En ole koko talvena laukannut kentällä. Maastossa tai pellolla laukka on nostettu kymmenisen kertaa. Olen jo aivan epätoivoinen – hevonen kerää virtaa, haluaisi vain juosta ja turhautuu, kun treenissä vain kävellään ja ehkä otetaan varovasti muutama raviympyrä.
Viime yönä säätila jatkui samanlaisena kuin ennenkin, mutta tällä kertaa yön aikana satanut nuoskalumikerros oli paksu. Sen sai tampattua kentälle riittäväksi pohjaksi, joten ajattelin ottaa hyödyn irti ja päästää Nalan juoksemaan irtona pahimpia höyryjään pois. Alkuun toki kävelytin ja juoksutin liinassa lihakset lämpimiksi, ennen kuin päästin hevosen irti. Nala on kultainen hevonen ja seurasi minua pitkään vapaanakin. Huvittelin aluksi juoksemalla sitä karkuun, mutta tamma ei siitä vauhteja ottanut vaan löntysteli tyytyväisenä perässä. Oli siis aika hätistää se liikkeelle.
Puhelinkuva ennen juoksutusta |
Kerroin hieman aiemmin tänä vuonna, että ennakkotilaamani Pixio-automaattikamerajärjestelmä lähetetään joskus helmikuun lopussa. En vielä tiedä, kuinka kauan se viipyy matkalla, mutta uskoisin saavani sen viimeistään maaliskuun puoliväliin mennessä. Peukut pystyyn, että kentän pohjakin olisi silloin jo siinä kunnossa, että olisi jotain kuvattavaa. Jos et tiedä, mikä on Pixio, kerroin siitä tässä postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti