Koska nykyisellä tallinpitäjällämme on pitkä kokemus esteratsastuksesta ja sen opettamisesta, apua oli saatavilla ihan samalla tontilla. Varasin siis tallikaverini Terhin kanssa ruosteisille kouluratsastajille sopivan estetunnin, joka pidettiin viime lauantaina!
 |
| Itse asiassa Minttukin oli mukana tunnilla! Mintun estekuski Jenna hyppäsi sillä samoja tehtäviä kuin minä ja Terhi. Aluksi se ihmetteli korotettuja laukkapuomeja, mutta sen jälkeen sujui hienosti ja Minttu silmin nähden nautti tekemisestään. |
Toivoimme helppoja tehtäviä ja vähintään yhtä helppoja ratsuja, jotka kumpikin siis ovat tallin hevosia. Terhi sai suuren puoliverisen nimeltä Mir, ja minä taas sain valkoisen ponitamma Lillyn. Sopivan säyseän näköinen, ajattelin. No, kävi ilmi, että Lilly onkin hypännyt Saksassa 130-luokkia ja luonnollisesti hieman kuumuu esteillä. Tämän tosin huomasin vasta, kun oli jo aika hypätä.
Taru ei päästänytkään meitä aivan helpolla. Huolellisen alkuverryttelyn jälkeen menimme korotettuja ravi- ja laukkapuomeja, joissa jo huomasin, että Lilly ei ole ainakaan eteenpäin potkittavaa mallia. Mir vaikutti ehkä suustaan epätasaisemmalta mutta kiltiltä ja rauhalliselta.
Varsinaiset estetehtävät olivatkin sitten heti suoraan viiden esteen sarjaesteellä. Täytyy myöntää, että jännitti – yhdessäkin olisi ollut tekemistä. Mutta osoittautui, että ratsuvalinta oli tähän tilanteeseen juuri hyvä. Lilly imi esteelle ja hiukan kuumenikin (jopa niin, että alkuvaiheessa heitti muutaman pukin esteiden jälkeen), mutta se kuunteli istuntaa eikä rynninyt. Kun pidätin hieman, askeleet sopivat väleihin hyvin ja tarvitsi keskittyä vain ohjaamaan keskelle ja pysymään itse rytmissä. Kokeneena kisaponina Lilly ei välittänyt, vaikka toin sen muutaman kerran huonoon ponnistuspaikkaan. Se vain teki oman ratkaisunsa ja hyppäsi loppusarjan sujuvasti. Sain myös monta hyvää onnistumista ja olen aika ylpeä! Pisimmässä tehtävässä hyppäsimme ensin sarjan toiseen suuntaan, perään laukkapuomit, sen jälkeen raviin ja ravipuomit, suunnanvaihto, laukkapuomit toiseen suuntaan ja sarja toiseen suuntaan.
En älynnyt pyytää kuvia tai videota kuin vasta lopuksi, kun oikeastaan olimme jo lopettelemassa. Taru kuitenkin kehotti hyppäämään sarjan vielä kerran uudelleen, jotta saisin videon. Tässä vaiheessa homma tuntui jo hauskalta!
Aion ehdottomasti ottaa lisääkin estetunteja saadakseni tuntumaa takaisin. Jossain vaiheessa voin sitten jo hypätä helppoja tehtäviä Mintunkin kanssa.
Varsinaiset estetehtävät olivatkin sitten heti suoraan viiden esteen sarjaesteellä. Täytyy myöntää, että jännitti – yhdessäkin olisi ollut tekemistä. Mutta osoittautui, että ratsuvalinta oli tähän tilanteeseen juuri hyvä. Lilly imi esteelle ja hiukan kuumenikin (jopa niin, että alkuvaiheessa heitti muutaman pukin esteiden jälkeen), mutta se kuunteli istuntaa eikä rynninyt. Kun pidätin hieman, askeleet sopivat väleihin hyvin ja tarvitsi keskittyä vain ohjaamaan keskelle ja pysymään itse rytmissä. Kokeneena kisaponina Lilly ei välittänyt, vaikka toin sen muutaman kerran huonoon ponnistuspaikkaan. Se vain teki oman ratkaisunsa ja hyppäsi loppusarjan sujuvasti. Sain myös monta hyvää onnistumista ja olen aika ylpeä! Pisimmässä tehtävässä hyppäsimme ensin sarjan toiseen suuntaan, perään laukkapuomit, sen jälkeen raviin ja ravipuomit, suunnanvaihto, laukkapuomit toiseen suuntaan ja sarja toiseen suuntaan.
En älynnyt pyytää kuvia tai videota kuin vasta lopuksi, kun oikeastaan olimme jo lopettelemassa. Taru kuitenkin kehotti hyppäämään sarjan vielä kerran uudelleen, jotta saisin videon. Tässä vaiheessa homma tuntui jo hauskalta!
Aion ehdottomasti ottaa lisääkin estetunteja saadakseni tuntumaa takaisin. Jossain vaiheessa voin sitten jo hypätä helppoja tehtäviä Mintunkin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti