Kisoihin valmistautumista ja ohjelman kriittisiä kohtia

Enää kaksi päivää kisoihin! Samanaikaisesti odotan niitä kovasti ja toisaalta toivon, että ne olisivat jo ohi. Kun ei juurikaan ole kisakokemusta, tällaiset yhdet pikku seurakisatkin tuntuvat hirveän suurelta asialta. Samalla ne ovat Mintun ihan ensimmäiset kisat, joten oma lisänsä tulee siitä, että minun tehtäväni on pitää omat hermoni kurissa ja opettaa Mintulle, että kas näin ollaan kisapaikalla. Sanomattakin selvää on, että on tietysti upeaa aloittaa kisaura Mintun kanssa, koska yhdessä olemme harjoitelleet aivan ratsun ensiaskelista lähtien.

Yksi ehdoton hankinta näin kisauran kynnykselle oli oma traileri, jonka hankin kesäkuun alussa. Tähän saakka takana on yhteensä noin kuusi vuotta hevosenomistajuutta kolmen eri hevosen kanssa, ja sen perusteella voin sanoa, että minusta hevosen omistaminen ilman omaa kuljetuskalustoa on hankalaa. Keväällä jouduin varaamaan eläinlääkärikäyntejä sen mukaan, kenellä on kalustoa ja aikaa tallikäynteihin. Satunnaiset klinikkakäynnit ehkä pystyy jotenkin sumplimaan, mutta säännöllisesti kisoihin on vaikea päästä, ellei pääse jonkun kyytiin (ja sitten pitäisi toki olla menossa samoihin kisoihin). Sopiva traileri meidän tarpeisiimme löytyi Tampereelta, josta myyjä jopa suostui ajamaan sen Mintun kotitallille Lietoon. Traileri on 1,5 hevosen Cheval Liberte vm. 2012. Sinne mahtuu tilavasti, mutta toisaalta se on sen verran pieni ja kevyt traileri, että oma 1.8-koneinen Skoda Octaviani voi hyvin vetää sitä. Suurin sallittu vetomassa jää silti hevosenkin kanssa monta sataa kiloa vajaaksi. Tästä lähtien kyytihuolia ei siis enää ole niin kauan kuin kalusto on toimintakunnossa.

Uusi kisakaveri!

Huomasin kisakutsun keskiviikkona ja ilmoittauduin mukaan vain hetken harkinnan jälkeen. Valmentajan kanssa oli treffit sovittu torstaiksi, joten silloin kerroin päätöksestäni ja toivoin samalla, että Minna olisi samaa mieltä hankkeen järkevyydestä. Vastalauseita ei tullut, joten se treenikerta harjoiteltiinkin ohjelman (HeB:3 2019) tehtäviä. Kenttä oli jälleen täynnä esteitä, joita ei saanut kantaa pois, joten ei ollut ihan helppo juttu... Mutta lauantaiksi sovinkin talliporukan WhatsApp-ryhmässä ajan, jolloin kannoin muutaman apukäden voimin esteet pois kentältä ja pystytin yhden reippaan tallitytön kanssa osittaiset kouluaidat. Aitoja riitti vain lyhyeen koulurataan ja minun ohjelmani on pitkällä radalla, mutta riitti hyvin, että rajasin aidoilla kulmat ja laitoin sivuille osittaiset aidat. Mittari näytti hellelukemia ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta, joten urakan jälkeen kieltämättä ajattelin, pitääkö tässä vielä ratsastaakin. 

Vajaallakin aitamäärällä sai ihan hyvin rajattua 20 x 60 m -kouluradan.

Hikikarpaloista, pölystä ja väsymyksestä huolimatta itsenäinen ratatreeni oli oikein onnistunut! Huomasin muutaman asian, joihin minun erityisesti kannattaa kiinnittää radalla huomiota:

1) Ratsastan nelikaarisen kiemurauran (A–C) viimeisen kiemuran pyöreästi ja laajasti niin, että tulen takaisin uralle aavistuksen ennen C-kirjainta. Näin saan Mintun paremmin ulko-ohjan tuelle ja kuuntelemaan sisäpohjetta, jolloin heti seuraavassa kulmassa tuleva laukannosto onnistuu ja tiestä tulee parempi. Aluksi nimittäin huomasin ajautuvani C-kirjaimeen niin, että hevonen katseli ulospäin ja vähän kaatui sisään ja laukannostossa tuli kiire.

2) Ohjelmassa tehdään 15 metrin voltti laukassa ja jatketaan lävistäjälle, jonka puolivälissä tulee siirtyminen harjoitusraviin ja heti tulevassa kulmassa H:n ja C:n välillä takaisin harjoituslaukkaan. Laukka-ravi-siirtymisiä on valmennuksissa nyt harjoiteltu, ja siinä minun täytyy ajatella lähinnä pienellä hengityksellä raviin ja laittaa pohkeet heti kiinni, jotta ravi säilyy aktiivisena ja Minttu ei nouse pois perääannosta siirtymisessä. Alan myös valmistella tulevaa laukannostoa käytännössä heti ja nostan sen jo ennen kulmaa eli heti H:n jälkeen, koska kulmassa nosto on helpompi kuin suoralla.

3) Myös myöhemmin tulevissa siirtymissä alaspäin (laukasta raviin ja melkein heti ravista keskikäyntiin) tärkeintä on tehdä mahdollisimman vähän. Minttu on hyvin herkkä pienille istunnan muutoksille ja ihan jo sille, että hengitän tietyllä tavalla. Se tarjoaa siis helposti alaspäin siirtymää, jos vahingossa ajattelen sellaista, ja reilu ohjan ja pohkeen käyttö siirtymässä tekee siirtymästä helposti epätasaisen. Valmennuksissa parhaat siirtymät ovat tulleet tällä hetkellä vielä siten, että pidän käden hipihiljaa, hengitän vähän reilummin ulos ja laitan heti pohkeet kiinni, jotta tuleva askellaji alkaa reippaana.

4) Käynti Mintulla on hyvä, mutta se ei kovin helposti esitä sitä vaan jää vähän laiskanpulskeaksi ja pikkusieväksi. Keski- ja vapaassa käynnissä täytyy siis ehkä käyttää pohjetta, mutta samalla on varottava, että Minttu ei hypähdä raville eikä tule muita tahtirikkoja.

5) Ravi-pysähdys-ravi-siirtymiä en ole harjoitellut _juuri lainkaan_ muuten kuin nyt menneen lauantain ratatreenissä. Syy tähän on, että ensin olen halunnut saada Mintun ajattelemaan alaspäinkin siirtymisissä eteenpäin ja ne siirtymät kuntoon, ettei se niin helposti tarjoaisi töksähtävää pysähdystä, jossa ikään kuin moottori sammuu. Nyt niitä oli kuitenkin pakko harjoitella kisoja varten. Näihin näkyi sopivan sama resepti kuin muihinkin alaspäin siirtymiin: pohkeet kiinni ja ajattele siirtymää, muuta ei kannata tehdä. Huomasin toimivaksi kikaksi, että ajattelen siirtyväni käyntiin, ja kun hevonen on jo siirtynyt, pyydänkin seis. Minttu on näille pyynnöille niin herkkä, että ainakin treeneissä se otti ravin jälkeen vain yhden tai kaksi pientä käyntiaskelta korjatakseen jalkansa tasan ja sitten olikin seis. Tällä lailla siirtymästä ei välttämättä tule niin tomeraa ja pyöreäselkäistä kuin rohkeammalla pohkeenkäytöllä ja välittömällä pysähdyksellä ehkä tulisi, mutta ainakin siitä voi tulla siisti ja pehmeä. Jos pyydän suoraan pysähdystä, siitä tulee liian helposti töksähtävä ja sellainen, jossa ajatus on taaksepäin.

Kunnon kouluratsastajan ilme naamalle ja menoksi! ;)

Viime aikoina olen myös täydentänyt varustekaappia. Tilasin Calevosta Pikeurin kisatakin ja ostin pari päivää sitten Börjesiltä Roecklin valkoiset kisahanskat, yhden valkoisen kouluhuovan, letityskuminauhoja ja numerolappuja. Paluumatkalla kotiin kävin vielä Puuilon kautta ja ostin heräteostoksena sieltäkin Horse Comfortin kisahuovan, jotta olisi varahuopa käytettävissä. Vuoden pallopäisillä Puuilon kannuksilla ratsastettuani vaihdoin vihdoin Sprengerin sileisiin rissakannuksiin, koska niillä tunnen saavani kannusavut paremmin läpi. Joskus vuosia sitten sopivaa päivää odottamaan ostamani Pikeurin kisahousut, kisapaita ja plastrong olivat jo valmiina. Voisin vannoa, että myös kisahuovan olen jostain alesta ostanut käyttöä odottamaan, mutta se on mystisesti joko kadonnut tai sitten mielikuvitukseni tuotosta.

Eilisen ja tämän päivän Minttu ja jälleen viettänyt 24/7 laitumella. Huomenna vielä viimeistelytreeni, jossa käyn radan tehtävät läpi ja ratsastan koko radan pariin kertaan, ja sitten pääseekin puunaamaan kisakamppeita!