perjantai 29. toukokuuta 2020

Uusi harjoitus nuorelle kouluhevoselle ja pesupäivä

Minna Kauppisen valmennuksessa eilen alettiin tehdä meille ratsukkona ihan uutta asiaa, nimittäin avotaivutusten alkeita. Kyse ei ollut tokikaan mistään VaB-luokissa esitettävistä avoista, joissa tarvitaan suurempaa kokoamisastetta, vaan ideana oli esitellä hevoselle ideaa ja ennen kaikkea saada parannettua sen askellajeja, suoruutta ja ratsastettavuutta.

Toisella pitkällä sivulla vähän turhaa jännitystä aiheutti tallikissa, joka hiipi koko ajan eri paikkaan aidan alle varjoon tai meni seisoskelemaan keskelle uraa. Samalla pitkällä sivulla oli yksi osa aidasta poistettu ja kentän viereen ajettu kasa maata, ja päädyssä vilahteli välillä myös viereisellä harjulla laukkaava hevonen. Hyvä sinänsä, että hevonen tottuu siihen, että ympäristö saattaa muuttua ja silti täytyy tehdä töitä! Minttu ei pelkää kissoja sinänsä mutta hätkähteli välillä, kun kissa ampaisi yllättäen aina eri paikasta. Näillä harjoituksilla sain tosin sen huomion paremmin itseeni, joten täytyy hyödyntää jatkossakin, kun hevonen keskittyy turhan paljon ympäristöön.

Tämän päivän pääharjoitukset aloitettiin aika nopeasti sen jälkeen, kun olin ensin tehnyt muutamat siirtymät ympyrällä. Toisella pitkällä sivulla tuli ratsastaa pientä temponlisäystä ja toisella taas ihan aavistuksen ottaa asetusta ja taivutusta sisäänpäin, jolloin hevonen liikkuu kolmella uralla. En ollut ennen tehnyt tätä Mintulla, mutta se hoksasi idean hyvinkin nopeasti. Epätasaisuutta tietenkin oli, mutta kun katson videolta, niin ei se näytä ollenkaan niin hankalalta kuin välillä tuntui.

Minna esitti asian niin, että menet nyt tonne ja teet sieltä sitten loivaa alkeisavoa. Minä tietysti ajattelin, että täh ai mää vai ai nyvvai, mutta on oikeasti todella hyvä asia, että kokenut valmentaja ja kouluhevosia korkealle kouluttanut ratsastaja vain pistää tekemään. Yksin tehdessään jää helposti liiankin varovaiseksi uusien asioiden opettamisessa, jos ei ole ihan varma, voikohan tältä hevoselta nyt pyytää tällaista tai tollaista.

Tälläkin kertaa laukka tuntui aika hyvältä ja pyöreältä. Loppua kohti Mintulla alkoivat voimat huveta, ja silloin se tarvitsee laukassa reilusti vauhtia tai laukka putoaa. Lopuksi saatiin kuitenkin vielä säällinen nosto, laukka ja raviin siirtyminen ja Minttu sai kiitokset.

Minna neuvoi tekemään tätä harjoitusta pienimuotoisesti usein. Sitä voi tehdä vaikkapa puolikkaan pitkän sivun verran, jotta nuori hevonen ei väsy liikaa. Otamme siis alkeisavot säännölliseen ohjelmaamme mukaan.

Koska eilenkin lämpötila oli noin +20 ja aurinko paistoi, päätin treenien jälkeen pestä Mintusta vuoden aikana kertyneet pölyt shampoolla. Tallilaiset ovat aina sanoneet, että Mintulla on tosi kiiltävä karva, mutta olen vain vastannut, että oottakaas kun joskus pesen siitä tomut pois. No tulihan siitä hieno! Minttu meni tietenkin kierimään heti tarhaan viemisen jälkeen, mutta olin jo kuivatellut sen, joten turkki ei likaantunut niin pahasti, ja lisäksi otin kuvat kauniiksi muistoiksi siitä hetkestä, kun hevonen on kerrankin puhdas. :D

What are you doing to me, hooman?


Kyllä kiiltää! Ensimmäiset merkit piehtaroinnin lähestymisestä jo näkyvät. :D






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti