30 kysymystä – hevosenomistaja edition

Törmäsin somessa tällaiseen haasteeseen, jossa tutustutaan suomalaisiin hevosenomistajiin. Jotain tietoja olen itsestäni maininnut esittelyteksteissä ja tavallisissa postauksissa, mutta en kovin paljon kuitenkaan. Tuleepa sekin puute korjattua!

1. Kuka olet?
Olen Hanna, vuonna 1990 syntynyt kuopiolaislähtöinen nainen. Muutin Turkuun opiskelemaan vuonna 2010, ja valmistuttuani v. 2015 muutin pariksi vuodeksi muualle töiden perässä. Vuodesta 2017 lähtien olen jälleen asunut Turussa, ja tänne tai aivan lähikuntiin on aikomus jäädäkin. Ammatilani olen lukion äidinkielen ja S2-kielen opettaja. Koulutukseltani olen myös psykologian opettaja. Minulla on koira ja hevonen. Lisäksi arkeani rikastuttaa ihana avomies.

2. Milloin ja missä aloitit hevosharrastuksen?
Kävin alkeiskurssin Kuopiossa Savisaaren ratsastuskeskuksessa muistaakseni vuonna 1997 eli 7-vuotiaana. Tämän jälkeen sain jatkaa kerran viikossa vakiotunneilla. Savisaaressa ratsastin kolmisen vuotta, kunnes kävin ratsutalli Heppahovin (nyk. Ratsunainen oy) kesäleirillä, jonka jälkeen vaihdoin pysyvästi Heppahovin tunneille.


3. Suurimmat saavutuksesi?
Suurin saavutukseni tällä hetkellä on yliopistotutkinnon suorittaminen. Tein 373 opintopisteen edestä opintoja 4,5 vuodessa hyvin arvosanoin, ja muistaakseni vain yhdestä kurssista koskaan sain hylätyn arvosanan (sen jouduin uusimaan kahdesti, kunnes sainkin nelosen :D). Kolme ensimmäistä vuotta opiskelin suositusvauhtia (n. 60 op/vuosi), mutta sen jälkeen jotenkin heräsin ja ajattelin, että haluan mahdollisimman pian työelämään tienaamaan. Päätös ei ole kaduttanut, sillä en yliopistoaikoina ollut mikään kovin bilehile, joten en kadu sitä, etten ravannut opiskelijariennoissa mitenkään kovin paljon – kastajaisissa ja vappupiknikeillä tosin olin melkein aina, ja aikaani vei myös yliopiston peliharrasteyhdistyksessä Academic Nintendo Club ry:n hallituksessa työskentely. Jälkikäteenkin olen ollut tyytyväinen valintoihini, sillä olin ehtinyt tehdä jo useamman vuoden töitä ja tienata rahaa siinä vaiheessa, kun moni samaan aikaan aloittanut vielä teki graduaan.


4. Mitä odotat tällä hetkellä?
Odotan kovasti koronapandemian laantumista, jotta voisin taas nähdä kavereita enemmän, matkustaa ja käydä avomieheni kanssa ravintoloissa ja keikoilla. Haluaisin myös, että kisoja voitaisiin taas järjestää, jotta pääsisin Mintun kanssa tutustumaan kilpailun maailmaan.


5. Elämäsi hevoset?
Vaikea kysymys, mutta yritetään:

Ratsastuskouluajoilta mieleeni on jäänyt monta hevosta, joiden parissa vietin ihania ja opettavaisia vuosia. Shettistamma Ipalina eli Ipa oli lempiponini, johon tutustuin 11-vuotiaana ja jolla ratsastin leireillä. Toinen rakas poni oli welsh-ruuna Briljant eli Ville, josta sittemmin tuli hoitoponini ja jolla ratsastin paljon tunneilla ja itsenäisissä ratsastuksissa. Molemmat asuivat Heppahovissa.

Vuosina 2006–2009 omistin suomenhevosruuna Helinterin eli Valtterin. Valtteri oli tärkeä virstanpylväs minulle hevosihmisenä, sillä se oli ensimmäinen oma hevoseni ja sen kanssa jouduin oppimaan paljon uutta hevosen hoidosta. Se ei myöskään ollut lainkaan liian helppo ratsastaa.

Yhden vuoden omistamani latvialaistamma Nala on varmasti yksi elämäni hevosista, vaikka se oli ja sen oli tarkoituskin olla vain lyhytaikainen projekti. Nala oli ensimmäinen omilla rahoillani ostamani hevonen, ja tähän saakka se on myös vaikeimpia hevosia, joita olen ratsastanut. Opin sitä kouluttamalla aivan mielettömän paljon, ja se oli myös upea maastohevonen, jonka kanssa sain kokea monet ihanat maastoretket.

Mintun kanssa taival on jatkunut vasta vuoden. Toivon ja odotan, että siitä tulee varsinainen elämäni hevonen.

Valtterin kanssa hyppäämässä ojaa Heppahovin mailla.

6. Suunnitelmasi vuodelle 2020?
Vuonna 2020 haluan päästä kisaamaan Mintun kanssa HeC- tai HeB-luokissa. Menestys ei ole tässä vaiheessa olennaista, vaan se, että se tottuisi kisapaikkojen hälinään. Työrintamalla ei tule tänä vuonna mitään mullistavaa, sillä jatkan samassa koulussa töissä (tosin nyt kahden vuoden jälkeen pääsen iltalukiopainotteisuudesta päivälukion puolelle, mikä on kivaa, sillä en ole yhtään reipas iltaisin).


7. Miten rentoudut?
Jos olen jo valmiiksi riittävän rento, tykkään pelata Zelda-pelisarjaa, erityisesti Breath of The Wildia. Jos kaipaan oikein kunnon rentoutusta, saatan pelata koneella Stardew Valley -farmipeliä. Mieheni kanssa katsomme suoratoistopalveluista paljon sarjoja, ja tämä on lisääntynyt varsinkin nyt, kun iltaisin ei koronan takia juuri muualle pääsekään.


8. Oletko kilpailuhenkinen?
Kyllä olen, tietyissä asioissa. On paljon asioita, joissa voin leikkimielisesti kisailla ja vähät välittää lopputuloksesta, kunhan on kivaa. Ratsastuksessa olen kilpailuhenkinen ja haluan pärjätä siinä, vaikka en ole sitä juuri päässytkään tekemään aikaisemmin.


9. Mitä harrastat?
Ratsastus on ykkösharrastukseni, johon myös panostan eniten. Muut harrastukset ovat sitten tulleet siinä ohella sen mukaan, miltä hevostilanne on kulloinkin näyttänyt. Olen juossut kolme kertaa maratonin, ja välillä juoksuharrastus on tauolla ja välillä taas kaivan sen esiin. Nyt harrastan myös ohjelmoinnin ja saksan kielen opettelua kotona itsenäisesti.

Videopelaaminen on ollut harrastukseni 7-vuotiaasta saakka, kun sain siskoni kanssa ensimmäinen konsolini (N64) ja pelini (Super Mario 64). En kuitenkaan koskaan ole ollut sellainen pelaaja, joka hakkaa ohjainta 10 tuntia päivässä, vaan saatan olla vaikka kuukausitolkullakin pelaamatta ja sitten taas aktivoitua.

Vuonna 2013 ensimmäisellä maratonillani Helsingissä.

Olen myös patinoitunut metalhead, eli olen kuunnellut hevimusiikkia noin 11-vuotiaasta lähtien. Tätä kautta minulle on viime vuosina aikuisiällä muodostunut samanhenkinen ystäväpiiri, jonka kanssa vuotuiseksi perinteeksi on muodostunut Kauhajoen juhannuksen Nummirock. Olen käynyt myös kahdesti maailman suurimmalla hevifestivaalilla Wackenissa (2018 ja 2019). Avomieheni kanssa käyn monta kertaa vuodessa nauttimassa keikoista Turussa, Tampereella ja Helsingissä.

Vuonna 2018 Saksan Wackenissa.

10. Mieleenpainuvimmat kokemuksesi hevosen kanssa?
- Ihanat maastoretket yksin ja varsinkin ystävien seurassa. Kuopio-aikoina joskus otin tallikaverini Sannan kanssa reput mukaan ja lähdettiin muutaman tunnin eväsretkelle ratsain. Vuonna 2013 taas vietin Sannan ja kahden muun ystävän kanssa ihanan hevosvaellusloman Irlannissa.

- Nuoruuden pitkät, kesäiset tallipäivät. Silloin otettiin aurinkoa tallin rannassa laiturilla, uitiin, valokuvattiin hevosia laitumella, kasteltiin kenttää ja noukittiin sieltä kiviä pois, talutettiin hevosia tunneilla ja pompittiin pihapiirissä olevan kartanon jättitrampoliinilla.

Vuonna 2013 Irlannissa vaelluksella. Taustalla paikallinen maamerkki Ben Bulben.

Vuonna 2013 Irlannissa. Takimmaisena minä kimolla Carrabawnilla, josta näkyy vain korvat.

Vuonna 2006 tai 2007 Heppahovissa maastokävelyllä. Etualalla minä Valtterin kanssa, takana ystäväni Tiia Peetu-ruunallaan.

11. Miksi bloggaat?
Innostuin bloggaamisesta kai ihan esimerkinkin kautta. Aloitin silloin, kun bloggaaminen oli vielä pinnalla. Nyt moni blogi on hiljentynyt ja sisällöntuottajat ovat siirtyneet enemmän Instagramiin. Itse kuitenkin pidän blogeista, sillä ne ovat ulkoasultaan päiväkirjamaisempia kuin muut somealustat ja leveälle tekstialustalle mahtuu paljon tekstiä ilman, että postaus näyttää kilometrin mittaiselta.

Jouduin itse asiassa ihan pysähtymään miettiessäni, miksi ylipäätään haluan kirjoittaa jotain hevosjuttuja jollakin alustalla. Nautin hyvien blogien lukemisesta, joten kaiketi yksi syy liittyy siihen, että haluaisin blogistani olevan vastavuoroista iloa toisille lukijoille. Toiseksi hevosharrastus on minulle nykyään jos ei nyt yksinäistä niin ainakin aika itsenäistä. Olen muuttanut kauas lapsuuteni asuinpaikkakunnalta ja senkin jälkeen vielä muutamaan otteeseen, ja vaikka olen kerännyt ympärilleni monia tuttuja ja ystäviäkin hevospiireistä, toiveeni Lena Furbergin Tuuvan tallista – ihanan kodikkaasta tallista, jossa kaikki tuntisivat kaikki ja olisivat yhtä ystäväporukkaa – ei ole toteutunut. Oman hevosarjen hetkien jakaminen blogissa tuntuu mukavalta ajatukselta: jossain on ihmisiä, jotka tällä tavoin jakavat harrastustani.


12. TOP 5 blogit tai sometilit?
Suosikkini on Kootussa ravissa, joka harmillisesti viettää nyt hiljaiseloa, kun Nooralla ei ole vakituista hevosta käytössä. Tavoitteellisena kouluratsastuksen ystävänä tykkään blogista, ja myös se viehättää, että Noora ei ole miljonääriperheen vesa eikä varakas, mutta silti hän on kilpaillut jo Inter-tasolla.

Voitto kotiin oli aikoinaan suosikkiblogejani. Nykyään sisältö on aika erilaista, kun Voittoa ja Lilliä ei enää ole. Blogissa hyvää oli aktiivinen postaustahti, runsaat kuvat ja idyllisen kotitallin arki. Haaveilen itsekin siitä, että joskus voisin ottaa hevosia omaan pihaan.

Aadan hevoselämää kuului myös suosikkeihini. Harmillisesti sekin on tainnut siirtyä kokonaan Instagramiin.


13. Mikä on parasta elämässäsi juuri nyt?
Oma avomieheni on elämäni ilo ja valo. Hänen kanssaan arkikin on juhlaa.

Hankin hänen kanssaan noin puolitoista vuotta sitten ihanan saunallisen kaksion Turusta keskustan ja Kupittaan välistä. Sijainti on loistava, ja remontoimme asunnon oman näköiseksemme. Oman asunnon hankkiminen on ollut haaveeni jo siitä lähtien, kun vuonna 2010 aloin opiskella. 

Toinen haaveeni eli oman nuoren kouluhevoslupauksen hankkiminen niin ikään konkretisoitui vuosi sitten. Talven ja alkukevään aikana välillä tuntui ikävältä, kun Minttu tuntui ajoittain niin nihkeältä liikkumaan ja laukka ei meinannut edes nousta saati että sitä olisi voinut työstää, mutta kuten olen kirjoittanut, keväällä tämä vaihe meni itsekseen ohi ja nyt on ollut mahtavan kivaa treenata sen kanssa. Erityistä motivaatiota olen saanut valmentajan opissa aloittamisesta.


14. Hevonen jota ihailet?
Olen aina pitänyt Carl Hesterin Uthopiasta. Sillä on mielettömän korrektit, upeat lisäykset, ja se liikkui aina niin kauniisti ja tyytyväisesti.


15. Vahvuutesi ja heikkoutesi hevosihmisenä?
Vahvuuteni on kova motivaatio ja pitkäjänteisyys. Into ratsastajana kehittymisessä ei ole koskaan laantunut. Saan valtavasti boostia yhdestäkin hyvin sujuneesta treenikerrasta tai ajatuksia herättäneestä valmennuksesta. Toisaalta olen jaksanut painaa silloinkin, kun mikään ei tunnu sujuvan. Katson paljon ratsastusvideoita netistä, seuraan kisoja ja luen laadukasta teoriakirjallisuutta ja koetan imeä niistä tietoa.

Minulle ei ole koskaan ostettu valmiina kalliita hevosia ja valmennuksia enkä ole juurikaan päässyt kisaamaan oman tallin harjoituskisoja lukuun ottamatta. Pääsin lapsena ja nuorena harrastamaan ratsastuskoulussa, mutta sen jälkeen kaikki hevostelukuviot on pitänyt rakentaa itse omalla rahalla ja vaivalla. Opiskeluaikoina minulla ei ollut varaa pitää minkäänlaista hevosta, joten etsin lähiseuduilta tallityö-ratsastusdiilejä, jotta pääsin ratsastamaan töitä vastaan ihan kaikilla hevosilla, joita vain eteen tuotiin. Samalla opiskelin ripeässä vauhdissa, valmistumisen jälkeen muutin ja ajoin pitkiäkin työmatkoja saadakseni rahaa ja ns. jalkaa oven väliin, jotta joskus olisi taloudellisesti mahdollista ostaa ihan omannäköinen hevonen ja pitää sitä maneesitallilla. 

Koska sain ratsastaa / jouduin ratsastamaan monta vuotta ilman opetusta ja niillä hevosilla, joita sattui tarjolla olemaan, olen oppinut suunnittelemaan harjoituksia tarkkaan ja ratkomaan ongelmia ominpäin.

Toisaalta tämä kääntyy myös heikkoudeksi, sillä olen tietenkin kehittänyt istuntavirheitä (kuten olkapäiden jännittyminen, josta valmentaja viimeksi mainitsi), kun kukaan ei ole ollut vieressä korjaamassa. Istunta lienee tämänhetkisistä heikkouksista suurin.


16. Kuka on esikuvasi?
En ole koskaan ajatellut, että minulla olisi ketään esikuvaa. Ihailen kyllä taitavaa ratsastusta, mutten ihmisiä itsessään. 


17. Mitä haluaisit oppia vuonna 2020?
Paremman istunnan, vakaamman alavartalon ja jalkojen käytön ja apujen ajoittamisen.


18. Minkä luonteenpiirteen vaihtaisit itsestäsi?
Jään märehtimään epäonnistumisia. Kyseessä ei tarvitse olla edes mikään oikea moka, vaan pienikin konflikti saattaa jäädä mieleeni päiväkausiksi ja hiertää suhteettoman paljon. Tästä pääsisin mieluusti eroon, sillä siitä ei ole mitään hyötyä.


19. Mitä piirrettä inhoat ihmisissä?
Tyhmyyttä ja epäloogisuutta. 

Elämäntyyliä, jossa kiroillaan, tupakoidaan, käytetään runsaasti alkoholia, suhtaudutaan halveksuvasti kouluttautumiseen, sotketaan luontoa ja siirretään tätä mallia lapsillekin.

Välinpitämättömyyttä ja tietynlaista ryhdittömyyttä (esim. sitä, että myöhästelee jatkuvasti silkkaa huolimattomuuttaan, ei osaa huolehtia raha-asioistaan, ei saa opiskelujaan eteenpäin, hoitaa lemmikkinsä huonosti...).


20. Kallein ostoksesi?
Oma asunto, jota maksellaan vielä jotain 18 vuotta. Sijoitus on suuri, vaikka meneekin puoliksi minun ja mieheni kesken.

Seuraavaksi kallein on nykyinen autoni. Edellisen hankin käteisellä, nykyisen autolainalla.

Kolmanneksi kallein hankintani on Minttu, ja sen hankin ilman lainaa.


21. Epäsuosittu mielipiteesi?
Opettajana tykkäisin siirtää lukiossa jo enemmän vastuuta opiskelijalle omista opinnoistaan ilman, että minun odotettaisiin jatkuvasti muistuttelevan ja joustavan. Kuilu korkeakouluopintoihin siirryttäessä on valtava, sillä ainakaan yliopistossa puuttuvien töiden perään ei kysellä eikä opiskelijaan todellakaan oteta henkilökohtaisesti yhteyttä, jos hän esimerkiksi jättää tulematta kurssin ensimmäiselle infokerralle ja sen vuoksi menettää tärkeitä tietoja kurssin suorittamisesta. Monen korkeakouluopinnot eivät etene juuri siitä syystä, että vielä edellisessä koulussa on pidetty kädestä kiinni.


22. Mitä ihailet toisissa ihmisissä?
Rohkeutta tehdä asioita, kuten perustaa yrityksiä tai lanseerata suurella rahalla tuotteita, joita ei ole ennen nähty.


23. Mikä inspiroi juuri nyt?
Kaverini ja hänen miehensä hankinta: pieni "maatila", jossa on kenttä ja tilat hevosille Salossa. Katson modernista kaksiostani Turun keskustan tuntumassa kuvia, joita kaverini laittaa vanhan omakotitalonsa ikkunasta, josta näkyy tarhaavia hevosia. :D


24. Suurin paheesi?
Kun innostun jostain, minulle tulee kova kiire toteuttaa se. Olen huono odottamaan. Välillä innostus sitten lopahtaakin yhtä nopeasti. 

Toisinaan jään liian pitkäksi aikaa sohvan nurkkaan selaamaan nettiä koneella tai kännykällä, vaikka voisin esimerkiksi lukea tai opiskella saksaa, jota olen nyt hiljakseen lueskellut.


