torstai 12. elokuuta 2021

Ratsailla ekaa kertaa kotona

Joko olen muistanut riittävästi painottaa, että tässä muutossa on ollut ihan hirveästi hässäkkää ja tehtävää? Eilenkin oli tekemistä vaikka muille jakaa, mutta koska olin koko päivän kotona ja sää oli juuri täydellinen, puolipilvistä ja 23 astetta, en voinut vastustaa kiusausta nousta ratsaille. Tämähän oli sitten ensimmäistä kertaa ihan oman kodin piirissä, joten tunne oli aika huikea! 

Meillä on meneillään kentän pinnan uusiminen. Huomasin kentän olevan pehmeä jo silloin, kun kävimme katsomassa tätä paikkaa ostomielessä, mutta ajattelin, että se välttää ihan alkuun ja uusitaan sitten. No, eipä välttänytkään. Koetin juoksuttaa Minttua siinä ja sehän upposi niin paljon, että laukka oli yhtä ähkimistä ja puhkimista ja ravissakaan ei tahti pysynyt millään, kun piti rämpiä niin paljon. Nykyisellään tuossa ei siis viitsi ratsastaa ollenkaan. Naapurin pitäisi tulla lähipäivinä kuorimaan kentästä pintahiekka kokonaan pois, sitten laitamme pohjalle kovaksi tamppautuvan kivituhkakerroksen ja sen päälle pintakerroksen. Ehkä osa tästä nykyisestä hiekasta voidaan hyödyntää pinnassa, mutta siihenkin tulee varmaan kivituhkaa joukkoon.

Tämä kuitenkin johti siihen, että menin kentällä vain pari kierrosta ravia ja sitten lähdin suoraan maastoon. Testasin heti sen lenkin, joka lähtee tallin kulmalta ja kaartaa 1,5 kilometrin päähän päättyen pellon laitaan. Sieltä ei kylläkään pääse rengasmaisesti takaisin, vaan täytyy kääntyä ympäri ja tulla samaa reittiä, mutta tie on tosi rauhallinen, koska sen varrella ei ole mitään asutusta. Ajattelin Mintun varmaan hiukan jännittävän uutta paikkaa, mutta olikin aivan tosi ihana maastolenkki. Ensimmäisen 5 minuutin aikana tuli pari ihan pientä paikallaan säpsähtämistä, mutta sen jälkeen Minttu halusi venyttää kaulaa alas ja kulki tosi rennosti. Kävelimme siis pellon laitaan saakka ja käännyimme siellä ympäri. Koska paluumatkakin sujui niin hienosti, kokeilin ravia ja sitten saman tien laukkaakin. Voi että miten me nautittiin! Mintun kanssa ei koskaan ole sellaista ongelmaa ollutkaan, että se kuumuisi maastossa liikaa tai etteikö sen kanssa voisi laukata tallille päin. En vain ajatellut, että ensimmäisenä laukkailisin uudella maastoreitillä, mutta hienostihan se sujui. :) Takaisin tallille saavuttuamme kävelimme vielä tietä vähän toiseen suuntaan, jotta sain otettua kuvan, jossa näkyy kotitalomme. 

Tänään Minttu vietti taas vain tarhapäivää, koska mulla oli lukuvuoden opetuksen aloittamispäivä ja heti alkuun aika tiukka aloitus. Sen lisäksi jäin vielä töiden jälkeen pariksi tunniksi siivoamaan kämppää, jossa asuimme väliaikaisesti ennen tilan ostoa. Huomennakin käyn vielä siivoamassa, mutta silloin voisin taas käydä maastossa. Kisoihin treenaaminen on hiukan jäissä nyt kun kenttä ei ole missään ratsastuskunnossa, mutta ratsastamaan pääsee onneksi muuten. 🌲🌳


Menossa poispäin kotoa



Tässä oltiin juuri saavuttu tien päätepisteeseen ja käännytty takaisin tulosuuntaan. Ihana pitkä suora edessä. :)



Kotitila. <3 Meidän tonttimme raja tältä puolen taloa näkyy tuossa vihreän ja keltaisen pellon rajalla. Kaikki keltainen on meidän.





2 kommenttia:

  1. Mites kaveriheppa reagoi, kun Minttu lähti maastoon?
    Kivan näköinen suora :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli vähän hermostunut, hirnui ja pyöri, mutta ei riehumista. Otin siis sisälle talliin varmuuden vuoksi. Hirnuntaa ei kuulunut enää, kun laitoin tallin oven kiinni ja olin hetken pihassa (olisi kuulunut läpi kyllä). Hiukan oli jättänyt heinää syömättä. Tänään menin paljon pidemmän lenkin, sama reagointi mutta nyt oli kaikki heinät syöty. Ei ollut hikinen kuten ei ekallakaan kerralla. Ihan hyvin siis näyttää pärjäävän, vaikka vähän protestoi. :)

      Poista