Pronssia Lounais-Suomen nuorten hevosten aluemestaruuksista!

Valmennuskuulumisia en ole laittanut, koska sellaisia ei ole. Kenttäprojekti etenee varmasti mutta hitaasti, koska muokkaamme pohjaa käsipelillä ja yhden mönkijän voimin. Niinpä meillä ei ole ollut kenttää käytössä 5 viikkoon eli sinä aikana, kun olemme täällä Aurassa asuneet. Minttu on saanut paljon vapaita ja olemme maastoilleet ja harjoitelleet koulujuttuja tässä meidän pihatiellä. Tästä lähtökohdasta harkitsin, kannattaisiko perua ilmoittautuminen Turun Artukaisissa oleviin aluemestaruuksiin, jotka olin merkinnyt kalenteriin jo kauan sitten. No, en perunut, ja se kannatti. Kisa-aamu valkeni tänään kaatosateisena ja harmaana, mutta takaisin tultiin valkoisin ruusukkein koristeltuna ja pronssimitali kaulassa. 

Meillä oli tässä vähän sattumuksiakin matkassa, sillä parhaat prosentit ratsastanut hylättiin harmillisen varustevirheen takia ratansa jälkeen. Näin ollen me nousimme pronssisijalle. 

Olen joka tapauksessa älyttömän tyytyväinen suoriutumiseemme. Artukaisten Malja-kenttä ei tunnetusti kestä kovin hyvin vettä ja kilpailurata lainehti isoista, syvistä vesilammikoista, ja mistä ei lainehtinut, sieltä oli upottavaa velliä, joka imaisi kaviot kuin imukuppi. Homma ei ollut pohjan vuoksi helppo kenellekään. Meille tämä oli kolmas rata HeA-tasolla ja saimme tähän saakka parhaan sen tason tuloksemme, 65,587 %. Siihen mahtui kahden tuomarin pistevähennys, joka tuli siitä, että kevensin keskiravin (enkä ollut ainoa). Ihan uusi tieto nimittäin oli, että tuosta samasta ohjelmasta on olemassa kaksi eri versiota, joissa ei ole muuta eroa kuin se, että toisessa keventäminen sallitaan ja toisessa ei. 😅 Sijoituksiin tuo ei kuitenkaan vaikuttanut. Ohjelma oli FEI CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma 2009, jonka olemme menneet kerran aiemmin tämän vuoden loppukeväästä.

Minttuhan on nyt vasta 5, kun tämä mestaruus oli avoinna 5–6-vuotiaille hevosille. Ensi vuonna olemme vielä paljon valmiimpia, kun nyt vasta olemme alkaneet nousta tälle tasolle.

Rataan tuli pari takkuilevaa kohtaa, joista toisessa Minttu nosti päänsä laukassa ehkä ison vesilammikon läpi laukkaamisen vuoksi, tai ehkä se pelasi kielellään, mitä se on kisoissa välillä tehnyt, kun jänskättää. Toisessa kohdassa laukkasimme kohti isoa hevosautoa, joka oli hetki sitten säikäyttänyt Mintun sihauttelemalla ilmat juuri meidän ollessamme kohdalla, ja siinä Minttu laittoi jarrua ja siirtyi ravin sijaan käyntiin. Ylipäätään sitä sai kannustaa aika reippaasti eteen, koska pohja oli ymmärrettävästi raskas. Paljon hyvääkin tietysti oli ja niin fiksusti Minttu taas käyttäytyi kisapaikalla!

Näköjään tällaisellakin valmistautumisella, tai siis valmistautumattomuudella, voi pärjätä. 😆 Hyvä me! Seuraavista kisoista en ole vielä varma. Ensi viikonloppuna olisi Piikkiössä Ylikylän tallin koulukisat, mutta siihen pitäisi harjoitella ohjelma, jota emme ole ennen menneet, ja pintahiekkoja emme ehdi siihen mennessä saada vielä kentälle. Peruuttaessani traikkua kotona paikoilleen vetopäästä kuului myös jokin rutsahdus ja nyt vetopää ei kallistu oikealle ja vasemmalle niin kuin aiemmin, joten epäilen, menikö siinä jotain rikki. Siinä tapauksessa meillä ei ole traileria käytössä vielä 6 päivän päästä. Ehkä noihin kisoihin emme mene, koska jo huomenna olisi viimeinen päivä ilmoittautua. Ehkä kuitenkin vielä yhdet tai kahdet kisat tälle kaudelle ennen talvitaukoa, vaikka olisivathan tämänkin päivän kisat aika hieno lopetus.

Alla vielä videot radasta ja palkintojenjaosta. Ne ja kuvat on ottanut Marja Vesala, joka oli hoitajana mukana. Nuorten hevosten luokka oli radalla 2, mutta kunniakierrokselle lähdettiin radalle 1, joka oli märkyydestään huolimatta sentään kakkosrataa kuivempi. Oli hieman vinhaa lähteä suoraan laukassa vieraalle radalle, jossa vesi loiskui, taputukset kajahtelivat ja iso ruusuke heilui poskessa. Selvisimme kuitenkin. 😁