Nuoren kouluhevosen estetreenit

Maanantai oli tarhapäivä, tiistaina kevyesti puomeja, keskiviikkona taas vapaata ja eilen torstaina juoksutusta. Tomera tamma malttoi hetken poseerata kameralle juoksemishommien jälkeen.

Minttu on kunnostautunut tänä keväänä esteratsastuksessa. Tähän mennessä se on hypännyt yhteensä koskaan vain reilu 10 kertaa, mutta kaikki on sujunut helposti ja niin hienosti, että omistaja on pakahtua ylpeydestä. Siis minä, joka en edes hae siitä mitään este- vaan kouluhevosta.

Oma ideologiani näiden nuorten kanssa on, että kaikenlaiseen olisi hyvä opetella. Kouluhevosen täytyy opetella hyppäämään ja maastoilemaan siinä missä muidenkin, ja sen tyyppistä harjoittelua pitäisi sisältyä sen treeniin jatkossakin. Esteidenhän ei tarvitse olla isoja, vaan kavaletitkin riittävät tuomaan harjoitteluun vaihtelua ja antavat lihaksille ja pääkopalle vähän erilaista työtä. Takaosan voimakin kasvaa kuin itsestään.

On ollut onni huomata, että Minttu kaiken lisäksi selvästi tykkää näistä hyppyhommista. Se on ratsastettavuudeltaan yleensä enemmin sellainen rauhallinen, mutta esteillä sen olemuksesta näkyy pienen pieni kuumuminen. Ei riehumista, ei kättä vasten painamista eikä kiihdyttelyä, mutta erityinen kiilto silmissä, askeleen venyminen ja innokas pärskyminen. :) 

Nyt esteopetuksen ovat hoitaneet vielä esteratsastajat, sillä minulla on kunnollisesta hyppäämisestä vierähtänyt niin kauan, että ei kannata alkaa verestää muistoja heti kokemattoman 4-vuotiaan kanssa. Myöhemmin ajattelin itsekin ottaa muutamia estetunteja Mintun kanssa ja hypätä sillä pieniä. Edellisellä tallilla Mintulla hyppäsi muutamia kertoja Pasi Nurmi ja nykyisellä Jenna Yrjövuori.

Tänään vuorossa oli taas jotain uutta, nimittäin jumppasarjan hyppääminen. Sisään ravissa maapuomin yli, pysty, heti toinen pysty, maapuomi, pysty, maapuomi ja okseri. Aloitettiin matalilla, ja viimeisen okserin korkeutta nostettiin pian jonnekin 80–85:een saakka. Korkeampien esteiden esittely onkin hyvä aloittaa esimerkiksi jumppasarjan viimeisestä esteestä, koska silloin voi olla aika lailla varma, että askel osuu kohdalleen ja laukassa on hyvä draivi eteenpäin. Tuon kokoinen este ei tietenkään ole hevoselle oikeasti mikään iso, mutta on se suurin, mitä Minttu on vielä koskaan hypännyt. Este ei tuottanut mitään ongelmia eikä jumppasarja muutenkaan: ensimmäinen kerta mentiin vähän ihmetellen korvat tötteröllä, ja seuraavat olivatkin tamman mielestä jo niiiiiin nähty.

Ensi viikolla Mintulla saattaisi olla mahdollisuus päästä Jennan kanssa käymään "maailmalla" eli toisella tallilla hyppäämässä. Olisi mahtavaa saada se järjestymään, sillä oman tallin ulkopuolella käyminen kaiken maailman kissanristiäisissä on ihan mielettömän arvokasta kokemusta nuorelle hevoselle. Juuri siksi toivoisin, että tänä kesänä pääsisi kisoihinkin – ei siksi, että 4-vuotiaan kanssa olisi kiire saada kisatuloksia sinänsä, vaan siksi, että se oppisi siihen, että vieraassa paikassa ja kisahälinässäkin voi puksutella menemään rentona ja luottavaisena ja ratsastajaa täytyy kuunnella, vaikka vähän jännittäisi. Sehän on aivan yksi ja sama, vaikka muutamissa ensimmäisissä kisoissa menisi raviohjelman tai ristikkoluokan – oppikokemus ratkaisee.