Olen aiempienkin ratsujeni kanssa verrytellyt monin eri tavoin, mutta etenkin Nalan kanssa on täytynyt tosissaan kokeilla erilaisia tapoja verrytellä. Se ei nimittäin toimi perinteisellä verryttelyllä lainkaan. Nala on ollut koko ajan sellainen, että sen kanssa joka ratsastuskerta alkaa täysin alusta. Riippumatta siitä, miten pehmeäksi, elastiseksi ja pohkeen eteen sen sain edellisenä päivänä, se näyttää joka kerta ratsastuksen alussa ravurilta, jonka kuski unohti kärryt kotiin ja hyppäsi selkään. Se on pohkeen takana eli ei käytä takajalkojaan aktiivisesti eikä pidennä askeltaan pienestä avusta. Toisaalta se saattaa kipittää alta pois eikä reagoi kunnolla pidätteisiin. Se ei suoristu kunnolla muttei kyllä taivukaan vaan liiraa takaosallaan ympyrältä ulospäin. Nala on myös todella utelias hevonen, ja sen on todella vaikea päästä yli siitä, että esimerkiksi joku kävelee tallin pihalla. Se ei säiky eikä sillä tavalla "kyttää", mutta se nostaa päänsä korkealle, korvansa tötterölle ja selkänsä niin notkolle, että sellaisessa ravissa on hirveä istua edes keventäen.
Olen todennut riittävän monen ratsastuskerran perusteella, että Nalan liikkuminen ja keskittyminen ei parane tippaakaan siten, että ratsastan sillä kevyessä ravissa ympyröitä. Se ei ala pyöristää selkäänsä ja liikkua suurin askelin eteen vain siksi, että toivon sen joskus muistavan saamansa kehut edelliseltä harjoituskerralta. Kissa kiitoksella elää, toteaa tamma ja jäykistää selkäänsä yhä enemmän. Tarvitaan siis jotain muuta kuin iänikuisia ympyröitä, jotta hevonen notkistuisi ja alkaisi keskittyä. Tässä postauksessa käyn läpi kaksi verryttelytapaa, jotka toimivat Nalan kanssa yleensä hyvin.
 |
| Tällaisia kuvia saisi verryttelystä vaikka tuhat. Takajalat sipsuttavat pientä askelta, selkä on jäykkä ja notkolla, hevonen jännittää alakaulansa ja jäykistää niskansa ja ärsyyntyy, kun siihen vaikutetaan. Kuva on syksyltä. Tässä kuvassa näkyy muuten taas jalkaongelmani vanhan satulan kanssa... |
1. Siirtymät tavallisesta kevyestä ravista keskiraviin
Tämä on nykyään verryttelykeinoni numero ykkönen. Hevonen on tässä vaiheessa kävellyt lihaksensa lämpimiksi, enkä silti ihan heti pyydä askelta venymään äärimmilleen, vaan verryttelyssä pyydän enemmänkin askeleenpidennystä (esiintyy HeC-tason ohjelmissa) kuin keskiravia (HeB-tason ohjelmissa). Teen tehtävää esimerkiksi niin, että pyydän puolikkaan pitkän sivun verran eteen (esim. 20–30 m), otan kiinni, pyydän taas parinkymmenen metrin jälkeen uudestaan venyttämään askelta ja niin edelleen. Tässä verryttelytavassa on monia etuja:
- Lavat pääsevät liikkumaan kunnolla, jolloin hevonen vertyy hyvin ja voi esittää suurempaa liikettä verryttelyn jälkeenkin
- Hevonen joutuu tekemään siirtymiä lyhyin väliajoin, jolloin sen keskittyminen paranee. Kuten totesin pari postausta sitten ("Kuumenevan hevosen laukkaharjoitukset"), sähläävä hevonen tarvitsee tekemistä tiuhaan tahtiin, jotta se ei ehdi keskittyä muuhun.
