Minnan valmennus 21.5.: siirtymät kuntoon vapaalla uralla

Siellä se oikea käsi taas vaeltaa! Tällä hetkellä teen töitä pitääkseni kyynerpään kiinni kyljessä, jotta tuollaista tuuletusrakoa ei syntyisi. Silloin käsikin pysyy rennompana. Minna kuitenkin kehui tänään, että ei joudu enää ollenkaan yhtä usein muistuttamaan siitä. Jee! Kuva on parin viikon takaa. 

Kaksi ensimmäistä Minnan valmennuskertaa suurin osa työskentelystä oli ympyrällä. Tällä kertaa ympyrällä oltiin vain hetki alussa, ja siinä keskityttiin saamaan hevonen pohkeen eteen. Mintulla oli kovin laiska päivä tai sitten kiima edelleen teki sen haluttomaksi liikkumaan, ja oli melkoinen työ saada se hereille. Ympyrällä tehtävänä oli siis pyytää sitä nopealla pohkeella vähän eteen ja jättää se sitten taas rauhaan ja toistaa sama aika ajoin tai heti, kun se tuntui tarpeelliselta. Sama tehtiin ravissa ja laukassa.

Pian siirryttiin käyttämään koko kenttää. Tarkoitus oli nähdä siirtymiemme laatu vapaalla uralla ilman aidan tukea.

Aloitimme ravaamalla uran sisäpuolella ja tekemällä siirtymän käyntiin – muutama askel käyntiä – takaisin raviin. Hevosen tuli pysyä suorana. Tämä ei suuri ongelma ollutkaan, vaan se, että Mintun moottori meinasi sammua ihan tyystin siirtymissä käyntiin ja takaisin raviin pääseminen vaati ikävän paljon pohjetta ja kannusta. Siirtymät itsessään varsinkin alaspäin olivat Minnan mukaan ihan hyviä, hevosen energiataso vain piti saada korkeammalle.

Pian mukaan otettiin väistöt. Toisella pitkällä sivulla piti pyytää muutaman askeleen verran eteen, jotta hevonen säilyi pohkeen edessä. Vastakkaisella pitkällä sivulla taas ratsastettiin reilusti uran sisäpuolella ja väistätettiin hevosta ravissa muutaman askeleen verran uraa kohti, mutta ei uralle saakka. Uran "imu" kuulemma usein kannustaa hevosta vähän kaatumaan uraa kohti, joten väistön lopettaminen ennen uraa säilyttää hevosen paremmin ratsastajan kontrollissa. Minttu ei ole juuri raviväistöjä tehnytkään ennen, paitsi sen verran, että olen ympyrän uralla väistättänyt sitä ympyrää suurentaen hieman ulospäin. Suurta väistöä ei tehty nytkään, mutta pikkuhiljaa näitä loivia raviväistöjäkin voi siis ottaa ohjelmaan mukaan.

Viimeinen tehtävä oli ratsastaa edelleen uran sisäpuolella toisella pitkällä sivulla vähän eteen ja sitten ennen kulmaa nostaa laukka. Toiseen suuntaan tehtävä onnistui kohtuullisesti, mutta myöhempään ja Mintulle vaikeampaan suuntaan se alkoi väsähtää ja nostella aina vääriä laukkoja. Siinä kierroksessa lopetettiinkin sitten pian, kun väärien laukkojen jälkeen tuli ensimmäinen järkevä nosto vasenta laukkaa. Itse laukat sujuivat tällä kertaa kuitenkin hyvin ja kantoivat paremmin kuin kahdella edellisellä kerralla. Nyt niissä tuntui olevan paljon enemmän voimaa ja samalla myös rauhaa toisin kuin aiemmissa valmennuksissa, joissa laukka oli jännittynyttä ja tuntui putoavan helposti. Saimme tehtyä laukassa myös varsin tasapainoiset diagonaalit. Mintun yleinen päivän vire ei siis juurikaan näytä korreloivan laukan laadun kanssa. :D Tai ehkä se laukkaa pyöreämpää ja rennompaa laukkaa, kun ei ole ylimääräistä virtaa.

Seuraava valmennus sovittiin jälleen tasan viikon päähän. Ajattelin ratsastaa normaalisti vielä pari-kolme viikkoa kesäkuun alkupuolelle, minkä jälkeen Minttu saa jäädä kuukaudeksi täydelle laidunlomalle. Sen se on ansainnut työskenneltyään niin hyvin taas tämän parin kuukauden jakson! Heinäkuuksi sille on vähän erikoisempia suunnitelmia, mutta niistä lisää jossakin myöhemmässä postauksessa.

P.S. Sain muuten Amazona Suecalta viestin, että mittatilaussaappaani ovat postissa kohti Suomea. En malta odottaa!