Kuolaintuella: Tehoa juoksutukseen hevosen liikutusmuotona

Kiire, ei jaksa, lonkkaa kolottaa, nyt ei ehtisi suihkuun hevostelujen jälkeen. Hevonen säpsyilee, eikä omakaan keskittymiskyky tahdo riittää mihinkään kovin vaativaan. Syitä on monia, miksi joskus voi olla hyvä turvautua hevosen vaihtoehtoisiin liikutusmuotoihin ratsastuksen sijaan, ja suosituin näistä lienee juoksuttaminen. Näin teen itsekin.

Olen nähnyt ja myös itse kokeillut monenlaisia juoksutustapoja vuosien varrella. Kuten ratsastuksessakin, myös juoksutuksessa on mahdollista tehdä asiat huolellisesti ja tehokkaasti tai sinnepäin rääppäisten siten, että tuntee vähän jotain tehneensä. Siispä mieleeni tuli jakaa hyviksi toteamiani tapoja juoksuttaa hevosta niin, että siitä olisi treenimielessä todellista hyötyä. Pohdin tässä juoksutusta muutamasta eri näkökulmasta: sen tarkoitusta, varusteita ja muita apuvälineitä. Juoksutusta varten hevonen lämmitellään niin kuin muutenkin eli kävelyttämällä ensin ilman apuohjia tai löysillä apuohjilla riittävän kauan, ainakin 10 minuuttia.

Juoksutuksen tarkoitus

Halusimmepa sitä kiireessämme tai emme, juoksutus on muiden käsittelytilanteiden tapaan aina myös koulutustilanne. Sitä tulisi toteuttaa siksi niin, että se edistää niitä tapoja, joita haluamme hevosen oppivan. Mielestäni on tärkeää, että hevoselle opetetaan heti nuoresta saakka selkeät käskyt ja toimintatavat, joiden tottelemista valvotaan ja tarvittaessa korjataan jatkossakin. Tällaisia ovat esimerkiksi liikkeelle lähteminen ja askellajista toiseen siirtyminen. Olen nähnyt paljon hevosia, jotka heti vähän liinaa saadessaan ryntäävät ympyrälle pukkilaukkaa ollessaan vielä vaarallisen lähellä juoksuttajaa, koska ne ovat tottuneet siihen, että näin ympyrälle lähdetään. Hevonen tulisi siis opettaa siihen, että liikkeelle lähdetään käynnissä, kunnes ympyrä on riittävän suuri, ja kaikenlainen askellajien muuttaminen tapahtuu vain juoksuttajan käskystä. Tässä simppeleitä käskysanoja ovat esimerkiksi "käynti", "ravi", "laukka" ja "seis". Sanathan voivat tietenkin olla periaatteessa mitä tahansa, ja kyllä hevosen voi opettaa nostamaan laukan vaikka siten, että juoksuttaja taputtaa vatsaansa, mutta olennaista on, että käskyt ovat selkeitä ja hevonen opetetaan noudattamaan niitä. Perinteinen maiskuttaminen ja "prrrr" toimivat vauhdin säätelijöinä, mutta jos niitä käytetään myös askellajien muuttamiseen, hevoselle jää epäselväksi, milloin pitää vain esimerkiksi liikkua reippaampaa ravia ja milloin pitäisi nostaa laukka.

Juoksutuksen tarkoitus ei siis ole ainoastaan liikuttaa hevosta vaan myös opettaa sille normaaleja käytöstapoja, joita ihmisten kanssa pitää noudattaa: rauhallisuutta ja ohjeiden kuuntelemista.

Varusteet

Varusteiden tulisi olla sellaiset, että ne edistävät hevosen korrektia liikkumista. Sopivat varusteet riippuvat kovasti hevosesta. Jotkut hevoset, yleensä jo kokeneemmat, liikkuvat sopivassa muodossa pelkällä riimulla juoksuttaen eivätkä tarvitse välttämättä mitään apuohjia. Jos hevonen kuitenkin pyrkii juoksemaan selkä alhaalla ja pää ylhäällä, sille on hyötyä oikein säädetyistä apuohjista. Sivuapuohjiin hevonen voi kevyesti tukeutua samoin kuin ratsastajan pitämiin ohjiin, eivätkä ne vedä päätä kohti etujalkojen väliä. Sivarien pomppivat kumirenkaat kuitenkin voivat häiritä hevosta, jos hevonen ei tukeudu sivareihin kunnolla vaan jää tyhjäksi. Niin sanottu running side rein taas tulee sivarien tapaan kiinni satulavyön sivuille mutta myös etujalkojen väliin. Pidän tästä apuohjasta, sillä se tavallaan elää hevosen pään liikkeiden mukaan eli ei ala roikkua tai pomppia. Myös chambon on hyvä, eikä se vedä päätä taakse-alaspäin. Sitten on vielä esimerkiksi ns. juoksutusapu, jossa tulee naru hevosen takaosan takaa. En ole tätä itse koskaan ryhtynyt kokeilemaan, sillä se saa monet hevoset nyppimään itseään suusta, mutta joillekin hevosille se voi toimia.

Apuohjat voi kiinnittää satulaan tai juoksutusvyöhön. Olennaista on säätää ne kullekin hevoselle sopiviksi. Toisille melko lyhyet apuohjat sopivat hyvin, kun taas jotkut liikkuvat parhaassa muodossa hyvinkin pitkiksi säädetyillä apuohjilla, jotka vain hyvin kevyesti ohjaavat hevosta tiettyyn muotoon. Jos hevonen pyrkii apuohjien kanssa kovinkin paljon luotiviivan taakse, joko apuohja ei sovi sille, eteenpäinpyrkimystä täytyy parantaa tai apuohjan pituutta säätää.

Minttu Kotimäen talleilla 4-vuotiskeväänä. Varusteina kapsoni, running side rein ja juoksutusvyö.

Minttu 3-vuotiaana Kotimäen tallien maneesissa, varusteina satulaan kiinnitetty running side rein ja liina kuolaimessa kiinni.

Muut apuvälineet

Juoksutuksessa kannattaa mielestäni ehdottomasti hyödyntää puomeja ja kavaletteja niin usein kuin mahdollista. Hevoselle voi saada tosi hyvän treenin nousematta itse selkään ollenkaan, jos sopiviin varusteisiin yhdistää vielä esimerkiksi kaarevalla uralla olevat puomit ja kavaletit. Niitä käyttämällä saa ihan "ilmaiseksi" eli itse maassa seisoskelemalla hevosen nostamaan jalkojaan, voimistamaan takaosaansa ja notkistumaan aivan eri tavalla kuin tasaisella maalla hölköttäen. Näitä ihan samoja kehittyviä lihaksia hevonen tarvitsee muun muassa sitten, kun sen pitäisi alkaa koota itseään enemmän ja liikkua näyttävämmin. Ympyrän toiselle puoliskolle voi laittaa 3 - 4 maapuomia viuhkan muotoon ja toiselle puolelle vastaavasti 3 - 4 kavalettia raviväleille. Harjoitus tehdään tietenkin molempiin suuntiin. Laukassa voi laittaa esimerkiksi yhden tai kaksi maapuomia.

Toinen hyvä keino saada tehoa hevosen liikkumiseen on juoksuttaa sitä talvella lumihangessa, joka saa aikaan vastusta ja jalkojen nostamista korkeammalle. Tässä hevonen joutuu koko ajan työskentelemään lujemmin kuin tasaisella hiekkapohjalla, joten kannattaa tarkkailla, ettei hevonen väsy liikaa ja antaa useammin käyntitaukoja.

Juoksutusta voi jalostaa vielä pidemmällekin ohjasajamalla hevosta sen takana tai ympyrällä. Tästä olen tehnyt postauksen, jonka voi lukea täältä.

En esimerkiksi pidä kovin järkevänä sitä, että hevonen otetaan talvella tarhasta ja sitten laukkuutetaan sitä toppaloimensa kanssa selkä notkolla riimulla ja liinalla, kun on niin kiire, ja sen jälkeen laitetaan se seisomaan takaisin tarhaan loimen alla hikoilleena. Hevonen ehkä saa näin liikuntaa jokusen askeleen, mutta kovin suurta hyötyä siitä ei muuten ole. Kaiken kaikkiaan minusta juoksutuskin kannattaa tehdä mahdollisimman usein huolellisesti ja kunnolla, eikä sitä ole mikään pakko käyttää vain kiirepäivän korvikkeena vaan myös suunniteltuna liikuntamuotona. Silloin ei tarvitse potea mitään huonoa omaatuntoakaan siitä, ettei tullut ratsastettua, kun tietää hevosen saaneen hyvän treenin.