Abran ensimmäinen viikko

Viime postauksessa kirjoitin, että odottelen vielä verinäytetuloksia labrasta, kun Mintun kohdalla haluttiin sulkea kohtutulehduksen mahdollisuus pois ja otettiin verinäytekin sitä varten. Näytteestä ei selvinnyt mitään, koska labrasta tuli vastaus, että näyte ei ole testauskelpoinen. En tiedä tarkemmin, mikä siinä oli vialla, mutta eläinlääkäri sanoi, että tällainen on harvinaista muttei tavatonta. Mintun vointi on kuitenkin ollut hyvä, ja kun kohtuhuuhtelukin osoitti, että mitään tulehdusta ei ole, ei testituloksen puuttuminen tuota ongelmia.

Abra on nyt viikon ja päivän ikäinen, ja sen perusluonne näkyy jo. Minähän lähdin valitsemaan isäoria luonnekriteeri edellä enkä halunnut valita mitään oria, josta olisi odotettavissa joku herkkä helikopterivarsa. Ainakin nyt näyttää siltä, että Mintun ja Instertanz V:n varsa on täyttänyt odotukset. Abra on rohkea ja itsevarma: se menee heti tutkimaan kiinnostavia asioita myös ilman emäänsä ja palaa nopeasti normaaliksi, jos lyhyesti säpsähtää jotain, ja menee sitten taas tutkimaan. Se on ehtinyt tavata jo kymmenkunta ihmistä, ja kaikkien luo se menee heti seurustelemaan ja on oikea halinalle. Se rakastaa huomiota ja rapsutuksia ja laitumella seuraa kuin koira. Se oppi nopeasti riimun laiton, on alkanut oppia hyvin talutukseen (useimmiten se tulee laitumelle kujaa pitkin vapaana, kun talutan Minttua, mutta jos olen saanut avustajan, olen taluttanut Abraakin) ja suhtautuu fiksusti kavioiden nosteluun. Nyt olen joitakin kertoja nostellut sen etukavioita ja pitänyt hetken kiinni.

Abra ei myöskään vaikuta liian herkältä. Se tosiaan luulee välillä olevansa sylikoira, ja sitä on saanut alkuun olla usein kieltämässä, että ihmisen luo ei tulla laukalla, ei kauhota etujalalla leikkiin pyytäen eikä käännetä takapuolta tai pompita ihmisen vieressä. Kun sitä sitten kieltää näistä, on saanut ihan kunnolla korottaa ääntä, heilauttaa narua ja polkaista jalkaa. Abra on tuumannut "aha" ja lopettanut kaikessa rauhassa. Se ei siis vaikuta yhtään siltä, että täytyy säikähtää ja singota, kun neula putoaa lattialle tai joku nostaa sormea.

Eilen menin laitumelle ottamaan Marcellan loimesta kaulakappaleen pois ja päätin hetken mielijohteesta tehdä vähän siedätysharjoitusta, kun Abra tietysti tuli taas tomerana katsomaan, mitä tapahtuu. Ravistin ja puistelin kaulakappaletta isolla liikkeellä Abran katsoessa vieressä - ei reaktiota. Sitten heittelin sitä muutaman kerran Abran päälle niin, että Abran pää ja kaula peittyivät kaulakappaleen alle. Tämä "säkityskään" ei aiheuttanut säikähtelyä. Harjoitus päätettiin tietysti rapsutuksiin.

On ihmisiä, joiden mielestä varsaan täytyy suurin piirtein välttää koskemasta, koska heidän mielestään sen lapsuus tuhoutuu siitä, että sen kanssa tehdään mitään. Itse kuitenkin ajattelen, että tällaista arkista "siinä sivussa" -puuhaa kannattaa tehdä. Varsa ei siitä rasitu, että joskus rapsutuksen lomassa riimunnaru laitetaankin sen vartalon ympäri "satulavyöksi" ja vähän liikutellaan narua siinä totuttaen varsaa siihen, että kaikenlaisia remmejä on olemassa, tai kun se tulee katselemaan, kun ihminen puistelee ja tamppaa mattoja, siistii laitumen viertä jollain kovaäänisellä laitteella tai vaikka ajelee autolla laidunta ympäri tekemässä jotain. Joku päivä kesällä voisin myös parkkeerata traileriyhdistelmän kentälle, lastata Mintun siihen syömään hetkeksi ja antaa Abran mennä traileriin mukaan oppimaan, että se on paikka, jossa emäkin osaa olla rentona - koskaan ei nimittäin tiedä, tuleeko äkkilähtö klinikalle. Mintun häntäkin pitäisi pestä kaikesta siitä vuotomöhnästä, mitä viikon aikana siihen tarttui, ja tämänkin toimituksen seuraaminen vierestä on hyvää harjoitusta Abralle. On mielestäni virhe pitää ärsykkeet ja arkiset asiat minimissä ensimmäiset kolme vuotta ja sitten ihmetellä, miten sen 3-vuotiaan ison hevosen saisi traileriin tai tottumaan siihen, että joku nahkahihna koskee sen vartaloa. 

Hevoset ovat päässeet nyt samalle laitumelle. Ensin ne
olivat puolikkaan päivän väliaidan eri puolilla. Abra
oli tietysti kiinnostunut Marcellasta, mutta Minttu piti
alkuun tarkasti huolta, että haistella ei saanut. :)

Myöhemmin samana päivänä otin väliaidan pois. Ensin 
Minttu ajoi Marcellaa vihaisesti kauemmas, kun Marcella
ei älynnyt pitää enemmän etäisyyttä, mutta nopeasti ne
tottuivat ja sen jälkeen ovat voineet laiduntaa ihan parin
metrin etäisyydellä toisistaan. Vielä Minttu hiukan puuttuu
peliin, jos Abra meinaa mennä kosketusetäisyydelle
Marcellan kanssa.