Nyt on maanantaiaamu, kun kirjoitan tätä, koska aiemmin en vain ehtinyt. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, molemmat hevoset ovat saapuneet suunnitellusti kotiin lauantaina. Mä olen tietysti ihan ihmeissäni koko tilanteesta. :D Tästä alkaa totuttelu ihan uudenlaiseen elämään: nyt on omakotitalo maalla ja hevosia omassa pihassa!
 |
| Väsynyt ja pitkästä ajosta jumiutunut mutta onnellinen hevosenomistaja! |
Starttasin auton traileri perässä kohti Haminaa kello 7 lauantaiaamuna. Edessä oli noin neljän tunnin ajo tallille, jossa uusi hevoseni Marcella oli viettänyt aikaansa tähän saakka, vaikka olin ostanut sen jo 10.7. Ja mähän siis en ollut tavannut tätä varsaa koskaan, näin vain kuvia ja viestittelin välittäjän kanssa Messengerissä, ennen kuin ilmoitin ostopäätöksestäni näköjään tasan 60 minuuttia myöhemmin ensimmäisen viestinvaihdon jälkeen. 😂 Ilmoitettuani ostohalukkuudestani välittäjä tarjosi sopimusta ehdollisena niin, että kauppa voidaan perua, jos ell-tarkastuksessa tulee ilmi jotain sellaista, mikä estäisi aiotun käyttötarkoituksen. Ei tullut, joten kauppa jäi voimaan.
Menomatka oli tosi kiva, koska teillä oli rauhallista ajaa ja sää hyvä ja suurin osa matkasta oli moottoritietä. Perillä Marcella löytyi pihatosta shettiskaverin kanssa. Juotiin välittäjän kanssa vielä teet ja juteltiin ehkä puolisen tuntia, kunnes lastasimme Marcellan koppiin ja paluumatka alkoi. Kyllä tuon neljä tuntia vielä ajelee, mutta kun edessä oli toinen samanlainen ja vielä hevonen kyydissä, niin ajatus tuntui hiukan puuduttavalta. :,D Olin kuitenkin varautunut matkaan niin, ettei tullut turhia pysähdyksiä: aamulla olin syönyt niin hyvän aamupalan, että koko paluumatkan pärjäsin sämpylöillä ja juotavalla jogurtilla, jotka olin varannut kylmälaukkuun viereen. Näin ei tarvinnut pysähdellä ollenkaan muuten kuin menomatkalla kerran tankille.
Vaikka tämä oli tällainen käytännössä postimyyntivarsa, vaikuttaa siltä, että sain todella sitä mitä tilasin. Marcella käveli kiltisti vieraaseen traileriin hetken haisteltuaan. Hiukan se steppaili, kun kaveri hirnui ikäväänsä lähellä, mutta heti kun käynnistin auton ja lähdettiin liikkeelle, se rauhoittui ja seisoi hiirenhiljaa koko neljän tunnin matkan. Paluumatkalla isoja rekkoja ja moottoripyöriä meni ohi, kehä I:llä autoja viuhui ohi molemmin puolin traileria ja kuoppaisia tietyömaitakin sattui matkalle, mutta tuntui kuin kyydissä ei olisi ollut hevosta lainkaan. Perillä kotona menin tarkistamaan ja olihan siellä varsa kuitenkin.
Tallikaverini Maija ja Erja olivat tosi avuliaita ja tulivat katsomaan Marcellan perään siksi aikaa, kun jätin sen Auraan ja lähdin hakemaan saman tien Minttua Turusta. Siinä reissussa meni edestakaisin noin 1,5 tuntia, joten päivän ajelusaldoksi tuli 9,5 tuntia. Seuraavana päivänä en lähtenyt ajamaan edes lähikauppaan. 😉 Olin varannut Marcellaa varten tuubin rauhoittavaa Domosedaniakin, jos sitä olisi tarvittu matkalla tai Aurassa ennen Mintun tuloa, mutta sehän olikin ihan rauhallinen, katseli paikkoja ja rupesi syömään. Minttua hakiessa päivän mittaan voimistuva sade olikin jo kunnon sadetta. Onneksi suurimman osan päivästä ehdin ajaa kuivalla kelillä!
Parin päivän perusteella Marcella vaikuttaa mutkattomalta ja tosi kiltiltä varsalta. Kummallakaan hevosista ei ole ongelmaa lähteä kanssani kävelemään pihasta pois, mutta ainakin vielä tarhaan jäävälle tulee hieman hätä pöksyyn. Täytyy kokeilla erilaisia ratkaisuja; olikin jo ennalta tiedossa, että kahden hevosen kanssa toisen joutuu ehkä ottamaan sisälle, kun toisen kanssa lähtee jonnekin, tai mahdollisesti saatetaan tarvita jopa joku kolmas seuraponi. Nyt vielä ei osaa sanoa juuta eikä jaata, koska paikka ja tilanne on aivan uusi.
Postailen pian kuulumisia ja tallin ja tilojen laittamiseen liittyviä juttuja. Niitä nimittäin riittää ja toivoisin, etteivät työt alkaisi vielä huomenna, koska tekemistä olisi kotonakin. 😅
 |
| Minttu pihatiehen tutustumassa |
 |
| Marcella pihatiellä |
 |
| Aidan yli ja ali tutustumista 😊 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti