Turistimatka Verdenin hannover-huutokauppaan marraskuussa 2014

Ajattelin kirjoitella Suomessakin melko tunnetuista hannoverilaisten ratsujen huutokaupoista Saksan Verdenissä, kun hevostalli.netissä on säännöllisesti niistä keskustelua. Olen käynyt siellä muutaman päivän turistireissulla yhden kaverini kanssa reilu vuosi sitten. Todennäköisimmin ostan tulevan nuoren koululupaukseni nimenomaan Verdenistä, ja juuri sen takia halusin käydä etukäteen katsomassa, millainen tapahtuma on kyseessä. Kirjoitan huutokaupasta niin kuin sen rehellisesti koin. Jo tässä vaiheessa voin kertoa, että lööppiotsikoita tai ilkeitä juoruja tästä postauksesta ei saa, sillä kaikki toimi hienosti. Pitkä postaus tulossa!

Mistä siis on kyse? Pikkukaupunki Verdenin huutokaupat ovat jo todella vanha perinne. Siellä järjestetään neljästi vuodessa ratsuhevoshuutokauppa ja sen lisäksi eliittihuutokauppoja ja tietääkseni myös siitostamma- ja varsahuutokauppoja. Hevoset ovat hannovereja ja iältään vähintään 3–vuotiaita, jotta ne voitaisiin esittää ratsain. Mutu-tuntumalta sanoisin, että nelivuotiaat ovat suurin hevosryhmä, viisivuotiaitakin on jonkin verran. Joukossa on usein myös joitakin yksittäisiä 6- tai 7-vuotiaita. Jotkin hevosista ovat vasta sisäänratsastettuja, jotkin ovat kilpailleetkin jo enemmän. Huutokaupassa on noin 80–100 hevosta, joista karkeasti noin puolet on koulu- ja puolet estehevosia.

Tässä postauksessa on tietoa seuraavista asioista:

• matka ja kulkuvälineet Verdeniin
• majoitus
• millaisia ja minkähintaisia hevosia huutokaupassa on
• kuinka hevosiin voi tutustua ja kuinka niillä voi koeratsastaa
• kuinka hevosten terveydentilasta saa tietoa 
• millainen ihminen voisi kuvitella hankkivansa hevosen Verdenistä
• yhteyshenkilö Kati Siebrechtin rooli hevosen hankinnassa Verdenistä
• miten hevosia huudetaan, ja millaisella budjetilla kannattaa lähteä matkaan.

Saitko riittävän hyvän yleiskuvan? Siispä matkaan!

 Otin hyvissä ajoin yhteyttä Kati Siebrechtiin, joka on huutokauppaorganisaation yhteyshenkilö suomalaisille asiakkaille. Koska hän tiesi, että tulimme turistireissulle emmekä ostamaan hevosta, sovimme tapaavamme vasta huutokaupan aamuna. Katin avusta kirjoitan lisää tuonnempana postauksessa.

Matkat ja majoitus

Aloitimme reissun varaamalla lennon Bremeniin. Sinne liikennöi Tampereelta Ryanair, jonka marraskuun lentojen hinnat eivät tosiaan pilviä hiponeet. Tampere-Bremen maksoi silloin noin 25 euroa. Bremenin lentoasemalta pääsi paikallisella ratikan tapaisella kaupunkijunalla rautatieasemalle muutamissa minuuteissa. Matka junalla Bremenistä Verdeniin taas taittui tavallisella junalla noin 30 minuutissa. Olimme perillä Verdenissä keskiviikkona alkuillasta, ja huutokauppa oli lauantaina iltapäivällä.

Verdenissä kävelimme rautatieasemalta pari kilometriä hotellillemme. Valitsimme Hotel Verdener Hof -nimisen paikan, josta oli muistaakseni 20–30 minuutin kävelymatka Niedersachsenhallenille eli huutokauppapaikalle. Ihan huutokauppapaikan vieressäkin olisi ollut hotelli, mutta päädyimme edullisempaan vaihtoehtoon, koska meitä ei pieni reippailu haitannut. Voin muuten suositella Verdener Hofia! Se on pieni ja ilmeisesti perheyritys, jossa saimme suuren, siistin ja viihtyisän kahden hengen huoneen. Henkilökunnalla oli aina meille aikaa, kun halusimme jotain. Yksi henkilökunnan jäsen, joka toimi tarjoilijana, jopa kysyi minulta ensimmäisellä aamiaisella hyvin tarkasti, millaista juomaa haluaisin: Kahvia vai teetä? Mustaa, valkoista, marjaisaa, vihreää (jne. jne.) teetä? Saisiko olla mallia classic vai jotain muuta? Classic on ainoa, jonka tuosta listasta muistan, ja koska pidän useimmista teelaaduista, sanoin vain ottavani classicia (en edes tiedä, miten se erosi niistä muista...). Tarjoilija piti siitä lähtien aina huolen, että kuppini oli täynnä mustaa teetä mallia classic. ;) Aamiaisen aikana hän oppi tarkistamaan tilanteen ainakin neljästi.

Niedersachsenhallenilla

Hevosten esittely, eläinlääkärin tarkastukset ja koeratsastus

Aamun esittelyratsastuksia. Katsomossa on vielä hiljaista.

Huutokauppatiimin jäsenet kartoittavat jatkuvasti hevosia tuleviin huutokauppoihin. Hevostalli.netissä olen joskus nähnyt väitettävän, että sinne päätyvät jämähevoset, joita kukaan ei halua. Näkemäni ja kuulemani perusteella olen aivan eri mieltä. Kati kertoi, että huutokauppaan tarjotaan moninkertaisesti enemmän hevosia kuin voidaan valita. Siellä myydään jatkuvasti hevosia, jotka menestyvät tulevaisuudessa korkealla tasolla. Suomeenkin on myyty useita hevosia – esimerkiksi Suomen mestari Stella Hagelstamin hevonen Soraya II on juuri Verdenistä hankittu. Ammattilaisten esivalinta auttaa siinä, että hevosvalikoimassa ei ole sekundaa. Hevosia myös pudotetaan viime tipassakin pois valikoimasta, jos niiden kanssa tulee ongelmia.

Hevosista voi saada ensituntumaa jo netin kautta. Niiden kuvat, lyhyet askellajivideot, lyhyet kuvaukset ja muut perustiedot ilmestyvät www.hannoveraner.com-sivustolle aika kauan ennen huutokauppaa. En muista tarkkaa aikaa, mutta puhutaan useista viikoista. Noin viikkoa ennen huutokauppaa sivuille laitetaan myös useamman minuutin mittaiset treenausvideot.

Netistä näkee, mihin aikaan päivästä on estehevosten irtohypytyksiä tai hevosten esittelyratsastuksia. Kaikki hevoset esitetään siis aikataulun mukaisesti, eikä pelkästään yhtenä päivänä. Vähintään viikon ajan niitä olisi ollut mahdollista seurata, olikohan kauemminkin? Huutokauppapaikalle ne nimittäin saapuvat jo aiemmin kuin viikkoa ennen. Kati myös kertoi, että hevosia voi mennä katsomaan talliin ja juttelemaan niiden hoitajien kanssa, jolloin saa arvokasta tietoa hevosen jokapäiväisestä käyttäytymisestä ja käsiteltävyydestä. Emme menneet talliin, mutta istuimme aina heti aamusta asti katsomossa vertailemassa hevosia. Oli mielenkiintoista nähdä sama hevonen ensin treenivideolla, sitten muutamaan kertaan ratsastettuna. Jos olisin ollut ostamassa, olisin tullut vielä muutaman päivän aiemmin. Tällaisessa ympäristössä hevosen liikkeistä ja käyttäytymisestä näkee varmasti paljon enemmän kuin tavallisella tunnin kokeilureissulla.

Kaksi ammattitaitoista hevoseläinlääkäriä on tarkastanut kaikki hevoset ennen niiden hyväksymistä huutokauppaan. Hevosille on tehty kliiniset tarkastukset, taivutukset ja otettu jaloista röntgenkuvat. Löydösten perusteella hevoset on jaettu eri luokkiin. Ensimmäisessä luokassa ovat ne, jotka vaikuttavat niin virheettömiltä kuin eläimet voivat olla. Kolmosluokassakaan oleminen ei silti tarkoita, että hevonen olisi millään lailla rikki, sillä rikkinäsiä tuonne ei valita. Kunkin hevosen tuloksista on mahdollista mennä juttelemaan eläinlääkäreiden kanssa, ja röntgenkuvat saa lähettää myös vaikkapa Suomeen, jos haluaa luottoeläinlääkärinsä mielipiteen. Kati katseli kanssani haluamieni hevosten terveystuloksia ja tulkkasi niitä minulle. Näin, että terveystuloksiin oli kirjattu sulkeisiin myös pieniä ominaisuuksia, jotka eivät olleet edes löydöksiä eli ns. vikoja. Kaiken kaikkiaan tarkastukset vaikuttivat tarkoilta ja sellaisilta, että ostajat todella tietävät, mitä ovat ostamassa.

Hevosia pääsee myös koeratsastamaan. Koeratsastettavat varataan arvioidun hinnan, tiimin suositusten ja tietysti omienkin toiveiden mukaan. Tiimi osaa suositella esimerkiksi erityisen rohkeita ja harrastajille sopivia hevosia tai vaativaan makuun olevia ratsuja. Osa hevosista on valittu nimenomaan harrastajia silmällä pitäen. Tarkoituksena on siis kokeilla sellaisia hevosia, jotka sopivat omaan käyttöön ja budjettiin. Verdeniin kannattaa saapua useita päiviä ennen huutokauppaa, jos haluaa varmistaa pääsevänsä kokeilemaan kaikkia suosikkejaan, sillä nuoria hevosia ei tietenkään haluta kuormittaa ylenpalttisesti.