25. Mitä somekanavia käytät?
Blogialustoja, Facebookia ja Instagramia.


26. Unelmiesi työpaikka?
Ensinnäkin se olisi vakituinen. Opettajana on nykyään ihan tavallista olla kymmenenkin vuotta määräaikaisena niin, että joka kesäksi joutuu työttömäksi. Minähän en ole koskaan esimerkiksi ollut kesäLOMALLA, vaan työelämään siirtymisen jälkeen joka kesä on ollut palkaton eli työttömyysaikaa. Todellisuudessa kesäkeskeytyksen palkkaa vastaava työmäärä on kyllä tehty, sillä opettajien palkkaus menee niin, että työkuukausilta opettaja saa aina sen verran "oikeaa palkkaa" pienemmän summan, että potista jää varaa maksaa sama palkka kesäkuukausiltakin. Ennen vanhaan opettaja taas sai suuremman kuukausipalkan mutta vain työkuukausilta (elo–touko). Jokainen kesäksi pois potkaistu opettaja menettää siis joka vuosi tuhansia euroja työstä, jonka hän todellisuudessa on tehnyt. Tämä on valitettavasti laillista ryöstöä.

Viihdyn opetusalalla ja olen siinä hyvä, mutta jos ei olisi rahasta kiinni, perustaisin varmaan jonkin hylättyjen eläinten kodin ja palkkaisin sinne työntekijöitä. Palkka tulisi omasta (lottomiljonäärin) pussistani ja lahjoituksista. :D


27. Tärkeimmät ominaisuudet hevosessa?
Hyvä luonne on ykkönen. En tykkää hermostuneista, äkkipikaisista ja neuroottisista tai sellaisista hevosista, jotka eivät motivoidu juuri mistään. Vaikka hevonen olisi mahtavaliikkeinen, siitä ei ole ratsastuksellisesti paljon iloa, jos sen taitoja ei pysty hyödyntämään tai se pistää aina ranttaliksi kisoissa.

Toinen on hyvät liikkeet, mutta niiden ei tarvitse olla kuitenkaan superhyvät. Minttukaan ei tosiaan varsinaisesti häikäissyt liikkeillään, kun kävin sitä katsomassa, eikä myöskään Kyvyt esiin 2019 -tilaisuudessa, jossa se oli tikittänyt jännittyneesti. Olin kuitenkin näkevinäni, että ne ovat riittävän hyvät, jotta niistä voisi rakentaa jotain. Tähän liittyen kolmas tärkeä asia on hyvä rakenne, sillä se voi tehdä asioista helppoja tai vaikeuttaa niitä suuresti. Mintulla on hyvä rakenne (Kyvyt esiin -arvioinnissa 8,5), ja sen vuoksi oletin, että se pystyy kyllä esittämään laajaa ja pehmeää liikettä.


28. Kolme biisiä, joita kuuntelet tällä hetkellä?
Kuuntelen metallimusiikkia laajasti. Viime aikoina olen kuunnellut paljon Sabatonin Fields of Verdunia, Battle Beastin No More Hollywood Endingsiä ja Rammsteinin Radiota, koska niitä on soitettu paljon Radio Rockilla, jota useimmiten kuuntelen ajaessani.


29. Millainen hevosenomistaja olet?
Tavoitteellinen, varusteurheilija, maalaisromanttinen. Nuorempana varusteeni olivat edullisia ja niitä oli vähän. Nykyään tykkään panostaa laatuun ja samalla ulkonäköön. Haluaisin myös oman pikku tallin, jonka seinille voisin laittaa kauniita kehystettyjä hevosaiheisia kuvia, kisoista saatuja ruusukkeita ja länget. :D


30. Mitä haluat saavuttaa seuraavan viiden vuoden aikana?
Viiden vuoden päästä Minttu voisi jo ikänsä puolesta olla tavoitetasollani ja ylikin. Haluaisin, että se pysyy terveenä, kehittyisimme rinta rinnan ainakin VaA-tasolle ja että kilpailuista tulisi menestystä.