Syyskuulumisia

Lokakuussa tuli otettua taukoa kirjoittamisesta, sillä olen ollut kiireinen opintojeni parissa. Aloitin siis syyskuun alussa koko lukuvuoden kestävän opintovapaan tietojenkäsittelytieteen oppiaineessa Turun yliopistossa. Koko tämän kahden kuukauden aikana on ollut ihan muutama päivä, jolloin en ole opiskellut. Muuten vierähtää yleensä vähintään muutama tunti, joskus melkein koko päivä opiskellen. Hevoset ja koira tietysti rytmittävät hommaa mukavasti, koska on pakko useamman kerran päivässä lähteä ulos antamaan heinät, lenkkeilemään, ratsastamaan tai siivoamaan talli. Toinen aikaa vievä asia on ollut muiden hevosten ratsutushommat. Minulla on nyt joitakin oppilaita, joille pidän yksityistunteja vaihtelevasti, ja lisäksi ratsutan nyt useita 3–7-vuotiaita hevosia ja poneja lähiseuduilla. Eilenkin ratsastin yhden, tänään kolme ja huomenna taas yhden, eikä tämä sisällä vielä omien ratsastusta ollenkaan. :D Hommaa siis riittää ja välillä aikaa saisi olla enemmän, mutta tämä on nyt tällainen intensiivilukuvuosi. Olen kyllä ehtinyt myös nauttia opiskeluelämästä, ja edelleen on ihan luksusta, ettei aamulla tarvitsekaan mennä töihin. Keväämmällä sitten selvenevät ensi syksyn/vuoden kuviot. Kiireiden vuoksi olen hiukan vähemmän ratsastanut nyt omia hevosiani, mutta näille sopivat vähemmätkin treenipäivät ihan hyvin. Vielä on saatu nauttia hiekkakentästä (minun kenttäni vetää todella hyvin vettä, joten se ei ole edes rankkasadepäivinä mutalillua), mutta saa nähdä, kauanko menee, kun kenttä kovettuu tai tulee lunta. Toivon tälle vuodelle lyhyttä ja lämmintä talvea viime vuosien kylmien, pitkien ja lumisten talvien sijaan. Kuvassa olen sienimetsällä koirani Kelmin kanssa vähän aiemmin syksyllä.

Kisakausi päättyi, mutta meillä ei vielä lepäillä

Kisakausi on tosiaan nyt meidän osaltamme päättynyt ja olemme siirtyneet kotiharjoitteluun. Mintun tiineys on kuitenkin vasta niin alussa, että vielä ei ole mitään tarvetta jäädä pelkästään tarhaan köllöttelemään, vaan jatkamme harjoituksia toistaiseksi normaalisti.

Viime valmennuksissa olemme hakeneet taas uusia rajoja sille, kuinka paljon Mintun laukkaa voi koota. Tällaista "haitarin kasvattamista" on tehty säännöllisesti pieninä annoksina jo 5-vuotiaasta saakka, eli laukkaa kootaan muutama askel tai 1/3 ympyrä ja sitten taas ratsastetaan eteen. Vaikka kyseessä ei siis ole mikään uusi juttu, pari viikkoa sitten tässä tuli selvä edistysaskel. Minttu tuntui hoksaavan, että sehän voi nostaa etuosaansa ja etujalkojaan korkeammalle. 

Mintulla on luonnostaan ihan korrekti laukka, mutta se ei ole mikään kaikkein eniten ylämäkeen suuntautuva: jos laukasta ottaisi sivukuvan, ei tulisi sellaista vaikutelmaa, että hevonen on kuin juuri maasta irti nouseva lentokone vaan enemmänkin sivukuva olisi tasainen. Tästä liikemekaniikasta johtuen Mintulle on aina ollut helpompi oppia näitä vaikeampia koottuja liikkeitä ravissa kuin laukassa. Kuten sanoin, nyt Mintun pään päällä tuntui kuitenkin syttyvän jokin lamppu, koska se kokosi laukkaansa todella yritteliäästi ja nosti etuosaansa! Tätä tehtiin valmennuksessa. Seuraavalla ratsastuskerralla tein kotiläksynä samaa harjoitusta, jolloin Minttu hoksasi asian nopeammin kuin edellisellä kerralla, ja nyt olen tehnyt aina johonkin väliin näitä laukan kokoamisia ihan piruettilaukan rajoja hakien. 

