sunnuntai 29. elokuuta 2021

Kivituhkaa kentälle ja ilman satulaa pihatiellä

Ratsastukset ovat olleet kyllä kovin vähissä viime viikkoina. Joka päivä on niin kiire töiden, kotitöiden, tallitöiden ja pihan (nyt erityisesti kentän) laittamisessa, että ei ole yksinkertaisesti jaksanut ratsastaa päivittäin. Minttuahan tämä ei haittaa, sillä se näyttää olevan varsin tyytyväinen rauhallisessa maalaisympäristössä, jossa saa tarhata pyöreästi kellon ympäri ja juosta kaverin kanssa tarhassa. Nyt se kyllä liikkuukin tarhassa ihan eri lailla kuin aiemmilla talleilla, koska vaikka tämäkin tarha on tulevaan tarhaan verrattuna pieni ja epävirikkeellinen, tilaa on kuitenkin enemmän ja hevoset innostavat toisiaan liikkumaan. Ne näyttävät kävelevän ja juoksevan päivän mittaan yllättävän paljon. Muutenkin kotiutuminen on sujunut sekä Mintulta että Marcellalta tosi hyvin!

Tänä viikonloppuna isosiskoni oli käymässä täällä Aurassa. En ratsastanut sen kummemmin, mutta laitoin suitset päähän ja riimunnarun kaulanaruksi ja kiipesin Mintun selkään, jotta saisin muutamia kuvia kotimaisemissa. Kävelin hiukan edestakaisin pihatietä ja muutaman kerran käännyin ympäri ja lähdin laukkaamaan kuvaajaa kohti. Tämän kymmenminuuttisen jälkeen Minttu pääsi taas tarhaan mussuttamaan heinää. 😄

Mintullahan ei koskaan ole ollut mitään sellaista, että se alkaisi pukitella tai lähtisi liian kovaa, mutta on se muilla tavoin kuitenkin ollut eläväinen ja hereillä - mitä se toki on edelleen tavallaan, mutta samalla se on tuntunut tasaantuvan ja järkevöityvän kovasti. Olin ihan ylitsevuotavan tyytyväinen, kun pystyin ilman mitään avuille ratsastamisia ja verryttelyjä vain karauttamaan pitkin pihatietä ja nuori hevoseni käyttäytyi niin mallikkaasti ja pysähtyi pienestä pyynnöstä. Enpä olisi vielä esimerkiksi vuotta tai puoltakaan vuotta aiemmin noin vain mennyt selkään ilman satulaa ja lähtenyt laukkaamaan. Ylipäätään kokeilin ratsastaa Mintulla ilman satulaa ensimmäistä kertaa vasta noin viikko sitten. Kokemus ei ollut persukselleni erityisen miellyttävä, koska sain tehdä vähän liian läheistä tuttavuutta Mintun ison sään kanssa, mutta muuten oli huippua sekä silloin että nyt! 






Jalat sojottavat oudosti, mutta se johtui siitä, että jännitin ihan tahtomattani pakaralihaksia ja nilkkoja, koska rentona oleminen heilautti helposti kovaa säkää vasten. Ei kovin pitkästi kärsi tätä harrastaa. :,D
 














































Kentällekin on nyt saatu kivituhkakuorma ja olemme sitä levitelleet pikkuhiljaa. Homma etenee yllättävän hitaasti, kun ei ole mitään traktoria kauhoineen käytössä, mutta mieheni on kuljettanut pikkukasoja mönkijän kauhalla ja lisäksi olen ihan perinteisesti hyödyntänyt lapiota ja kottikärryä. Yllättävän näppärästi kasoja on saanut leviteltyä myös tuollaisella haralla, joka näkyy kuvissa. Sillä saa helposti vedettyä isosta kasasta sopivan määrän kivituhkaa ja levitettyä tasaisen kerroksen maahan. Tällä hetkellä kentän pinta-alasta on kivituhkan peitossa karkeasti arvioiden ehkä 1/5. Tulevina päivinä homma siis jatkuu. Tämän jälkeen kivituhkakerros vielä tärytetään kovaksi. Aivan hetkeen ei siis vieläkään pääse kentälle, mutta olen iloinen, että sekin etenee ja pikkuhiljaa oma maalaisparatiisini täydentyy. 🌻





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti