Nalan laukkahan oli sen ostaessani kammottavaa. Se nosti laukan kiihdyttämällä ravia samalla päätään heittäen, laukkasi selkä jäykkänä ja alakaula pullottaen. Niinhän se liikkui muissakin askellajeissa, mutta hitaammassa askellajissa on aina ratsastajan vähän helpompi vaikuttaa. Koska Nala on energinen hevonen, joka on oppinut vääriä tapoja eikä koskaan saanut kunnollista peruskoulutusta, se on myös kuumunut pelkästä laukannoston valmistelusta niin paljon, että jo siinä sen pasmat menevät sekaisin.
Olen työstänyt laukkaa vuoden aikana monin tavoin. Olen yrittänyt saada Nalan tukeutumaan siinäkin kuolaimeen, pidentänyt ja lyhentänyt askelta ja tehnyt siirtymiä. Lukemattomat kerrat olen purrut hammasta, kun hevonen on vain höyrynnyt eikä ole lainkaan halunnut rentoutua laukatessa.
Kolmen viime päivän aikana olen halunnut käydä kunnolla käsiksi suoralla uralla laukkaamiseen. Laukkahan on epäsymmetrinen askellaji, ja hevosen on helpompi laukata myötälaukkaa ympyrällä kuin suoristua ja laukata suoraan. Tämä on todellakin näkynyt. Suorilla urilla Nalan päästä on tipahtanut viimeinenkin mutteri: kauan sillä on ollut tapana kiihdyttää, käydä suustaan puiseksi ja tunnottomaksi, nostaa pää, pudottaa selkä alas ja takajalat taakse ja kaiken lisäksi vielä poikittaa takaosallaan. Paketti hajoaa ja laukka menee etupainoiseksi. Tällöin vaihtoehtoisesti vauhti kiihtyy, jotta laukka voi ylipäätään pysyä yllä, tai sitten laukka putoaa raville (eikä todellakaan charmantisti ja sulavasti vaan kyntäen ja räpiköiden kuin Stubbin ministerikausi). Ongelmat ovat johtuneet varmasti sekä Nalan kuumuvasta luonteesta, kunnon peruskoulutuksen puutteesta että siitä, että sillä ei ole ollut voimaa kantaa itseään pyöreänä laukassa etenkään suorilla urilla. Enimmäkseen olenkin hakenut voimaa ympyröillä.
Mutta entäs se hehkutus? No nyt! Maanantaina normaaleja ympyrälaukkaharjoituksia tehdessämme Nala yhtäkkiä alkoikin maiskuttaa kuolainta, pyöristi kaulaansa ja selkäänsä ja otti takajalkoja alleen. Ei tavanomaista jännittämistä ja vastustelua, vaan pehmeää laukkaa, joka tuntui sellaiselta, että siihen olisi helppo vaikuttaa. Hetken mielijohteesta päätinkin jatkaa laukkaa kenttää ympäri, ja Nala pysyi samassa työskentelymuodossa myös niillä maailmanlopun pitkillä sivuilla, joissa sen nuppi ei aiemmin ole kestänyt. Pakka hajosi pari kertaa, mutta enimmäkseen muoto säilyi ja laukka pysyi pyöreänä ja tasaisena niin lyhyillä kuin pitkillä sivuilla. Eilen ja tänään jatkoin harjoituksia: laukannosto ravista tai käynnistä ympyrällä, sitten mahdollisesti yksi ympyrä ja sitten pari-kolme kertaa kenttää ympäri mahdollisimman tasaista laukkaa. Maanantain superkehuista jäi selvästi jotain mieleen, sillä eilen ja tänään Nala tarjosi heti laukan ensiaskelista lähtien tuota pyöreyttä ihan itse. Kerrankin tuntui, että nyt takajalat tekevät jotain muutakin kuin roiskivat taaksepäin.
Moni saattaa ajatella, että onpas paljon melua jostain kentän ympäri laukkaamisesta. Mutta kun tiedän, miten mieletön työ tämän hevosen kaiken liikkumisen ja varsinkin laukan työstämisessä on ollut, niin tämä tuntuu suurelta saavutukselta. Toivotaan, että tämä ei ole vain ohi menevä kiltteyspuuska. ;)
Seuraava etappi on saada laukasta vielä rennompaa ja ratsastaa askelta pidemmäksi ja kootummaksi niin, että työskentelymuoto ja rentous säilyvät. Myös laukannostoissa riittää vielä tekemistä, sillä välillä ne ovat hyviä ja välillä hätäisiä. Huomenna Nala ansaitsee kuitenkin maastoilupäivän.
 |
| Syksy 2015. Selkä notkolla, alakaula pinkeänä, takajalat tallissa ja hapan ilme. Vauhtia kyllä riitti... |
 |
| ... niin paljon, että ei ensimmäisinä viikkoina auttanut muu kuin pysyä enimmäkseen kevyessä istunnassa ja laukata kenttää ympäri. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti