Ostoksia ja mittatilaussaappaat

Kaikki tätä postausta lukevat varmasti tietävät, kuinka kutkuttelevaa hevostarvikemyymälöiden sivuja on selata. Olipa omaa hevosta tai ei, vähintään tekisi mieli ostaa varastoon kaikkea ihanaa. Itsehän ostin kerran Tampereen hevosmessuilta pari laadukasta Equilinen satulahuopaa ja yhdet hyvät suitset, vaikka ei minulla hevosta vielä ollutkaan. Hehheh, kerrankos sitä... Tosin tiesin, että jossain vaiheessa kyllä hankin full-kokoisen hevosen, joten hukkaan tavarat eivät menisi. En muista, menikö siinä sitten muutama kuukausi vai yli vuosi, kun Nala asteli tallin pihaan.

Tällä hetkellähän minulla ei ole omaa, mutta ratsastettavia riittää enemmänkin kuin ehdin ja jaksan kerralla ratsastaa. Hevostilanne on siis hyvä, ja näin ollen varustetilanteenkin on oltava.

Suurin ostos on mittatilaussaappaat. Minulla on siitä vähän hankala jalka, että se on normaalipituinen (koulusaapas 48 cm), mutta pituuteen ja kengännumeroon (39–40) nähden pohje on kapea (33–34 cm). Kaikki saappaat ovat aina senttikaupalla liian leveitä ja löperöitä. Lisäksi päätin, että näin 20 vuoden aktiivisen harrastamisen jälkeen voin vihdoin ostaa oikeat koulusaappaat. Tällä hetkellä käytössäni ovat Cavallon yleissaappaat mallia Junior XL, jotka ovat oikein siistit ja hyvät, mutta eiväthän ne koulusaappaita kuitenkaan päihitä. Ne jätän uusien saappaiden rinnalle, sillä onhan yleissaappailla huomattavasti helpompi hypätä tai tehdä muuta sellaista, missä jalustimia täytyy lyhentää reilusti. Päädyin Königsin Comtesse-mallin koulusaappaisiin, sillä olen lukenut niistä hyviä käyttökokemuksia ja ne vaikuttavat muutenkin sellaisilta, mitkä haluan. Tilaan saappaat Calevon verkkokaupasta, sillä siellä ne ovat parisataa halvemmat kuin suomalaisissa kaupoissa. Ensiksi kävin tosin hevostarvikeliikkeessäkin, mutta siellä ei ollut yhtään näytesaapasta, myyjä mittasi jalkaani aivan väärin eikä ymmärtänyt Königsin kokotaulukkoja. Hintaakaan en saanut tietää kuin hyvin suurpiirteisesti. Ei tullut varmaa oloa siitä palvelutilanteesta, joten päätin hoitaa tilauksen sitten ulkomailta.

Harmittelin vuoden mittaan, että moitteettomassa kunnossa olevat, vain kolme vuotta vanhat Pikeurin kesäratsastushousuni ovat kadonneet. Kai minä elättelin toiveita, että ne löytyisivät, sillä ratsastin koko kesän Pikeurin softshell-housuilla. Joinain päivinä oli aika tukalaa, mutta nämä housut tuntuvat hengittävän niin hyvin, että viileinä (eli useimpina) kesäpäivinä pystyin pitämään niitä ihan hyvin. Nyt kuitenkin päätin ostaa uudet kadonneiden tilalle ja ostaa samalla vähän muutakin.

Tämä ei ole mikään maksettu mainospostaus, vaan voin ihan omasta aloitteestani paljastaa, että usein teen suurempia ostoksia Calevon verkkokaupasta. Esimerkiksi Pikeurin housut maksavat siellä usein kymmeniä euroja vähemmän kuin Suomessa. Muita housuja en enää käytäkään, sillä Pikeurin housut ovat aivan mahtavia. Pikeurin housuista olen käyttänyt malleja Lugana ja Lucinda ja päätin luottaa niihin nytkin.

Königs Comtesse

Vaikka minulla on jo yhdet hyvät softshell-housut, päätin testata myös grip-paikkaisia softshellejä. Väri on "night shadow" (kuva yllä). Grippipaikkojen sanotaan luistavan vähemmän kuin tavallisten kokopaikkojen, mikä olisi ihan mukavaa niissä satuloissa, joissa satulan muotoilu ei anna kovin hyvää tukea. Jos nämä osoittautuvat hyviksi, tilaan myöhemmin grippipaikkaiset housut myös tavallisten kokopaikkaisten kesähousujen rinnalle.

Nämä ovat Pikeurin kesähousut mallia Lugana Contrast, ja ne ovat väriä myöten aivan samat housut kuin ne, jotka ostin vuonna 2014. Harmi, että edelliset katosivat, mutta ainakin tiedän saavani sopivat ja hyvät housut.

Päivitän myös kannusvalikoimaa. Tällä hetkellä minulla on tavalliset suorapiikkiset (30 mm) kannukset, joissa ei ole kiinteää kannuskumia. Käytän kyllä irroitettavia kannuskumeja, mutta ne liikkuvat aina jonkin verran pois paikoiltaan sivusuunnassa. Siksi halusin kannukset, joissa kumi olisi valmiina. Kokeilen samalla pyörivää, sileää rissaa. Ratsastan oikeastaan aina kannukset jalassa hevosella kuin hevosella, ellei erikseen ole ohjeistettu, että jokin hevonen ei siedä niitä ollenkaan. Minulle ne ovat arkinen ratsastusvaruste siinä missä raippakin – aina mukana, mutta harvemmin niitä joutuu oikeasti käyttämään.