- Hyvässä siirtymässä hevonen alkaa usein ottaa painoa enemmän takaosalleen, mikä on koko ratsastuksen peruspilari.
- Annan hevoselle paremman vaihtoehdon liikkua reippaasti eteen: se saa venyttää askeltaan ja kehuja sen sijaan, että se yrittää itse kipittää karkuun ja saa vain jatkuvia pidätteitä.
Useat ongelmat ovat ratkenneet tämän harjoituksen avulla. Nala on aina ollut varsinkin oikeaan kierrokseen erittäin vaikea, se puree kuolaimeen kiinni ja konkreettisesti vetää päätään vasemmalle. Asettaminen käy välillä mahdottomaksi, sillä hevonen ei välttämättä suostu pitämään päätään edes perusasennossa turpa suoraan eteenpäin. Olen todennut, että tässä tilassa asetus- ja taivutusharjoitukset ovat toivottomia ja saavat hevosen vain vastustamaan enemmän ja jännittymään entisestään. Sen sijaan ravi-keskiraviharjoituksen jälkeen ongelma on usein kadonnut, vaikken ole harjoituksen aika edes pyytänyt asetusta tai taivutusta. Yhtäkkiä allani saattaa olla helposti kumpaankin suuntaan taipuva hevonen.
2. Kyran ABC-neliöharjoitus
Kutsun harjoitusta tällä nimellä, koska Kyra esittelee sen kirjansa (Kyra ja ratsastuksen taito) osassa, jonka otsikko on Kyran ABC. Harjoituksen ideana on ratsastaa uran sisäpuolella pienehköä neliöitä (esim. 20 x 20 m) niin, että hevonen pysäytetään kuvitellussa kulmassa ja sen etuosaa käännetään yksi askel kerrallaan sisäänpäin. Harjoitus auttaa esimerkiksi siihen, jos hevonen on tottunut ennakoimaan kääntymistä kulmissa tai muuten vain kaatuu sisäpohjetta vasten. Hevonen saattaa pyrkiä kääntymään useita askelia kerrallaan, mutta se on pysäytettävä päättäväisesti ja kerrottava, että hoppu on loppu. Jos harjoitus tehdään huolellisesti, hevosen pitäisi sen jälkeen odottaa ratsastajan apuja tarkkaavaisesti, sillä harjoituksessa ratsastaja kontrolloi käännöksen jokaista askelta. Kun hevonen on kuulolla, kulmat voi alkaa ratsastaa tavallisessa käynnissä ilman pysähdyksiä.
Tärkeää on kääntää etuosaa. Harjoituksesta ei ole hyötyä, jos käännös uuteen suuntaan tapahtuu niin, että hevonen vain liiraa takaosaansa ulos. Havainnollistan harjoitusta alla olevassa videopätkässä. Kuten näette, Nalakaan ei joka kerta malttaisi odottaa apujani, ja välillä se pyrkii helpottamaan tehtävää siirtämällä takaosaa. Tähän tehtävään kannattaa ottaa aikaa ja tehdä se tietenkin molempiin suuntiin. Muista myös kiittää hevosta, kun se reagoi oikein.
Tässä lyhyesti kaksi paljon käyttämääni verryttelytapaa. Usein yhdistelen niitä molempia. Sopiva verryttelytapa hevoselle löytyy vain kokeilemalla. Jos katsotte huippuratsastajien verryttelyä, yksi aloittaa kisaverryttelyn hiittaamalla hevostaan pitkin ohjin, toinen taivuttelemalla huolellisesti, kolmas tiheillä siirtymisillä. Yksi verryttelee hyvin lyhyesti, toinen keskiverrosti ja kolmas erittäin pitkään. Verryttely ei ole ratsastajaa vaan hevosta varten, joten jos hevonen ei toimi tietynlaisella verryttelytavalla, kannattaa pohtia, voisiko olla jokin muu keino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti