Satulan on sovittava myös ratsastajalle

Olen viime aikoina mietiskellyt satula-asioita. Tämänhetkinen satula ei enää tunnu Nalalle niin hyvältä, ja olen kaivannut suoraan sanottuna parempaa satulaa.

Tähän asti meillä on ollut satulana käytetty Kieffer Aachenin yleissatula. En missään nimessä pidä yleissatulaa hyvänä vaihtoehtona, sillä minusta se ei sovi vähän kaikkeen vaan enemmänkin ei kunnolla mihinkään. Kun ostin Nalan, sovitin aika isoa satulamäärää. Ongelmana oli Nalan suuri säkä, joka on takaosastaan vielä leveä, ja lihasköyhä selkä lapakuoppineen. Melkein kaikki satulat putosivat lapakuoppiin, ja jos satulan saikin romaanilla edestä hyvään asentoon, siitä tuli takapainoinen.

Tässä tämänkertainen mission impossible...

Kun olin kärrännyt tallille monta autolastillista satuloita, lopulta Kieffer Aachen osoittautui sopivimmaksi, ja aluksi tuntui, että melko lyhyillä jalustimilla siitä saa estesatulamaisen ja ihan kohtuullisen istua. Nyt harmittaa, etten jo silloin katsellut kalliimpia satuloita, sillä budjettia venyttämällä olisin saattanut löytää itselleni mukavamman satulan. Aachenin (kuten muidenkin yleissatuloiden) ongelma oli, että siitä oli vaikea löytää tukea ja se ohjasi istuntaa vääränlaiseksi. Muotoilu ja esimerkiksi jalustinkoukkujen sijoittelu johtavat joskus siihen, että jalkoja on vaikea saada lantion alle tarpeeksi taakse. Tämä näkyy esimerkiksi alla olevassa kuvassa: jalka ohjautuu liian eteen ja asento vesihiihtäjämäiseksi, vaikka koetin koko ajan parantaa asentoa. Monissa kuvissa virhe on paljon tuota räikeämpikin.

Jalat vääntyvät liian eteen, jolloin ylitaipuva nilkkani antaa periksi ja kantapää painuu liian alas. Koko asento on hutera ja hevoseen vaikuttaminen hankalaa.

"Satula ei tee ratsastajaa", ajattelee tietenkin moni. Se on totta, mutta väitän, että ratsastajalle ja tilanteeseen sopimaton satula vaikeuttavat sekä harrastajan että ammattilaisen vaikuttamista hevoseen. Opiskeluvuosinani ratsastin sekalaisilla hevosilla, joilla oli jos jonkinnäköisiä lettuja selässään, useimmat yleissatuloita tai aika vähätukisia, edullisia estesatuloita. Ihmettelin usein, miksen osaa pysyä hyvässä kouluistunnassa, vaikka periaatteessa tiedän, miten se kuuluisi tehdä. Jalkojen saaminen taakse tuntui välillä mahdottomalta, vaikka väänsin ja käänsin lantiota ja koetin kaikenlaista. Eräänä kertana kuitenkin menin ratsastamaan kaverini hevosella, jolla oli Prestige D1 -koulusatula. Huojennus oli valtava, kun kaikki tuntui loksahtavan heti kohdalleen: lantio asettui hyvään asentoon ja jalat lantion alle kuin itsestään, vaikka satulassa oli liikkumavaraa. Väkisin se ei siis runtannut mihinkään asentoon, mutta se auttoi ratsastajaa estämisen sijaan. Tarinan opetus on, että satulaa ei kannata valita vain sen perusteella, että se sopii hevosen selkään – sen on myös sovittava käyttötarkoitukseensa ja autettava tai vähintään oltava estämättä hyvää istuntaa.

Nyt joka tapauksessa olen hankkimassa uutta satulaa. Kutsuin tällä kertaa satula-auton, jotta välttyisin jatkuvalta ramppaamiselta. Satulat sovitettiin tämän viikon torstaina, ja otin viikoksi koeajalle uuden Prestige Top Dressage SP -koulusatulan. Siinä on hyvin säkätilaa Nalan jättisäälle ja sopivasti kaarevuutta. Selän lihaksettomuutta joudutaan paikkaamaan Horse Comfortin karvaromaanilla. Nalan selän lihaksisto ei ole vieläkään niin hyvin kehittynyt kuin toivoisin; Nala ehti syödä melko kauan heinää, jossa ei ole juuri yhtään lihasten rakennusainetta eli valkuaista, ennen kuin heinäanalyysi saatiin ja asiaan voitiin puuttua. Nyt se syö valkuaislisää, mutta lihasten kehittyminen vie aikansa. Koska Nala on vielä toipilaana, en voinut kokeilla satulaa vielä kunnolla, mutta kävin selässä ratsastamassa muutaman minuutin käyntiä ja jokusen raviaskeleen, jotta sain satulaan sen verran tuntumaa, että tiesin haluavani testata sitä myöhemmin lisää. Tässä vaiheessa voin sanoa, että se on mukavan pehmeä istua, sopivan muttei liian kuppimainen ja että polvituet ovat muhkeat ja pehmeät – satula minun makuuni!

Prestige Top Dressage SP testissä

Jokainen ratsastaja voi varmasti todeta, että ratsastus on riittävän vaikea laji parhaillakin varusteilla. Yhä vaikeammaksi se tulee, jos varusteet haittaavat ratsastusta. Olenkin nykyään aika varusteurheilija siinä mielessä, että ostan mieluummin kestäviä ja hyvin palvelevia laatuvarusteita kuin edullisia ja ei niin hyviä, vaikka hintaero olisi merkittävä. Lähiaikoina ajattelin itse asiassa tehdä tallikaappiini varustekatsauksen ja kirjoittaa siitä postauksen, joten kuulemiin siihen saakka!