Mintun viimeinen viikko Marshall Horsesilla ja kotiinpaluu uudelle tallille!

Voi että, miten hevosihmisellä voikaan olla ikävä ratsastamista! Minttu palasi vihdoin kuukauden koulutusjaksolta Marshall Horsesilta – tai ei se sieltä itse palannut, vaan lähdin sunnuntaina 16.8. korkeimman omakätisesti ajamaan alkukesästä ostamani traikku perässä Turusta kolme tuntia koilliseen Tampereen pohjoispuoliselle maaseudulle. Sain reissusta paitsi hevoseni takaisin myös kosolti itsevarmuutta trailerin käsittelyyn ja vetämiseen, sillä tämä oli ehdottomasti pisin reissuni tähän saakka sitä vetäen.

Perillä Lucas ja Nora näyttivät ensin, missä mennään: Nora ajoi autolla kentällä Mintun edessä, takana ja vieressä ja tööttäili samalla kun auto oli käytännössä Mintun ryntäissä kiinni! Tähän saakka Minttu on siis ollut epävarma autojen ohituksissa ja usein näyttänyt hermostuneita elkeitä, jos auto on ohittanut sen muutaman metrin päästä. Nyt koko juttu oli sille pelkkää leikkiä. Nykyään se kuulemma kiinnostuu parkkeeratuista autoista, koska on tottunut saamaan niiden ikkunoista nameja. ;) 

Pienen hetken päästä hyppäsin itse selkään Lucaksen länkkäsatulaan ja tein itse saman perässä. Mintussa ei ollut hermoilun häivääkään. En ratsastanut kauan, vain 5 - 10 minuuttia nähdäkseni, että homma toimii ja että voin luottaa Minttuun. Juttelin Lucaksen kanssa vielä jonkin aikaa ja olin pakahtua ylpeydestä, kun hän kehui moneen kertaan toistaen, että Minttu on hieno ja erittäin hyvin koulutettu, kiltti ja rohkea pikku hevonen. Ongelman juurisyy ei Lucaksen mielestä ollut niinkään autot itsessään vaan se, että herkkänä hevosena Minttu ikään kuin käpertyy itseensä ja hermoilee, jos se on epävarma jostain ja sitä alkaa silloin paineistaa. Autot vain olivat yksi käytännön esimerkki tästä. Tunnistan kuvauksen, sillä näin jo Mintun 3-vuotiskaudella, että sen kanssa ei parane ruveta riitelemään, vaan jos se on epävarma, tilanne täytyy rauhoittaa. Lucas antoi neuvoksi mahdollisuuksien mukaan ottaa vähän etäisyyttä asioihin, joita Minttu jännittää, jotta sen ei tarvitse mennä liian nopeasti mukavuusalueensa yli. Kilpailutilanteessa sellainen on vaikeaa, koska radalla täytyisi mennä sinne mihin määrätty tie seuraavaksi vie, mutta koulutuksellisesti olisi parempi vaihtoehto vaikka keskeyttää rata ja pyytää tuomarilta lupaa antaa hevosen tutkailla jännittävää asiaa rauhallisesti ilman, että on pakko ratsastaa heti suoraan sitä kohti. Lucas kehui sitä, miten Minttu kohtaa jo todella monia yleisesti hevosille pelottavia asioita rohkeasti, ja oli vakuuttunut, että iän myötä tällaisia hermoiluongelmia ei sen kanssa enää edes ole.

Alla vielä pari videota Mintun viimeiseltä koulutusviikolta. Nämä on siis otettu ennen hakupäivää. 

Monta ajatusta rikkaampina ajelimme Mintun kanssa takaisin Turkuun ja suoraan uudelle kotitallillemme Littoisiin Hannulan tallille. Nyt olen ehtinyt muutaman päivän ajan käydä siellä ja tutustua rutiineihin, vähän jutellutkin muutamien tallilaisten kanssa. Talleja on kaksi ja varsinkin meidän tallimme eli niin sanottu ylätalli on suuri, mutta porukka vaikuttaa mukavalta ja kaikki moikkailevat. Tänään myös kiipesin ensimmäistä kertaa Hannulassa selkään. Keventelin molempiin suuntiin tarkoituksena vain saada Minttu rentoutumaan uudessa ympäristössä. Pikku hevoseni osoittautuikin taas hirveän fiksuksi 4-vuotiaaksi ja vain vähän katseli valppaaana ympärilleen kuitenkaan yhtään säpsyilemättä! Pian pystyin jo ratsastamaan sitä pyöreäksi aika pitkälle ohjalle ja nostamaan laukan. Tiettyä intopinkeyttä oli ilmassa, sillä Minttu nosti laukan puolikkaasta ajatuksesta, pärski ja heitti jopa yhden pikku ilopukin. xD Kovin epätavallista hevoselta, jota yleensä saa kannustaa rallittelemaan urku auki ja silti tietää, että ei se kumminkaan lähde liian kovaa. Laukkasin muutaman kierroksen molempiin suuntiin kevyessä istunnassa, otin takaisin raviin ja olin kamalan tyytyväinen tammaani, joka noin hienosti ja nopeasti rentoutui ihan uudella kentällä, jossa en ollut edes taluttanut sitä aiemmin. Kokonaisuudessaan ratsastin varmaan vartin ja lähdin sitten yhtä pitkille loppukäynneille Hannulan hevosille tehtyä maastoilurataa pitkin. Sekin retki meni oikein mainiosti. Tästä treenit voivat siis jälleen alkaa kesätauon jälkeen!

Huomenna ohjelmassa on kengitys ja ylihuomenna siskoni tulee tallille mukaan kuvaamaan ratsastusta. Saan siis taas paljon hyvää kuvamateriaalia takataskuun, kun siskoni muuttaa elokuun lopussa takaisin asuinpaikkakunnalleen Turku-kesän jälkeen.

Perillä uudella kotitallilla!

Heti rentona uudessa tarhassa. :)