Kisoja ei ehkä olekaan tälle kaudelle enää tulossa, koska en ole saanut traileriin tarvittavaa huoltoaikaa vieläkään, vaan se menee jonnekin tuleville viikoille. Aiemmin käyttämäni korjaaja on osittaisella sairauslomalla eikä ehdi, eikä muualtakaan saa aikoja kovin pian.
Treenaamaan sen sijaan olemme jo päässeet! Minna tuli toissapäivänä toista kertaa pitämään valmennusta tänne kotiin. Treenithän olivat useita viikkoja tauolla muuton jälkeen, koska kentän pinta piti uusia kokonaan, ennen kuin siinä pystyi millään muotoa ratsastamaan. Traktori työnsi pintahiekat syrjään, mutta muun olemme tehneet miehen kanssa kaksin ja yleensä vieläpä minä yksin käsipelillä ja mönkijällä. Kenttä on nyt siinä vaiheessa, että pintahiekat on siirretty syrjään, kantavaa kerrosta tasoitettu ja sitten tärytetty, noin 5 sentin kivituhkakerros levitetty kiilakerrokseksi kentälle ja sitten tärytetty, sen päälle laitettu sopiva määrä irtonaista kivituhkaa pinnaksi ja siihen vielä sekoitettu vanhaa hiekkaa sekaan. Tällä hetkellä kiilakerros on käytännössä koko kentällä, sen päällä irtonaista kivituhkaa noin 23 x 30 metrin alueella ja joissakin kohdissa lisäksi sitä toista hiekkaa. Homma etenee hitaasti, koska teen tätä tosiaan enimmäkseen yksin täyden päivätyöni, hevosten hoidon, kotitöiden ja muun elämän ohella. Työtä hidastaa vieläpä se, että vanha, kentältä syrjään työnnetty hiekka sisältää paljon kiviä, jotka on siivilöitävä pois, ennen kuin hiekkaa voi levittää kottikärryllinen kerrallaan kentälle. Ratsastettava alue kuitenkin laajenee koko ajan sitä mukaa, kun saan pintaa laitettua kiilakerroksen päälle. Alkuun pitkä sivu tulee olemaan noin 40 metriä, mutta kun hevosten metsätarha valmistuu, niiden tämänhetkinen tarhanpohja kentän päädyssä remontoidaan ja kentälle tulee mittaa n. 60 m.
Nyt pinta menee kavioista vielä helposti kuopalle ja on pehmeä, koska se ei ole vielä yhtään päässyt painumaan ja yhden hevosen käytöllä ei painukaan niin nopeasti kuin isolla tallilla. Onneksi siinä voi kuitenkin jo ratsastaa. Toissapäivänä Minna laittoi meidät kunnolla töihin; teimme joka toiseen kulmaan voltin, josta piti jatkaa suoraan avotaivutusta uraa pitkin. Kun homma onnistui ravissa, sama tehtiin laukassa, ja voi pojat että oli vaikeaa. Minttu tuntui aluksi ihan puupökkelöltä, ja tuntui mahdottomalta saada se kantamaan laukassa ja ylipäätään ehtiä kokoamaan ja hieman taivuttamaan noin pienen kentän sivuilla. Aloitimme Mintulle helpommassa suunnassa, ja kas, siinä tapahtuikin jotain ja sama onnistui jo helpommin toiseen, tavallisesti vaikeampaan suuntaan. Taas tuli hyvä muistutus siitä, miten pitää vain jaksaa tehdä yksikseenkin hankalan oloisia tehtäviä nopeassa tahdissa eikä jäädä tekemään liian helppoja asioita. Ratsastan kyllä sinänsä kunnolla yksinkin enkä jää vain keventelemään jotain epämääräisiä ympyröitä, mutta ihan noita hengästyttävimpiä tehtäviä ei tule tehtyä. Niskasta itseä kiinni siis tässäkin. :D
Eilen Minttu kuitenkin pääsi koulutreenien sijaan kohottamaan kuntoa maastoon. Menin tallini kulmalta lähtevää tietä, joka siis päättyy peltoon ja on edestakaisin tullessa pituudeltaan 3 km. Minttu sai aika tasapuolisesti ravata ja laukata yhteensä kolme kertaa tuon tien eli 9 km sisältäen lyhyen alkukäynnin ja jossain vaiheessa ehkä 3 minuutin välikäynnin. Sen jälkeen käytiin vielä loppukäynnit. Minttu hengästyi sopivasti muttei puuskuttanut ja palautui nopeasti, joten harjoitus oli juuri sopiva. Pääkin näytti taas tuulettuvan ja hauskaa oli. :) Tänään se sai tarhapäivän, koska töiden jälkeen keskityin taas vaihteeksi kentän rakentamiseen, ja nyt viikonloppuna aion ratsastaa varmaan yhden koulutreenin ja yhden maaston. Tai ehkäpä laitan pian jo puomeja kentälle! Hienot, uutuuttaan kiiltävät muovitetut puupuomit odottavat vieläkin tallin vieressä käyttöä. Nyt pohjaa joutuu kyllä tähän alkuun huoltamaan paljon, joten hirveän leveälti ei viitsi vielä puomeja levitellä, mutta muutaman voisi jo laittaa ja siivota ne sitten pois, kun pitää lanata kenttää.
Nyt mulla onkin aikaa ratsastaa enemmän, koska tänään alkoi syysloma. Tulee tarpeeseen, koska nämä ovat lukio-opena vuoden kiireisimpiä viikkoja, ellei lasketa kevään ylioppilaskirjoituksia. Joka päivälle riittää korjattavia kokeita paljon syyslomallakin, mutta onneksi sentään päivän aikaa vievin ja rankin osuus eli opetustyö jää siksi ajaksi pois, joten myös rentoutumiselle eli kakan ja kivituhkan lapioimiselle jää aikaa. ;)
Alla vielä muutama kuva eiliseltä maastoretkeltä. Reippaan laukkaamisen ohella ehdittiin pysähtyä hetkeksi ottamaan kuva maisemasta, joka on muuttunut kauniin keltaiseksi. 🍂
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti