Ensimmäisistä kisoista tuloksena hyväksytty rata ja hyvä kokemus

4-vuotiaan Mintun ensimmäiset kilpailut käytiin keskiviikkona 17.6. Kotimäen talleilla. Kisat olivat seurakoulukilpailut ja luokkana meillä oli HeB:3 2019. Sanottakoon jo alkuun tiivistyksenä, että tulos oli 58,864 %, joka ei prosenttimääräisesti ole kummoinen, mutta kisakokemukseen olen kokonaisuudessaan tyytyväinen!

Vaikka kilpailu oli aivan lähitallilla 20 minuutin ajomatkan päässä ja starttiaika noin 16.40, päivä alkoi hyvissä ajoin aamupäivällä Mintun letittämisellä ja harjaamisella. En ole koskaan letittänyt hevosta alusta loppuun itse, joten oli vähän hakusessa, kuinka kauan hommaan menee aikaa. Tein harjaan suuren määrän pienehköjä sykeröitä (varmaan 25 tai lähelle) ja häntään ranskanletin, ja aikaa taisi kulua yhteensä puolisentoista tuntia. Lisäksi aikaa meni auton pakkaamiseen ja kuljetusvälineistön valmiiksi laittamiseen.

Päivän ensimmäinen jännittävä osuus oli siinä, että ajoin Mintun yksin kilpailupaikalle. Minähän olen siis tasan kerran aiemmin harjoitellut trailerin käsittelyä ja peruuttamista tallin pihassa tässä parisen viikkoa sitten, mutta heppa kyytiin vain ja matkaan! Ajo sujui hyvin, samoin kilpailupaikalla pysäköinti ja pois "ruudusta" peruuttaminen ja tallilla takaisin omaan ruutuun peruuttaminen. Sain siis tästä pienestä matkasta kosolti itseluottamusta trailerin kanssa toimimiseen. Minttukin on osoittautunut nyt kolmen lastauskerran kokemuksen perusteella oikein järkeväksi kuljetettavaksi: se saattaa aluksi pysähtyä tai yrittää kävellä rampista pari kertaa ohi, mutta noin 30 sekunnin kuluttua se on kävellyt kyytiin kaikessa rauhassa ja matkustanut aina hyvin. Se myös seisoo kopissa rauhallisesti.

Kilpailupaikalla Minttu oli itse rauhallisuus! Se selvästi tunnisti, että nyt ollaan tutulla tallilla, ja yhtään mitään pyörimistä, huutelua tai muuta ylimääräistä toimintaa ei ollut. Oma viikon jatkunut kisajännityksenikin hävisi sen siliän tien, kun vain pääsin selkään ja verryttelyyn. Jihuu! Verryttelyssä Minttu oli rauhallinen ja seesteinen, tosin aika laiska. Kuumuus vei veronsa, mutta on se koko alkukesän muutenkin ollut vähän laiska siitä lähtien, kun se pääsi vuorokauden ympäri laitumelle. Otin kuitenkin mieluummin tasaisesti puksuttavan nuoren kuin mahdollisesti säikkyvän ja pinkeän viulunkielen, joten tämä passasi ihan hyvin.

Miksi prosentit eivät sitten päätä huimanneet? Vastaus on perinteinen, eli radalle päästyämme Minttua jännittivät A-päädyn iso pömpeli, jossa näkyi ihmisiä vähän hämärästi ikkunaruutujen takana, ja C-päädyn tuomariauto. Mitään suurta draamaa näistä ei tullut, eli ei hyppimisiä tai paikaltapoistumisyrityksiä, mutta esimerkiksi volttikahdeksikolla Minttu pysähtyi kerran tuijottaakseen toista päätyä enkä saanut sitä hyvin kulmiin, mistä sitten taas tuli huolimattoman näköisiä teitä ja vaikeuksia valmistella liikkeitä, jotka suoritettiin kulmien lähellä. Laukkaohjelma katkesi joitakin metrejä liian aikaisin A-päädyssä, kun Minttu ihmetteli tuota pömpeliä. Jännitys näkyi myös keskihalkaisijalla olevissa siirtymissä, joista tuli kangertelevia ja pysähdyksistä vinoja, ja ensimmäisessä pysähdyksessä tuli jokin kompastuminenkin (hienosti siis alkoi :D). Ohjelmassa oli kuitenkin myös kohtia, joissa Minttu oli selvästi rennompi, ja laukkaohjelman osasta (lävistäjä laukassa, keskellä lävistäjää siirtyminen raviin, tulevan kulman tienoilla siirtyminen uuteen harjoituslaukkaan) saimme seiskojakin. Jos olisi ollut aikaa kiertää rata muutamaan kertaan, niin uskon, että tuijotus olisi lakannut jo sillä. Mutta eihän koulukisoissa ole, joten näillä mentiin ja hengissä selvittiin kuitenkin. Verryttelyalue oli ihan kisaradan kyljessä, ja heti tälle turvalliselle puolelle päästyämme Minttu tuntui huokaisevan syvään ja rentoutui heti eteen-alas-raviin... :D Harmi, ettemme saaneet hyvin sujuneen verryttelyn rentoutta tällä kertaa radalle saakka, mutta nämä siis todellakin olivat Mintun ensimmäiset kisat ikinä ja myös minun ensimmäiset seurakoulukilpailuni koskaan. Voin siis olla tyytyväinen ja ylpeä kokemuksesta! Erityisesti mieltä lämmittivät tuomarin yleiskommentit hevosen laadusta ja meidän kehityskelpoisuudestamme ratsukkona.

Kisoissa minulla oli mukana tallikaverini Terhi, joka oli arvokas apu ja otti kuvia ja videota.

Sain myös muutama päivä sitten varmistuksen siihen, että Jenna pystyy hyppäämään Mintulla Kotimäen seuraestekilpailut nyt tulevana keskiviikkona eli jo ylihuomenna. Ihan loistojuttu, sillä nyt Minttu pääsee näkemään vain viikon viiveellä saman paikan yleisöineen, kuulutuksineen ym. uudelleen ja liikkumaan reippaasti laukassa mahdollisten pelottavien kohteiden ohi. Mintun loma siis tosiaan siirtyi tänne kesäkuun loppupuolelle, kuten aiemmin pohdiskelinkin, kun nyt alkukesään sattui kaksi koulutuksellisesti näin sopivaa kisaa ihan lähelle.