torstai 7. tammikuuta 2016

Talvi tuli, mutta liikunnantarve ei vähene

Viime päivinä Suomi on verhoutunut kuuraan. Kymmenen vuotta sitten tätä kutsuttiin normaaliksi talvikeliksi, mutta nyt puhutaan hirmupakkasista. Pohjoisessa ne ovatkin sitä, mutta monin paikoin hevoset jätetään koko päiväksi sisälle ilman, että kyse on putkien pitämisestä sulana, kun hevoset lämmittävät tallia. Moni asettaa -15 astetta pakkasrajaksi, jonka jälkeen hevosia ei enää liikuteta.

Salossa on ollut viikon aikana pakkasta -20 asteen molemmin puolin, enimmillään -26. Olen käynyt yhtä vapaapäivää lukuun ottamatta maastossa ja pelloilla ratsastamassa joka päivä. Luonteeltaan energisen ja liikkumishaluisen hevosen jättäminen seisomaan viikoksi olisi vihoviimeinen temppu, sillä pakkanen itsessään kerää monille hevosille ylimääräisiä kierroksia, saati sitten pitkä seisomisaika. Siispä aluspaita, fleece, villapaita, softshell-takki ja toppatakki päälle, pitkät housut + softshell-ratsastushousut ja topparatsastushousut jalkaan, kaulaliina kaulaan, villasukat ja väljät talviratsastussaappaat kinttuihin ja uskollinen Rosinanteni alle (joskin olin huomaavinani pienen mulkaisun, kun kerroin, että nyt menemme tuonne ulos reippaaseen talvisäähän...).

"WHAT? You can't be serious!"

Kahdesta tuotteesta en paukkupakkasilla luovu. Toinen on vähän aikaa sitten ostamani lampaankarvainen niska-korvalämmitin, joka kiinnitetään kypärään. Suoja ei mene yhtä senttiä lukuun ottamatta kypärän alle, joten kypärässä ei tarvitse olla ylimääräistä väljyyttä. Tämä on huippulämmin, eikä niskaa ja korvia ole paleltanut ollenkaan edes tuulisilla pelloilla näissä pakkasasteissa. Lämmitintä myy ainakin Horze, mutta omani ostin Agrimarketista.

Toinen kovien pakkasten must-have-tuote on brittiläinen armeijan ylijäämävillapaita, jota myy esimerkiksi Varusteleka. Minulla tuo paita on vihreänä, mutta tällä hetkellä vihreä väri näyttää olevan tilapäisesti loppu. Kaikenlaiset muodikkaat ja muodikkaasti monin kerroin hinnakkaammat merkkituotteet kalpenevat oikeasti lämpimän villapaidan rinnalla.

Hevonen pysyy lämpimänä, kun se liikkuu. Siispä reippaasti baanalle.


Yleensä ihmisen mukavuusrajat tulevat vastaan ennen hevosen kylmänsietorajaa. En pelkää reipasta liikuntaa pakkasillakaan, sillä ilmalla on pitkä matka hevosen sieraimista keuhkoihin, joten se ehtii hyvin lämmetä. Jos pakkanen lähentelee -25:ttä astetta, en hengästytä hevosta, mutta kunnon tunnin-parin reipas maastokävely on ohjelmassa silloinkin. Rentoja ravipätkiä voidaan ottaa molempien pitämiseksi lämpimänä.

Suomen talvisessa maastossa näkee kauniita maisemia. Ei vain kannata asetella kuvaa kovin kauan ainakaan, jos se ei onnistu hanskat kädessä...

Askel kulki reippaasti, ja hevonen vaikutti hyvin innokkaalta liikkumaan.
Kuuraparta on merkki siitä, että raitista ilmaa on tullut haukattua! Jostain syystä en muistanut sulkea solkea kuvan ottamista varten...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti