Abran rekisterinimi hyväksytty

Abran rekisterinimihakemus on hyväksytty, ja nyt Abran oma sivu Hippoksessa löytyy nimellä Dark Arts Ambiramus.

Nimen ensimmäinen osa Dark tulee emän suvusta: Minttu on Dark Mint Shot ja Mintun emä on Dark Angel. Halusin nimen, joka jatkaa tätä samaa linjaa. Mintun sisarukset ovat Dark Carcharoth (s. 2015), Dark Cobelior (s. 2018), sitten välissä eriniminen Bombay Sapphire Pau (s. 2019) ja vielä viimevuotinen Dark Princess Celestia (s. 2024).

Nimen loppuosaa keksiessäni pyörittelin mielessä minulle rakkaan Harry Potterin maailmasta tuttuja sanoja. Sieltä tuli luontevasti Dark Arts. Siitä tulee myös tulevien varsojen nimien etuliite, jos sellaisia joskus tulee.

Dark Artsin jälkeen halusin vielä yhden sanan. Ambiramus on muinaista gallin kieltä ja tarkoittaa pitkää matkaa, käytännössä samaa kuin englannin sana voyage. Se on myös kauan kuuntelemani Eluveitie-bändin mielestäni parhaan kappaleen nimi. Se on kaunis sana, joka myös A-alkuisena kuulosti hyvältä Arts-sanan jälkeen.

Kutsumanimi Abra sointui kauniisti rekisterinimeen, ja onhan se toki myös mun lapsuusaikojen eli gen. I:n pokemon. 😁 Tämä Abra on vain paljon helpompi saada kiinni kuin anime-kaimansa (vanhoja pokemoneja pelanneet tietävät kyllä).

Laidunkuvat on otettu tänään. Abra on kyllä ihan mahdoton halipupu! Siitä on vaikea saada kunnollista sivukuvaa, koska heti kun menee tarhaan tai laitumelle, Abra kääntyy kohti ja tulee luokse. Sitten sitä tietysti rapsutellaan, päristellään turpaan, pusitaan, halitaan ja lähetetään takaisin äidin luo – ja sitten se tulee bumerangina takaisin. Se menee kaikkien luo ilman ennakkoluuloja ja rakastaa huomiota ja paijaamista.

Abra sai harmittoman mutta 6 päivää kestävän varsaripulin 9 päivän ikäisenä. Sen vuoksi pesin sen pyllyä kahdesti päivässä tuon ajan. Minttu sai olla karsinassaan, kun kietaisin pitkästä riimunnarusta Abralle valjaat, ja pienen turpatutkimisen jälkeen se antoi pestä hännänalusta myöten. Aluksi se vähän ihmetteli, mutta kun rauhoittelin ja rapsuttelin sitä, pian ei enää haitannut yksin käytävällä oleminen (emä oli toki ihan vieressä, mutta karsinan oven toisella puolella), ei vesiletku, suihkutuksen ääni tai outo tuntemus takapuolessa. Sain sen pestyä ihan yksin niin, että se vain seisoi itsekseen, kunhan sai näprätä kumisaappaani vartta tai vesiletkua. 

Kengittäjäkin kävi aiemmin tällä viikolla kengittämässä Marcellan ja vilkaisi samalla Abran kavioita ja jalka-asentoja. Kehui, että hyvin kauniit jalat ja hyvännäköiset kaviot, ei ole tarvetta tehdä nyt mitään. Pieni sahapukkiasento eli leveästi seisominen on normaalia tämän ikäiselle ja tasaantuu, kun rintakehä levenee, ja samoin näin pienet varsat seisovat usein hieman kokkapolvisena.

Niin hienosti käytävällä pestävänä!