Ensimmäinen ratsastus uudella tallilla

Sain muuten kuulla, että Pixio-kamerajärjestelmän tuotannossa on möhlitty ja että useat lähetykset ovat myöhässä. Joulukuussa arvioitiin, että ennakkotilaukseni lähetettäisiin helmikuun loppuun mennessä, mutta uusi arvio on "joskus maaliskuun aikana". Toivon todella, että se ei tuosta enää myöhästy, sillä haluaisin jo päästä käyttämään sitä ja saada säännöllisesti videota.

Postauksen varsinainen sisältö on kuitenkin se, että Nala on muuttanut viime viikon torstaina uudelle tallille! Kuten mainitsin hieman aiemmin, kyseessä on ratsastuskoulu, mutta pääsen tallille usein ennen iltaa, joten tuntitoiminnasta ei ole niin paljon haittaa. Tallilla on hyväpohjainen maneesi ja reilun kokoinen kenttä ja maastoja. Torstaina taluttelin Nalaa jonkin aikaa uudessa pihapiirissä ja jätin sen tarhaan. Oleskelin tallilla muutaman tunnin, joten näin, että tamma rauhoittui uudessa paikassa pian. Sunnuntaihin asti se saikin vain tutustua paikkoihin, sillä olin perjantaista sunnuntaihin viikonloppureissulla. Tänään oli aika ryhtyä töihin.

Saapumispäivänä tarhassa ihmettelemässä uusia maisemia

Juoksutin Nalan huolellisesti, sillä ajattelin, etten halua turhaan kiistellä sen kanssa, jos se vaikkapa jännittää uutta maneesia. Torstaina talutin sitä maneesissa vain kierroksen, koska siellä oli tunti alkamassa. Nala oli tänään aluksi aika jännittynyt, mutta juoksutuksessa se alkoi jo rentoutua mukavasti ja tukeutua sivareihin. Sen vuoksi päätin ratsastaakin vähän aikaa käynnissä ja kevyessä ravissa. Nalan jännittymisen huomaa siitä, että se saa sätkyjä käsittämättömistä asioista – yhtäkkiä se saattaa ottaa muutaman hätäisen askeleen, jos yhtään muutan asentoani selässä, ja se oli säikähtävinään maneesin laidalla olevan katsojan pientä kädenliikettä. Onneksi se ei yritä hypätä katon läpi tai ala muutenkaan loikkia tai lähde laukalle, mutta sellaista pientä säpsähtelyä tuli useita kertoja. En päässyt siihen mitenkään käsiksi, sillä välillä se tikutti pientä, hidasta ja jännittynyttä ravia ja välillä isoa, kiireistä ja jännittynyttä ravia. Jokainen pohkeen kosketus oli kauhistus. Mutta kun kyseessä on uusi paikka, luonteeltaan aika teatraalinen hevonen ja vielä tamma, niin olihan tämä odotettavissa. Ei se sentään mihinkään sinkoillut, kuten ei yleensäkään. Välillä hevonen jopa vähän rentoutui ja haki pitkään ja matalaan muotoon, joten oletan, että huomenna ratsastus olisi jo hieman helpompaa.

Hengissä selvittiin!

Tarhassa ja tallissa Nala on jo ihan rauhallinen, mitä nyt yksin talliin joutuessaan pari kertaa hirnui kavereille. Tallia on laajennettu pikkuhiljaa, joten siellä on muutama erillinen "osasto". Nalan käytävällä on tällä hetkellä kolme valmista karsinaa. Kuvassa näkyvät kärryt ja koristeet väistyvät myöhemmin kolmen lisäkarsinan tieltä. Nalan oma tarha on aika pieni, mutta en ole koskaan laskenut liikuntaa tarhailun varaan, joten se ei ole ongelma. Minun tavaroilleni on tilat tallin yläkerrassa ja tietysti satulahuoneessa.

Nala omassa yksiössään

Olen aina pitänyt ratsastuskouluista, kunhan niissä on vähintään kaksi ratsastusaluetta, jotta tuntien aikana voi ratsastaa joko kentällä tai maneesissa. Tykkään siitä, että tallilla on eloa ja toimintaa, kunhan hevosta ei turhaan häiriköidä. En usko, että niin tapahtuu, ja Nalahan on usein iltatuntien aikaan vielä tarhassa. Kaiken kaikkiaan odotan innokkaasti tulevia treenejämme ja kevään saapumista uudella kotitallillamme!