Laukka on aina ollut Mintulle selvästi vaikeampi askellaji kuin ravi. Siinä missä ravissa Mintulla on jo aika paljon vaihteita, laukassa lisääminen ja kokoaminen aiheuttaa vielä usein tahdin muuttumista, huojumista ja muodon vaihtelua eikä sen ole yhtä helppo pysyä suorana kuin ravissa.
Tänään työskenneltiin laukassa isolla ympyrällä. Ensin minun piti ottaa lapoja haltuun ratsastamalla voimakkaasti ulkopohkeella kohti ulko-ohjaa. Täytyi vahtia, että lapa ei saa yhtään pullahtaa ulos eikä kaula mennä kieroon, vaan hevonen piti tuntea yhtäläisesti molempien ohjien päässä. Tämä onkin ikuisuustehtävä, johon joudun säännöllisesti palaamaan. 😅 Ei ole helppoa!
Harjoituslaukasta laukkaa pidennettiin keskilaukaksi ja sitten koottiin takaisin harjoituslaukaksi. Tämän jälkeen kokoamista lisättiin aste asteelta niin, että lopulta piti päästä laukkaan, josta voi tehdä hyvän laukka-käynti-siirtymän. Tässä harjoituksessa korvissani raikui jatkuvasti, että tahti ei saa hidastua, vaikka laukkaa kootaan, eikä Minttua saa yhtään päästää sukeltamaan päällään matalaan muotoon - siispä korvat ylös! Se hiukan protestoikin päätään heiluttamalla ja selvästi koetti sanoa, että kokoo mummo ihan keskenäs ja anna mun vaan rennosti laukkailla, mutta tähän piti reagoida heti terävällä pohjeavulla. Minttu kyllä osaa jo koota, mutta päivästä riippuen se vain ei ole aina yhtä innokkaalla tuulella sitä tekemään vaan jäisi mieluummin tekemään helppoja asioita. Sain loppujen lopuksi kuitenkin kaavittua koipieni väliin kutakuinkin suoran hevosen, joka kokosi ja lisäsi laukkaa ilman huojuntaa ja muodon muuttumista. Pitää vain itse muistaa hellittää ohjasta kunnolla eikä jäädä vahingossa kannattelemaan sen päätä oikeassa asennossa.
Ravissa ei tänään oikeastaan työskenneltykään kuin vain sen verran, että tsekattiin toimivuus. Minttu ravasi hyvin ja väläytti hetken aikaa jopa todella näyttävää ravia hienossa muodossa. Käyntiä sen sijaan täytyi taas ihan ratsastamalla ratsastaa, että sain siihen kunnon työnnön.
Täytyykin viritellä tällä viikolla Pixio-kamera kuvaamaan meidän menoa nyt kun kenttää on jo sen verran valmiina, että siellä pystyy jo ihan oikeita hommia tekemään. Pinta ei ollut enää niin upottavakaan kuin pari viikkoa sitten, vaikka kaipaisinkin siihen jotain "saavista kaatamalla" -tyyppistä sadetta, jotta pinta tiivistyisi vielä enemmän. Onneksi tähän vuodenaikaan niitä sateita ei varmaan tarvitse kovin kauan odottaa. :D
Tämän postauksen pari kuvituskuvaa on otettu pari päivää sitten, kun kävin yhtenä päivänä Mintun kanssa ratsain postilaatikolla ja toisena päivänä Marcellaa taluttaen. Tietää olevansa maalla, kun postilaatikolle on 750 metriä ja sinne menee hevonen narussa tai sen selässä. 😂 Rakastan tätä maalaismiljöötä, tää on aivan ihana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti