Ensimmäinen kerta uuden valmentajan tunnilla

Kevään aikana Minttu alkoi kasvatella kuntoaan. Kolme ensimmäistä kuukautta tänä vuonna se osittain lomaili (joulukuusta tammikuun puoliväliin saakka ja maaliskuun ajan) ja osittain teki kevyesti töitä 2–3 kertaa viikossa. Kun huhtikuun alussa aloin ratsastaa sitä 4 kertaa viikossa ja hiljalleen pidentää ratsastuskertoja 45 minuuttiin, Mintun ratsastettavuus on parantunut ja kunto jo selvästi kohonnut. Nyt se jaksaa työskennellä tuon ajan parilla kävelytauolla.

Terveyshuoletkin ovat väistyneet. Minttuhan oli jonkin aikaa aika hapan ratsastaa ja laukkakin oli kadoksissa, mutta jotakin tapahtui ja nyt se on jo pitkään liikkunut hyvin. 

Siispä oli vihdoin aika etsiä meille valmentaja! Tehtävän otti vastaan pitkän linjan kouluratsastaja ja valmentaja Minna Kauppinen, joka piti meille tänään ensimmäisen tunnin. Ei-niin-yllätyksellisesti Minna tsekkasi, missä olemme menossa ratsukkona ja miten perusasiat meillä sujuvat.

Alkukäyntien jälkeen aloitettiin kevyessä ravissa ympyrällä. Heti aluksi lähdettiin pureutumaan jo tiedossani olevaan ongelmaan eli suoruuteen. Koska melkein koko aika tähän saakka on mennyt Mintun eteenpäinpyrkimyksen löytämisessä, muut asiat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tämä tosin on ollut sinänsä ihan oikea ratkaisu, kuten Minnakin totesi – jos hevonen ei liiku omin jaloin eteen, on ihan turha yrittää näprätä mitään muuta. Nyt on kuitenkin sen aika. 

Minttu taipui kaulastaan liikaa, ja Minna halusi minun vahtivan, että kaula pysyy ohjien välissä ihan suorana ja vain pieni asetus sisälle saa olla. Se myös valahtaa helposti välillä ulkoapuja vasten ja alkaa liirata ulospäin. Tässä tuli ilmi oma kehityskohtani: minusta on tuntunut, että välillä se punkee etenkin vasemmassa kierroksessa niin ulkoapuja vasten kohti aitaa, että on suorastaan pakko kääntää sitä myös sisäohjasta. Tämä kuitenkin helposti saa kaulan vääntymään vielä enemmän sisään, mikä taas saa lavan valahtamaan ulos entistä pahemmin.

Varsinkin oikea hartiani myös tuppaa nousemaan ja jännittymään. Tiesinkin jo olevani toispuolinen ja että oikea käteni rupeaa helposti dominoimaan. Vasemmassa kierroksessa ongelma ei ole niin paha, koska siellä oikea käsi on ulkokätenä, mutta jos se on sisäkätenä, niin jään liikaa ohjaan kiinni ja jännitän koko kättä. Ohjeeksi sain kääntää koko lantiota ja yläkroppaa vähän paremmin sisään, rentouttamaan ja tiputtamaan oikean hartian ja tekemään vain välillä ihan pieniä asettavia otteita sisälle. Muuten käden piti antaa olla hiljaa ja passiivisena. Minna joutuikin sanomaan hartian nousemisesta monta kertaa, enkä välillä edes huomannut, että olin taas jännittänyt sitä. Vaan hänpä huomasi!

Kun Minttu oli jo hieman paremmin suora ympyrän uralla, alettiin tehdä ravi-käynti-ravi-siirtymiä. Kerroin esitiedoiksi, että ravista pysähdykseen en ole tehnyt vielä juuri ollenkaan, koska Minttu olisi jo 3-vuotiaana pysähtynyt vaikka suoraan laukasta. Sen kanssa kehityskohde on ollut se, että se siirtyisi alaspäinkin ajatellen eteen eikä niin, että eteenpäinpyrkimys vain sammuu. Tätä pidettiin nytkin silmällä. Minnan mukaan meidän ei kannata nyt vielä treenata niinkään sitä, että tehdään esimerkiksi siirtymä tiukasti jossain pisteessä, vaan siirtymä tehdään sitten kun hevonen tuntuu valmiilta siihen. Nytkin siirtymän ravista käyntiin sai tehdä vasta sitten, kun Minttu oli pyöreä ja aktiivinen eikä jännittynyt ja noussut pois muodosta siirtymän valmisteluhetkellä. Jos valmisteluhetkellä tuntui, että se jännittyy, niin pitikin korjata pyytämällä eteen ravissa ja ottaa sitten uusi yritys. Myös käynnistä piti saada tosi aktiivista, ennen kuin sain siirtää raviin, jotta siirtymässä ei tullut mitään ylimääräistä venkoilua. Tosi yksinkertainen ja hyvä harjoitus, johon ehdottomasti aion nyt kiinnittää huomiota.

Välillä käytiin tekemässä pitkillä sivuilla ja lävistäjällä muutama askeleenpidennys ravissa. Ne sujuivat hyvin! Minttu lisäsi kauniisti ja tahdikkaasti.

Seuraavaksi tehtiin laukka-ravi-siirtymiä edelleen ympyrällä. Näissä kiinnitettiin huomiota samoihin asioihin eli siihen, että Minttu ei saa jännittyä, kun valmistelen sitä siirtymään, ja jos jännittyi, niin piti ratsastaa eteen ja ottaa uusi yritys. Muutamien hyvien onnistumisten jälkeen hevosta vetreytettiin vielä tekemällä uudelleen askeleenpidennykset suorilla urilla. Niissä alkoi jo tuntua, että Minttua hieman väsytti, mutta ajoitus oli aika lailla sopiva, koska tämä tapahtui aivan parin viimeisen minuutin aikana. Askeleenpidennys ei lähtenyt enää ihan freesisti, mutta muuten se ravasi kaunista perusravia hyvin eteen.

Seuraava valmennus sovittiin tasan viikon päähän eli ensi viikon torstaiksi. Kokemus oli erittäin hyvä ja opettavainen, Minttu sai paljon kehuja ja ratsastajallakin näyttää olevan toivoa. :D Minna näyttää sopivan meille valmentajana hyvin. Nyt vain treenejä jatkamaan!