Ihan hullu kauden ensimmäinen kilpailu ja sijoitus!

Kuvat on napannut kisahoitaja Emilia Biskop videolta.

Olen ollut niin kiireinen muuton vuoksi (saatiin mieheni kanssa keskusta-asuntomme myytyä ja muutimme väliaikaiseen asuntoon viime viikon aikana), etten ole ehtinyt edes kirjoittaa tänne ilmoittautumisesta kauden ensimmäisiin kisoihimme Kotimäen talleille HeB:3 2019 -ohjelmaan. Näin kuitenkin tapahtui, ja nyt ei voi kuin nauraa koko reissulle, joka eilen tehtiin kisahoitajaksi lähteneen Emilian kanssa.

Minttu on aina ollut hyvin ja rauhallisesti lastautuva hevonen, mutta mistä lie nuoren tamman päähänpistosta se päätti eilen, että tänään ei muuten traileriin mennä. Ei hyvällä eikä pahalla, ei raipalla painetta antaen, ei liinoilla, ei pyllystä työntäen eikä herkuilla. Se ei riehunut eikä vaikuttanut pelkäävän - se vain ei mennyt. Tallista tuli monta avustajaa, mutta kun ei niin ei. Kello kävi ja aloin jo uskoa, että täytyy soittaa kilpailupaikalle ja perua lähtö, koska enhän minä sinne voi yksinäni ilman hevosta mennä raviani esittämään. Lopulta ikuisuuden jälkeen tamma astelikin kyytiin ja alkoi mussuttaa heinäverkosta heiniä kaikessa rauhassa, joten pääsimme vihdoin matkaan.

Kotimäessä kurvasimme juuri traileriparkkiin ja saimme auton oven auki, kun kuulutus kertoi, että olen toinen valmistautuva ratsukko. Armonaikaa oli siis pyöreästi kymmenisen minuuttia. Satula selkään, akka vauhdissa kyytiin ja en ehtinyt kävellä edes verryttelyalueelle maneesiin, vaan otin suoraan pari kierrosta ravia ja laukannoston Kotimäen maastopoluilla ja tyhjällä käsihevosalueella, koska ne sattuivat olemaan lähimpänä. :,D Emilia oli tässä välissä ehtinyt käydä kysymässä, voiko lähtöä siirtää, mutta eipä siitä juuri apua ollut. Myötätuntoa mahdollisesti saatiin, mutta en ehtinyt jäädä kyselemään.

Kaiken kukkuraksi meidät opastettiin vieläpä väärälle portille, ja kun kuulutus kertoi vuoroni tulleen, emme päässeetkään sisään, vaan meidän piti kiertää koko Kotimäen 2-ratainen kisa-alue ympäri toiselle portille. Emilia talutti meitä juosten, kun ravasimme alueen toiselle laidalle ja syöksyimme portista sisään. Tuomari Jeanne-Marie Törnroth-Koivuniemi odotti tuiman näköisenä ja vastasi kulmat koholla myöntävästi tiettyä painokkuutta äänessään, kun kysyin, joko sain lähtömerkin. Katsoin parhaaksi olla selittelemättä mitään, joten painoin kaasu pohjassa keskiravia toiseen päätyyn ja aloitin suoritukseni, joka näkyy alla olevalta videolta.

Minttu jännitti päätyä, jossa on isoja punaisia pömpeleitä kisakansliana, ja siellä tuli sen vuoksi vaikeuksia siirtymissä ja turhaa kiemurtelua. Onneksi se ei kuitenkaan poistunut paikalta tai tehnyt mitään sen suurempaa. Tuomaripäädyssä tunsin Mintun hieman jännittyvän ja jäävän pohkeen taakse 4-kaarisen kiemurauran jälkeen, minkä vuoksi se nosti kahdesti peräkkäin väärän laukan siinä suunnassa, joka on sille tavallisesti helppo. Jännityksen piikkiin sekin. Yllättäen vaikeampi laukannostosuunta meni kuitenkin hyvin. Tuomari mainitsi kommenteissaan, että ravissa on hieman kiireinen vaikutelma. No, se oli ihan oikeudenmukaisesti sanottu siihen nähden, että ratsastajallakin oli jäänyt tukka ponnarille ja kisatakin ylin nappi auki ja toivoin, että kunpa housut olisivat oikeinpäin. En siis väitä, etteikö kiire olisi näkynyt monellakin tavalla.

Muistikuvat radasta olisivat aika hämäriä ilman kisahoitajan ottamaa videota, mutta kaikesta ultimaattisesta sählingistä huolimatta prosentteja tuli 63,864 ja sijoitus 7./29! On se aika hyvin nuorella hevosella käytännössä ilman verryttelyä. 😂 Tilannetta pelasti varmasti se, että olin ratsastanut Mintulla kotitreenin muutamaa tuntia aikaisemmin, joten se ei ollut niin pommi kuin olisi voinut olla. Ilman verryttelyä en tietysti kuitenkaan ehtinyt saada sitä kovin hyvin avuille eikä liikkeeseen sitä laatua, joka olisi mahdollista saada. Oli pakko valita kahdesta vaihtoehdosta: joko mennään hissuttelua tai sitten reippaasti mutta vähän kiireisesti eteen sillä riskillä, että hevonen ei tule siirtymissä kunnolla takaisin. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon, joten vaikka Minttu oli joissain siirtymissä kättä vasten ja vahvana, ainakin se eteni.

Auto ja tallikaappi jäivät karmeaan kuntoon, kun jouduin kisapaikalla kiireessä paiskomaan kaiken sikin sokin enkä yhdeksän aikaan illalla kotiin suunnatessani jaksanut enää puunata tavaroita, mutta sen ehtii kyllä. Kaiken kaikkiaan reissusta jäi todella hauskat muistot, ja eilen saatu vihreä ruusuke loistaa nyt kyllä erityisen kirkkaana.

Helpotuksen huokaus. 😂