Yleensähän tuppaa käymään niin, että kun harvinaisena herkkuna saa kuvaajan paikalle, ratsastuskerta epäonnistuu täysin: "Kyllä tää vielä eilen hyvin kulki...". Nyt ei kuitenkaan sitä ongelmaa ollut, vaan jos hevonen olikin lauantaina vapaapäivän jälkeen vähän hankala, niin sunnuntaina se oli jo oma (parempi) itsensä. Vähän hitaan ja aavistuksen väsähtäneen tuntuinen se tosin oli, sillä normaalisti joudun käyttämään ennemmin ääniapua "prrrrr sooooh..." kuin maiskuttamista. Lievä väsähtäneisyys näkyi siinä, että Nala pyrki usein luotiviivan taakse ja aika matalaksi eikä ollut niin voimakkaasti lähdössä pohkeesta eteen kuin normaalisti. Myös pysähdyksestä käyntiin siirtymiset olivat usein laiskoja. Se ei kuitenkaan vältellyt tuntumaa luotiviivan takanakaan, ei tuntunut raskaalta ja liikkui tasaisesti ja sinänsä ihan hyvin eteen, mikä on tärkeämpää kuin se, käykö turpa joskus luotiviivan takana. Korjasin muotoa vähän väliä nostamalla käsiäni ylös-eteen, mutta tyydyin tällä kertaa ratsastamaan aika matalassa muodossa enkä ihan koko ajan viitsinyt onkia turpaa ylemmäs. Tänään maanantaina hevonen olikin jo energisempi ja kantoi itseään helpomman tuntuisesti.
Ympärivuorokautinen isolla rinnelaitumella oleminen, siellä liikkuminen, syöminen ja lämpimät ilmat tekevät Nalalle kyllä hyvää, vaikka sen vuoksi tulisi joskus tällaisia vähän tahmeampia päiviä. Kun hevonen on luonteeltaan ikiliikkuja ja ennemmin toppuuteltavaa kuin eteenpäin pyydettävää mallia, niin on tervetullutta vaihtelua, että joskus pääseekin ratsastamaan vain eteen. Energiselle hevoselle voi olla vähän epämiellyttävää, että sitä joutuu usein pidättämään.
Täytyy kyllä sanoa, että Nalan laukka on parantunut viime viikon aikana huiman harppauksen. Teen siitä kokonaisen postauksen lähipäivinä. Nyt joitakin kuvia eiliseltä sunnuntailta, olkaa hyvät.
 |
| Syksy 2015. Ihan tavallinen laukkapäivä. |
 |
| Syksy 2015. Tavallinen ravikuva. |
 |
| Syksy 2015. Tavallinen ravikuva. |
Heh, valitettavan tutun näköisiä nuo viimeiset kuvat ;) Mutta hienosti tamma on mennyt eteenpäin, kuvia verratessa ei uskoisi samaksi hevoseksi!
VastaaPoistaTuo alimmissa kuvissa oleva työskentelytapa oli ainoa, jonka Nala silloin tiesi, joten meni aikaa, ennen kuin siitä päästiin pois pidempään kuin hetkeksi. Uusi liikkumistapa vaatii kuntoa ja lihaksia. Olen kyllä itsekin äimän käkenä siitä, miten muhkealta se näyttää syksyn kuviin verrattuna! Vanhoissa kuvissa näytän täysin sopivalta, uusissa pieneltä. :D
PoistaKiitos, Marja. :) Välillä kyllä epäilytti, kun oli suvantovaiheita, jolloin ei tunnuttu edistyvän, mutta sitten tuli taas harppaus eteenpäin ja uutta pontta. Seuraavaa projektia odotellessa... ;)
VastaaPoista