Koeratsastus tapahtui samalla areenalla, jossa tiimin ratsastajat esittelivät hevosia. Samaan aikaan areenalla saattoi olla siis sekaisin muutama koeratsastaja ja esittelyratsastaja. Jännittävä tilanne varmasti olla kaikkien katsojien edessä! Jotkut eivät kokeilleet päivien aikana ehkä montaakaan hevosta, mutta yhden miehen näimme kokeilevan liukuhihnalla pariakymmentä.

Muutama videopätkä hevosten esittelyistä:

Pari esteheppaa

Alla olevan videon iso rautias maksoi 7500 €, ruunikko 14 000 €.

Seuraavassa kahdessa videossa esitellään hevosten sietokykyä:

Millainen ratsastaja voisi kuvitella menevänsä Verdeniin hevosostoksille?

Kuten kerroin ylempänä, osa hevosista on säpäkämpiä, osa tasaisempia ja osa valittu nimenomaan harrastajien tarpeita vastaamaan. Osa kokeilijoista on ammattilaisia tai taitavia harrastekilparatsastajia, mutta osa ei olisi erottunut suomalaisella HeB-ratsastustunnilla mitenkään. Koeratsastettavat oli kuitenkin osattu valita hyvin, sillä näkemäni hevoset eivät ehkä liikkuneet näillä ratsastajilla hyvin, mutta eivät ne näyttäneet mitään kohtaustakaan saavan, vaikka ratsastaja ei ollut kovin taitava. Hevoset ovat toki nuoria ja osa varsin vähän ratsastettuja, mutta perustaitava harrastaja voi aivan varmasti mennä tuonne.

Kati Siebrechtin rooli huutokaupassa

Kati liittyi seuraamme vasta lauantaiaamuna, koska emme tarvinneet apua minkään hevosen ostamisessa. Hän tarjosi liput huutokauppaan ja istui kanssamme katsomossa. Kati kommentoi tarkalla silmällä useita hevosia, joita pidin mielenkiintoisina. Minulle jäi vilpittömästi sellainen olo, että hänestä saa asiantuntevan silmäparin avukseen. Huutokaupan tarkoitus on tietenkin myydä hevosia, mutta tunsin, että ostajan halutaan saavan itselleen sopiva hevonen, johon voi olla tyytyväinen. Aiemmin kerroin, että hän myös tulkkasi minulle hevosten terveystuloksia. Tarvittaessa hän toimii tulkkina ja apuna muissakin huutokauppa-asioissa, joten saksaa osaamattomankin on helppo asioida Verdenissä. Katin palvelu ei maksanut mitään, ja kävimme hänen kanssaan syömässäkin huutokauppahallin ravintolassa. Oli muuten mukavaa syödä väliajalla paikallista makkaraa ja lohipastaa, kun niitä ei tarvinnut lähteä etsimään ympäri kaupunkia. Olutta sai viedä katsomoonkin – kuinkahan moni huuto on mennyt hilpeästi turhan paljon yläkanttiin, jos pohjalla on hyvää ruokaa ja muutama olut? ;)

Miten hevosia huudetaan, ja millaisella budjetilla kannattaa lähteä matkaan?

Keskellä areenaa on henkilöitä, jotka osoittavat keltaisella lipulla, kuka tarjoaa milloinkin. Näin meklari varmasti huomaa kaikki huudot. Kulloinkin voimassa oleva hinta päivittyy näytölle. Katsojilla on myös oma keltainen lipuke, jonka nostaminen pystyyn tarkoittaa 1000 euron korotusta ja sivuttain 500 euron korotusta. Mitään "vahinkohuutoja" ei näyttänyt tulevan, sillä jos meklari ymmärsi jonkun tarjoaman summan väärin, asia vain korjattiin näyttötaululle. Ei siis tarvitse pelätä, että käy mitään "rapsutin päätäni ja huusin vahingossa tonnin lisää" -vahinkoja.

Olen seurannut huutokauppojen tuloksia jo muutaman vuoden. Hannoveraner.com-sivuilta voi myös selata vanhojen huutokauppojen yhteenvetoja, joista näkee, kuinka moni hevonen myytiin kussakin hintakategoriassa. Karkeasti voisi sanoa, että ratsuhuutokaupoissa noin 2/3 hevosista on yleensä lähtenyt max. 15 000 eurolla. Alle kymppitonnin hevosia on ollut aika reilusti. Osa maksaa parikymmentä tonnia ja muutama superyksilö voi maksaa huomattavasti enemmänkin. Lähtöhinta on 6000 euroa, ja 6000–7000 eurollakin on jokunen hevonen ostettu per huutokauppa. Sanoisin, että tuolla 15 000 eurolla on jo varsin laaja valikoima.

Kaiken kaikkiaan voin suositella Verdenin hannover-huutokauppoja. Valikoima on laaja ja monipuolinen, hevoset esivalittuja ja terveystarkastettuja, tietoa ja apua paljon saatavilla, matka Verdeniin helppo, tunnelma upea ja hintatasokin varsin kohtuullinen. Reissu on hieno, vaikkei olisi edes ostamassa hevosta. Näkemäni perusteella palaan kuitenkin mielelläni Verdeniin, ja silloin aion tuoda sieltä hevosen mukanani.