Tässä näkyy, että Mintun sivuprofiili laukassa on tasainen. Kuvassa mennään
keskilaukkaa Paimion kisoissa tänä kesänä. Kuva: Annika Mäki / Photoma

Eilen meillä oli taas valmennus, jossa teimme vaihtoja loivalla kiemuralla niin, että kiemuran alussa ja lopussa oli vaihto (alla olevassa kuvassa raksien kohdat), kun hevonen on suorana. Harjoitus aloitettiin tekemällä samoissa kohdissa käynnin kautta vaihdot, ja koska ne sujuivat heti hyvin, aika pian teinkin tavalliset vaihdot. Mukaan tuli pari epäpuhdasta vaihtoa, mutta suurin osa oli puhtaita ja liioittelevasti potkaisevien tai lantio korkealla tehtyjen vaihtojen määrä koko ajan vähenee, mitä enemmän aikaa kuluu. Epäpuhtaatkin tulivat siitä, että Minttu oli vähän pitkänä eikä pysynyt aivan suorana.

Vaihdot loivalla kiemuralla

Lopuksi tehtiin vielä päädyssä neliöllä kootussa laukassa harjoitusta, jossa joka toinen kulma käännettiin normaalisti ja joka toisessa piti kääntää pari askelta vähän kuin työskentelypiruetissa. Tässä haettiin taas laukan kehittämistä kohti yhä suurempaa kokoamista, jotta vaB-laukkatyöskentelystä tulee vielä helpompaa ja koska vaA:ssa tuleekin jo puolipiruetit. Minttu oli kovin yritteliäs, vaikka harjoitus ei ollut helppo ja vaikka tänä kesänä tehty kentän pohja on vielä aika pehmeä ja siksi teki treenistä vielä raskaamman. Se sai todella isot kiitokset ja tänään vapaapäivän, koska Mintulle ei ole ollut kovin tavallista ruveta pinnistelemään. Se on yleensä mukavuudenhaluinen hevonen, joka tykkää kyllä reippaasta liikunnasta mutta helpolla ja tutulla tasolla. Nyt se selvästi yritti, vaikka nämä laukan kokoamiset eivät ole sille helppoja, ja siitä pitää tietenkin kehua extrapaljon.

 

Kisakausi on pulkassa

Meillä piti olla vielä kaksi starttia tälle vuodelle, huominen aluemestaruuksien joukkuekilpailu ja ylihuomenna VaB:0, mutta nyt universumi päätti toisin ja olen viikon parannellut itseäni flunssasta ja hevoset ovat luonnollisesti lomailleet tarhassa. :D Olen siis hengessä mukana joukkuekisassa ja seurailen Equipesta, miten siellä menee. Harmi juttu, mutta ei maailma tähän kaadu. Ei ole toisaalta yhtään hullumpaa lopettaa kisakautta joukkue-SM-kilpailuun, jossa olimme viimeksi. Mintun tiineys etenee eikä muutenkaan nyt ihan lähialueilla ole mitään sopivia kisoja tulossa heti, joten päätämme kisakauden tähän ja jäämme kotiin jatkamaan harjoittelua ja pikkuhiljaa kuukausien edetessä kasvattamaan Mintun mahaa.

Omassa elämässäni on nyt hieno ajanjakso meneillään, sillä jäin virastani opintovapaalle 2.9 - 31.5. Tosin ehdin kokonaista kaksi päivää olla pois töistä, sillä tänään, eilen ja toissapäivänä kävin opettamassa turkulaisessa lukiossa, johon olin ilmoittanut, että opintovapaani aikana saatan ehtiä tekemään lyhyitä sijaisuuksia, jos opintoaikataulut antavat myöten. Lisäraha tulee nyt tarpeeseen, kun aikuiskoulutustukea ei nykyään enää saa. Enimmäkseen kyllä opiskelen ja vain silloin tällöin suostun ottamaan sijaisuuksia vastaan.

Opiskelen Turun yliopistossa pääaineenani tietojenkäsittelytiedettä, sivuaineina matematiikkaa ja tekoälyä (joka ei siis ole sama asia kuin ChatGPT 😁). Ihan uusi juttu tämä ei ole, koska olen viimeiset kaksi vuotta tehnyt tietojenkäsittelytieteen opintoja töiden ohella avoimen yliopiston kautta ja myös muodollisen koulutuksen ulkopuolella. Etenemisvauhti ei tietenkään mikään kovin kova ole ollut, mutta sen verran kuitenkin, että vuoden päästä syyskuussa voin alkaa tehdä kanditutkielmaa ja suorittaa maisterikursseja, vaikka vasta tällä viikolla virallisesti aloitin opinnot. Saan siis avoimen yliopiston puolella tekemäni opinnot hyödynnettyä, samoin jonkin verran opintoja aiemmasta maisterintutkinnostani. Erityisen paljon minua kiinnostaa kyberturvallisuus, johon olenkin painottanut opintojani. Monenlaista muutakin tässä tulee ja on jo tullut opittua, mm. koodaustaito.

