Tavoitteeni molempien hevosten kanssa oli saada ne mahdollisimman rennoiksi ja mahdollisimman pitkälle kaulalle (niska säkälinjan alapuolelle). Esimerkiksi Ingrid ja Reiner Klimken teoksesta The Basic Training of The Young Horse ja Claire Lilleyn teoksesta The Scales of Training Workbook for dressage and jumping löytyy tähän tarkoitukseen monia hyviä harjoituksia. Suosittelen molempia kirjoja lämpimästi, jos vain perusenglanti luonnistuu, sillä monissa kirjoissa on mielestäni sellainen ongelma, että niistä ei saa kovin konkreettisia vinkkejä ja harjoituksia vaan enemmänkin yleistason teoriatietoa. Näissä teoksissa sen sijaan on kattavasti teoriaa ja käytäntöä. Siispä nenä kiinni kirjaan ja laittamaan korvan taakse muutama harjoitus, joilla voisin parhaiten päästä tämänkertaiseen tavoitteeseeni.
Lämmittelyharjoitus: serpentiini kevyessä ravissa
Molemmissa kirjoissakin paljon kehuttu rentoutusharjoitus on kaikille tuttu ratsastuskoulujen tunneilta: kolmi-, neli- tai viisikaarinen kiemuraura eli serpentiini. Vaikka tavalliset ympyrät ovat kyllä hyvä keino lämmitellä hevosen lihaksia, ympyrällä joutuu erikseen keksimään keinoja, joilla pitää hevosen hereillä (takaosaa sisään ja ulos, asetuksenvaihtoja, temponvaihtoja, väistöä ympyrää suurentaen ja pienentäen jne.). Serpentiinikuvion hyvä puoli on se, että siinä on pakko muuttaa hevosen asetusta ja taivutusta tasaisin väliajoin ja nopeasti, sillä seinä tulee äkkiä vastaan. Olen kokenut serpentiinit hyväksi tavaksi paitsi lämmitellä myös tarkistaa loppuraveissa, onko hevonen tasaisesti molempien ohjien tuella ja taipuuko se huonommin jompaankumpaan suuntaan. Lisäksi siinä pysyy itsekin hyvin hereillä.
Puomi- ja kavalettiharjoitus
Puomit ja kavaletit ovat oikein lempilapsiani, sillä niillä saa niin sanotusti ilmaiseksi monta hyvää asiaa: keskittymistä, venytystä ja tehokkaampaa lihastyöskentelyä kuin tasaisella. Laitoin suunnilleen "puoli rataa leikkaa" -tyyppiselle lävistäjälle neljä kavalettia, jotka siis nostivat puomeja aavistuksen verran irti maasta. Puomien välit ovat normaalit hevosvälit (n. 1,30 m), paitsi Klimkejen kirjan innoittamana jätin yhden välin tuplaksi ja laitoinkin seuraavat kaksi kavalettia vasta sen jälkeen. Tämän kerrottiin auttavan hevosta keskittymään ja rentoutumaan entisestään. Hyvin toimi!
Päätyyn laitoin neljä maapuomia viuhkan muotoon. Kaarevalla uralla olevat puomit ovat osoittautuneet älyttömän hyväksi treeniksi, sillä sen lisäksi, että ne pakottavat hevosen keskittymään ja nostamaan jalkojaan, hevonen joutuu myös taipumaan kyljistään ja astumaan ulommalla jalalla hieman suurempaa uraa, mikä auttaa ajan myötä hevosen suoristamisessa (siinä, että se astuu molemmilla takajaloillaan yhtä suurta askelta ja taipuu yhtäläisesti molemmista kyljistään). Myös edellisen hevoseni Nalan kanssa tahkosimme viuhkapuomeja monet kerrat, ja ajan myötä tamma suoristui ja rentoutui kovasti ja sai tasapainoa. Kaarevalla uralla olevien puomien välit ovat myös 1,30 cm keskeltä, mutta samoja puomeja voi ratsastaa useallakin hevosella tai ponilla yhtäaikaa, sillä suuriliikkeisemmät voivat tähdätä ulommas ja pieniliikkeiset sisemmäs, jolloin välit ovat kaikille sopivia.
Molemmat hevoset rentoutuivat selvästi näillä harjoituksilla. Helka ei ole järkyttävästi vino kumpaankaan suuntaan, joten sen kanssa hain enemmänkin rentoutta ja pitkää kaulaa. Milla taas on vaikeampi vasempaan kierrokseen, joten kaarevalla uralla olevien puomien menemisestä on sen kanssa erityisen suurta hyötyä.
Piiiiiitkälle kaulalle. Kiitos! |
Kevyttä ravia viuhkan muodossa olevien puomien yli. Muoto on tässä sellainen, mihin harjoituksella pyrin: matala, pyöreä ja kuonopii ihan vähän luotiviivan edessä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti