raskas ollutkaan. Varsinaisia ongelmia ei ollut odotettavissakaan, sillä joitakin viikkoja sitten tehty vuolukin sujui hyvin, mutta jotkut hevoset saattavat reagoida aika rajusti siinä vaiheessa, kun kavioihin aletaan lyödä nauloja ensimmäistä kertaa. Mutta ei Minttu! Fiksu tyttö!

Eilen sitten taas katsottiin satula-asioita. Olin jo ehtinyt harmitella, että nyt se meidän Prestige D1D Zero -satula menee kuitenkin vaihtoon, kun nuorten selkä muuttuu niin nopeasti, mutta ei mennytkään. Sovittaja sanoi, että tuossa mallissa on paljon lapatilaa ja se sietää pieniä muutoksia selässä ilman, että satulaa välttämättä tarvitsee muokata. Saimme siis suosituksen jatkaa samalla satulalla. Estesatulaa meillä ei sen sijaan vielä ollutkaan, ja jätin tallille kokeiltavaksi Cliff Barnsbyn estesatulan. Amerigo Vegakin olisi sopinut, mutta en halua laittaa estesatulaan 2500 euroa, koska se tulee maastoiluun ja pikkuesteillä höntsäilyyn.

Sekin oli Mintulle uutta, että laitoin sille ensimmäistä kertaa takajalan suojat ja päästin irti maneesiin niitä ihmettelemään. Aluksi se heitti pari pukkia ja otti omituisia, korkeita askeleita takajaloillaan, mutta pian suojat eivät ihmetyttäneet enää yhtään. Lopuksi käytiin vielä taluttaen lähimaastoissa.

Ratsupuuhissakin olemme molemmat oppineet yhtä ja toista. Minttu tulee koko ajan tasaisemmaksi edestä, ja nyt on alkanut löytyä sitä luontaista eteenpäinpyrkimystä, jota olen kaivannut. Aluksi Minttu oli vähän tahmean oloinen ja pyrki helposti jarruttamaan. Nyt se on kuitenkin näyttänyt hoksanneen jotain ja liikkuu omalla moottorilla eteenpäin. Aiemmin syksyllä laukannosto ei aina meinannut onnistua, tai sitten laukka katkesi nopeasti. Sittemmin olen huomannut, että se johtui siitä, ettei tamma ollut kunnolla pohkeen edessä; se kyllä liikkui aika reippaasti eteen, mutta koska se oli vähän pohkeen takana, se ei kerta kaikkiaan nostanut laukkaa. Kun olen saanut sen nyt paremmin pohkeen eteen, laukka nousee helposti ja jatkuu ongelmitta.

On muuten ollut tosi mukava huomata, että nyt minulla on hevonen, jolla on aiemmin ratsastamiini nuoriin verrattuna hyvä tasapaino. Useimmat ihan nuorista ratsastamistani hevosista ovat olleet suomenhevosia, ja niillä esimerkiksi laukkaaminen lähtee usein siitä, että on pakko mennä vähän lujaa, jotta laukka pysyisi yllä – mentaliteetilla "tyyli vapaa, kunhan laukkaat". Tasapaino on sitten löytynyt pikkuhiljaa. Minttu sen sijaan on ihan ensimmäisestä kerrasta lähtien laukannut sopivassa temmossa, ei yhtään liian lujaa, hakenut kuolaintuntumaa ja pyöreyttä ja jopa päristellyt rentoutuneesti. 

Videoilla on pienet katkelmat irtojuoksutuksesta (aluksi juoksutin ilman takasuojia). 

Isojen hevosten juttuja eli rautakengät joka jalkaan.