Yli viikon hevosten arki on siis näyttänyt samalta kuin alla olevissa vanhoissa kuvissa, mutta huomenna ajattelin jo kiivetä jommankumman selkään ja ratsastaa kevyesti. 

Hieno kokemus SM-joukkuekilpailuista ja joukkuetulos 9/18

Viikonloppuna kisattiin tuulisella Ypäjällä joukkue-SM-kilpailuissa, johon kaikki Suomen seurat saivat asettaa kolmihenkisen joukkueen: yksi ratsukoista menee FEI HeA World Dressage Challenge -ohjelman, yksi VaB:n ja yksi VaA:n. Meidän joukkueessamme ratsastivat myös Melina Sandelin ja Jeanne-Marie Törnroth-Koivuniemi. 

Päivä alkoi suuren maailman meiningillä ykköset yllä klo 9.50 hevostarkastuksessa Ypäjä-hallissa, jossa hevoset esitettiin eläinlääkäreille käynnissä ja ravissa maasta. Eläinlääkärit myös silmäilivät hevoset läpi ja tarkistivat kaikkien passit. Minttu läpäisi tarkastuksen moitteitta. Sitten menimmekin hoitajan kanssa laittamaan Mintun opistotallin karsinaan lepäilemään ja syömään ja lähdimme itse Ypäjän keskustaan syömään, koska oma starttini oli vasta klo 15.50 ja ensimmäinen tiimimme suoritus yhden aikoihin iltapäivällä. 

Aamupäivä sujui leppoisasti ratoja katsellen, vaikka tuuli oli melkoinen ja monet hevoset säikkyilivät sitä ja olivat kireinä. Paikallaan ollessa tuli takista huolimatta vähän kylmäkin, vaikka lämpöä oli varmaan 20 asteen tienoilla. Yllättävän pian tuli kuitenkin aika lähteä talleille, siirtää Minttu trailerissaan kisa-alueen parkkiin ja kiivetä itsekin selkään.

Saimme tehtyä ihan kivan, siistin ja melko sujuvan radan. Kaksi tuomaria antoivat reilut 64 % ja yksi reilut 61, jolloin lopputulos oli 63,333 %. Radan loppuosassa Minttu alkoi jäädä pohkeen taakse ja sain tehdä paljon töitä, että sain sen taas tuomarin eteen G:hen saakka ratsastettua loppulinjalla, mutta suurin osa radasta meni ihan hyvin. Nyt tiineyden edetessä olen huomannut kotonakin ratsastaessa, että Mintulle yleensä helpot ja näyttävät ravilisäykset eivät irtoa ihan samalla energialla kuin aikaisemmin, vaan niissä selkään välittyy sellainen tunne, että Mintun lantio tuntuu vähän tukkoiselta. Tiineys on toki niin alussa vielä, että alkio on hyvin pieni eikä se vaikuta esimerkiksi mahan kokoon mitenkään vielä pitkään aikaan, mutta kyllähän ihmisilläkin voi jo alkuraskaudesta tulla erilaisia tuntemuksia yksilöllisesti, miksei siis hevosillakin. Saimme kuitenkin tehtyä jonkinmoiset lisäykset. Eniten jännitin vastalaukkakaaria, jotka eivät ole Mintulle millään lailla vaikeita muuten, mutta ratajännityksessä se on ennenkin tarjonnut vaihtoja tuollaisissa paikoissa. Tällä kertaa Minttu kuitenkaan ei edes yrittänyt vaihtaa ja kaarista tuli oikein sujuvat. Meille vaikeat takaosakäännöksetkin menivät kokonaisuutena kohtuullisesti, vaikka toiseen tuli yksi ruuvaava askel eli takajalka jätti kerran nousematta. 

Kaarinan Kenttäratsastajat sai tänä vuonna joukkue-SM:iin ensimmäistä kertaa koulujoukkueen, ja lopputuloksissa joukkueemme oli sijalla 9/18. Olemme oikein tyytyväisiä tähän! Joukkueen tulokset olivat 60 - 63 - 65 %. Joukkuekilpailussa on sellaista tunnelmaa, jota tavallisissa kisoissa ei ole. On aina hienompaa ja jännittävämpää kilpailla yhdessä, kannustaa ja jännittää toistenkin puolesta. Aplodeja annettiin myös muiden joukkueiden kilpailijoille, ja ennen jokaista suoritusta kuuluttaja kuulutti ratsastajan ja hevosen nimet, edustettavan seuran sekä hevosen rodun ja suku-, kasvattaja- ja omistajatiedot ja toivotti tervetulleeksi kilpailuun. Upea tunnelma, todellakin kannatti lähteä!

Vaikka kisakautemme alkaa kääntyä ehtoopuolelle, saimme tänään vielä yhden edustuskutsun: Lounais-Suomen joukkuemestaruudet kutsuvat Artukaisiin seuran riveissä 7.9., ja sitä seuraavana päivänä menemme vielä samassa paikassa VaB:0-ohjelman tavallisena kilpailuna. Saattaa olla, että nämä kaksi starttia ovat tälle syksylle viimeiset, ellei sitten syyskuulle tule vielä jotain sopivaa kisaa lähialueelle.

Meillä ei taida olla näistä kisoista kuvia, sillä kuvaajat onnistuivat ripottelemaan itsensä pitkin muita kisoja tai luokkia. Laitan sen sijaan yhden vähän suttuisen kuvan aamun hevostarkastuksesta ja toisen kuvan Marcellasta, jonka kanssa kävin kisojen jälkeisenä aamuna rentoutumassa metsäkävelyllä. Kisojen jälkeen on ihan parasta vain ottaa rennosti.

Joukkue-SM-kilpailuun!

Olemme Mintun kanssa saaneet kutsun olla osa 3-henkistä Kaarinan Kenttäratsastajien joukkuetta Ypäjän joukkue-SM-kilpailuissa reilun viikon päästä 24.8. Kutsu tuli ihan yllätyksenä, mutta otetaan se iloisena ja nöyrin mielin vastaan. Tätä varten käyn tänä viikonloppuna Mintun hoitajan kanssa Ypäjän juhlakentällä treenaamassa. Kello, pilli ja porkkanat mukaan (viime postaukseen liittyen). 😁

Ohjelmana on FEI World Dressage Challenge, joka on HeA-tason ohjelma. Yksi joukkueesta menee tämän, yksi VaB:n ja yksi Prix St. Georges -ohjelman. Tätä ohjelmaa ei ole ollut missään kisoissamme aiemmin tarjolla, mutta tuttuja asioitahan kaikki liikkeet siinä ovat. Meille vaikeimpia ovat yleensä takaosakäännökset, koska Mintun ei ole helppo kävellä pienillä, nopeilla, kootuilla käyntiaskelilla.

Viime kisojen jälkeen Minttu on viettänyt aika monta vapaata, mutta oli tässä valmennuskin välissä. Tänään en työviikon jälkeisen väsymyksen vuoksi jaksanut suunnitelmista huolimatta ratsastaa, mutta viikonloppuna ratsastan molempina päivinä ja harjoittelen radan tehtäviä. Innolla haastetta kohti!

Kuvassa ollaan Ypäjällä treeneissä juuri ennen kesäloman alkua tänä vuonna.

FEI Vaativa B Juniorien esiohjelma 61 % Korpimäen aluekisoissa

Viime postauksessa kerroin, että Minttu on koko tämän kisakauden jarruttanut voimakkaasti, kun mennään kohti tuomaria, etenkin alku- ja loppulinjalla. Muutamana päivänä ennen Korpimäen tallin aluekisoja harjoiteltiin siis siten, että ostin pillin ja soittokellon, parkkeerasin autoni kentän päätyyn "tuomariautoksi" ja avustaja nousi autosta joko puhaltamaan pilliin tai soittamaan kelloa, jolloin tein samoin kuin kisoissa eli ratsastin keskilinjaa pitkin päätyyn. Ensimmäisellä yrityksellä Minttu selkeästi jarrutti, jolloin huomautin raipalla, että ravin täytyy jatkua, ja kun pääsimme päätyyn, tein jonkinlaisen pikku ympyrän ja kaarsin siitä suoraan hakemaan porkkanapalkinnon "tuomarilta". Jo toisella yrityksellä Minttu tuli paljon paremmin, ja ehkä noin kymmenen samanlaisen kierroksen kuluessa se selvästi oppi odottamaan palkkiota. Sama harjoitus toistettiin muutaman kerran kahden päivän kuluttua valmennustunnilla (ilman autoa mutta soittokellon kanssa), ja siinä Minttu selvästi höristi korviaan kuullessaan kellon ja pinkoi innoissaan kohti päätyä. Vielä kisoja edeltävänä päivänä laitoin auton päätyyn, ja koska silloin ei ollut avustajaa, laitoin kellon ja pillin aidalle, kumarruin aina antamaan äänimerkin jommallakummalla, ratsastin keskilinjaa päätyyn ja päädyssä tarjosin porkkanaa taskusta. Mitään jumitusta ei tullut yhtään kertaa.

Suuri kysymysmerkki oli, yhdistäisikö Minttu tämän harjoituksen uuteen paikkaan. Kyllä yhdisti! Kun kello soi, Minttu valpastui eikä ollut mitään ongelmaa ratsastaa alku- ja loppulinjaa. Luova piti olla, mutta ratkaisu toden totta taisi löytyä. Aion vielä toistaa tätä harjoitusta jonkin aikaa ennen kisoja, jotta se vielä varmemmin jäisi Mintulle mieleen.

Menimme kisoissa otsikon mukaisesti FEI Vaativa B Juniorien esiohjelman. Nyt Mintulla oli radalla parempi energia kuin kauden muilla radoilla. Laukkaohjelmassa se tapojensa vastaisesti kävi suorastaan vähän villiksi ja kuumui, mistä tuli virheitä. Se esimerkiksi vaihtoi laukan sulkutaivutuksen jälkeen, oli muutenkin hieman malttamaton ja esitti pukin ja muita omia kuvioitaan vaihdoissa. Loppulinjalla kootussa laukassa se vielä pärisi ja pörisi ja vaihtoi laukan ihan suoraan ratsastaessa. 😅 Lopputuloksena oli aika paljon numeroita 6,5 ja 7 mutta myös ala-arvoisia noista Mintun omista ratkaisuista. Olen kuitenkin iloinen, että tuomaria kohti ratsastaminen sujui, ja koska Minttu on ehdottomasti ennemmin hitaaksi jäävä kuin kuuma, on ihan positiivista, että se oli näin kovasti menossa. Nyt se ennemminkin kyseli malttamattomana, mitä tehdään seuraavaksi.

Lopputuloksena lukuisine virheineen oli 61 % molemmilta tuomareilta. Kun tällaiset tarpeettomat ala-arvoisia numeroita tuottavat virheet saadaan pois, voisimme siis hyvin päästä 65 prosentin tuntumaan. Molemmat tuomarit kehuivat Mintun ryhdikkyyttä ja jäntevyyttä. Avot olisivat voineet olla paremmat, ja ne ovatkin viime aikoina jääneet liian vähälle huomiolle, koska olemme harjoitelleet niin paljon laukkaohjelman asioita. Laukkatyöskentely onkin kyllä parantunut kovasti viimeisen vuoden aikana. Nykyään Minttu jaksaa kantaa laukassa paljon paremmin kuin ennen, ja siksi esimerkiksi laukkalisäykset ovat nykyään helpompia.

Kuvaajat saivat taas upeita kuvia ja hevosenhoitaja Paula otti ratavideon, joka on alimmaisena.

Annika Mäki / Photoma

Annika Mäki / Photoma

Annika Mäki / Photoma

Annika Mäki / Photoma

Annika Mäki / Photoma

Jessica Pätsikkä / Jessifotos

Jessica Pätsikkä / Jessifotos

Jessica Pätsikkä / Jessifotos

KaKe:n kaksipäiväiset kisat ja VaB-startit

Takana ovat VaB-tason startit nro 2 ja 3! Ne ratsastettiin Kaarinan Kenttäratsastajien kisoissa 3. ja 4.8., VaB:0 ja FEI Juniorien joukkueohjelma.

Radat menivät suhteellisen odotuksenmukaisesti. Lauantaina menimme VaB:0:n, josta saimme 62,175 %. Parannettiin siis parilla prosenttiyksiköllä viime kerrasta eli reilu kuukausi sitten olleesta debyytistämme Koivumäen kisoissa. Sunnuntaina oli vuorossa nopeatempoinen ja vaikea FEI-ohjelma, josta niin sanottu perstuntuma oli radan jälkeen 60 - 62 prosentin luokkaa, mutta yllättäen prosentit jäivät 57,652:een. Olin aika yllättynyt, koska tuntumani ei ole vielä koskaan ollut yläkanttiin; olen aina radan jälkeen arvioinut prosenttien olevan joko hyvinkin samat kuin mitä sitten lopulta saimme tai sitten olen ollut liian kriittinen ja arvioinut alakanttiin. Katsoin kuitenkin muutaman parhaan radan, ja todella hyvin onnistuneista kohdistakin ratsastajat saivat vain 6,5 tai 7. Voittaja sai toiselta tuomarilta yhdestä liikkeestä 8, ja siinäpä koko luokan kohokohta sitten olikin pisteiden osalta. :D Kouluratsastuksessahan puhutaan "turvakutosista" ja "turvaseiskoista", mikä tarkoittaa, että kun liikkeessä on vähän sanomista, annetaan 6, ja kun liike onnistuu todella hyvin, annetaan 7, eli skaalaa ei käytetä vaan oikeasti hyvinkin onnistunut on numerona vain korkeintaan 7 eli melko hyvä. Nyt skaalaa kyllä käytettiin alaspäin, mutta tuntui, että onnistumisista ei palkittu ja ihan hyvin tehdystä liikkeestä tuli kutosta.

Tällä kisakaudella meillä ongelmana on ollut, että Minttu jää radalla pohkeen taakse, mikä ei ole sinänsä uusi asia, mutta viime aikoina tämä on vaikuttanut niin vahvasti, että Minttua on vaikea saada pysymään vaaditussa askellajissa alku- ja loppulinjalla ja se on lisätyissä raveissa kohti tuomaripäätyä jopa jarruttanut käyntiin, kuten kävi sekä Koivumäen kisoissa että nyt VaB:0:ssa. Myös FEI:n ohjelmassa tuomaripäädyssä tuli hetkellinen käyntiin lysähtäminen samoin kuin A-päädyssä juuri ennen laukannostoa. Ihan kivasti onnistunut alkulinja kootussa laukassa pysähdyksineen meni heti neloseksi, kun tällainen lysähtäminen tuli, joten nämä ovat kalliita virheitä. Oudointa on, että kumpanakaan päivänä Minttu ei edes tuijottanut tuomaripäätyä sinä aikana, kun odotin rataani alkavaksi, vaan meni sinne reippaasti ja iloisen oloisena. Ongelmat alkavat kuitenkin heti, kun kello tai pilli soi. Aiemmin olen pistänyt jonkin verran senkin piikkiin, että ehkä huomaamattani alan ratsastaa eri tavalla, mutta tänä viikonloppuna rataan tutustuessa kyllä todella olin luottavainen ja rento ja sillä mielellä, että helpostihan tämä tänne tuomaripäätyyn menee, mutta silti Minttu keksi omia juttujaan. Sain tästä vahvistusta sille, että ei se nyt pelkästään minusta ole, vaan kyllä tässä täytyy hevosenkin korvien väliä treenata. Olen tätä varten ostanut jokin aika sitten soittokellon ja pillin kotiharjoittelua varten, ja nyt täytyy ottaa ne kunnolla käyttöön. Itse tehtävät nimittäin onnistuvat jo siististi, monet oikein hyvinkin, kunhan vain Mintulla ei tule tällaista henkistä käpertymistä. Kun hevonen jää pohkeen taakse, se tekee kokoamisesta hyvin vaikeaa, ja jännittämisestä ja hitaudesta kireä selkä hankaloittaa taivuttamista ja rajoittaa lapojen liikettä.

Vaihdot onnistuivat rauhallisemmin kuin debyytissä kuukausi sitten. Kotona ne ovat paljolti jo siistejä, mutta kun kisoissa tulee jännitystä, vaikuttaa se vaihtoihinkin. Jokunen potku tuli, mutta ne eivät olleet enää ihan sellaisia megakierrepotkuja ja niiden jälkeen matka heti jatkui ilman vastustelua. Jotkin vaihdot sitten taas olivat ilman potkuja mutta saisivat olla paremmin ylämäkeen, eteen ja rennompia. Kuitenkin puhtaitakin vaihtoja saatiin radalle saakka, vaikka laatua vielä treenaamme lisää. Harmi kyllä en saanut tällä kertaa hoitajaa mukaan kumpanakaan päivänä, joten en voi katsoa ratoja videolta.

Virheet siis rokottivat taas pisteitä paljon ja linja oli tällä kertaa yllättävänkin tiukka, mutta saimme kaiken esitettyä ja taas todella hyvää kokemusta. Uskon, että kyllä tästä sitkeällä harjoittelemisella parannetaan. Nyt jo olemme tulleet pitkälle. 

Kuvat on ottanut Annika Mäki / Photoma.