sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Korrektisti kouluradalla -julkaisusarja, osa 3: ympyrät ja voltit

Sarjan kolmannessa osassa aiheena ovat ympyrät ja voltit. Tämä on varmaan yksi suosikkiaiheistani, koska etenkin HeD- ja HeC-luokissa ympyröiden ja muiden kaarevien urien ratsastus on merkittävä osa koko kouluradasta. Ympyrät ovat halkaisijaltaan 20 metriä ja voltit ohjelman mukaisesti 10 tai 15 metriä. Mitä pienempi halkaisija, sitä vaikeampi liike on ratsastaa hyvin.

Laitan jo heti postauksen alkuun videon, koska videon alussa näytän neljä erilaista tilannetta, joissa 20 metrin ympyrän ratsastamisessa on jokin virhe. Videon lopussa ovat oikeat vastaukset. Voit siis valintasi mukaan katsoa videon ensin ja yrittää tunnistaa virheet ennen oikeita vastauksia ja postauksen lukemista, tai voit ensin lukea postauksen ja sitten katsoa, tunnistatko videolta virheet (kaikista niistä puhutaan tässä tekstissä).



 


Etenkin ympyröissä liike on hyvin yksinkertainen: ravissa tai laukassa ratsastetaan ympyrän muotoinen tie. Ei siirtymisiä, ei kulmien ratsastusta, ei tähtäämistä keskilinjalle. Etenkin HeD- ja HeC-luokissa näkee kuitenkin suhteellisen vähän hyviä numeroita näissä liikkeissä. Syy on yleensä se, että liikkeestä puuttuu se, mikä siinä on olennaista: huolellinen tie ja varsinkin asetus ja taivutus.

Tarkista aluksi, että ympyrä on oikean kokoinen. Koulurata on aina 20 metriä leveä, joten 20 metrin ympyrän täytyy käydä vastakkaisen pitkän sivun uralla. Tarkista myös, että ympyrä on symmetrisen muotoinen eikä jommallakummalla puoliskolla leviä tai kapene. 

Asetuksen ja taivutuksen puuttuminen ovat yleisin asia, joista sanelen sihteerille kommentin HeD- ja HeC-tason luokissa ja jonkin verran vielä HeB:ssäkin. Kaarevalla uralla hevosen tulee asettua ja taipua kaaren mukaisesti. 

Asetuksessa ratsastajan tulee nähdä hevoselta asetuksen puoleinen silmäkulma ja sierain. Asetus alkaa niskasta, eli kaula ei saa olla mutkalla ja lapa valua ulos, vaan asetus on aika pieni muutos hevosen kropassa. Tarkkaile, että asetus on tasainen koko liikkeen ajan: se ei saa vaihdella niin, että välillä hevonen asettuu ja välillä ei. Usein hevosen on luontevampaa asettua ja taipua jompaankumpaan suuntaan ja toiseen taas vaikeampaa, joten toisessa kierroksessa tarvitset ehkä erityisen paljon tarkkuutta. Kolmas tärkeä asia asetuksessa on tarkkailla, että hevonen kääntää päätään, ei kallista sitä. Jos hevonen kallistaa päätään, se ei itse asiassa asetu vaan on pää vinossa. Kallistumisen tunnistaa siitä, että korvat ovat eri korkeudella. Viimeiseksi tarkista vielä, että hevonen ei suorastaan asetu ulospäin. Etenkin kokemattomille ratsastajille on yleistä, että hevosen asetus unohtuu, ja etenkin laukassa hevoset usein luonnostaan asettuvat mieluusti ulospäin, jos ratsastaja ei yritä vaikuttaa asiaan.

Taivutuksen aste riippuu siitä, miten tiukka kaareva ura ratsastetaan. Esimerkiksi 10 metrin voltin vaikeus ei ole siinä, etteikö esimerkiksi ihan tavallinen ratsastuskouluhevonen pystyisi ravaamaan oikeaa tietä, vaan siinä, että pienemmässä voltissa hevosen täytyy taipua koko kropastaan enemmän kuin vaikkapa 20 metrin ympyrällä, jossa riittää kevyt taivutus. Kun vaaditaan suurempaa taivutusta, hevosen puolierot tulevat helpommin esiin.

Kun hevonen taipuu kaarevalle uralle, sen täytyy taipua tasaisesti koko kropastaan ja asettua kaaren mukaisesti. Tarkkaile taivutuksessa, että hevosen saman puolen jalat kulkevat samaa uraa. Takajalkojen tulee astua etujalkojen merkkeihin, ei niiden oikealle tai vasemmalle puolelle. Tätä voi olla vaikea huomata aluksi selästä itse, mutta voit koettaa tunnustella ja hahmottaa, karkaako takaosa ulospäin, punkeeko hevonen lapaa sisäänpäin tai tuntuuko, että takaosa tuleekin sisemmäksi kuin etuosa. Kaikki nämä ovat hevosen suoruuteen eli symmetrisyyteen liittyviä asioita.

Ratsastaja näkee hevosen etuosan ja usein hahmottaa asian niin, että jos kaula näyttää taipuneelta, hevonen on varmaankin taipunut. Jos kaula on kuitenkin kovin taipunut, ulkolapa on usein valahtanut ulospäin, jolloin hevonen ei itse asiassa taivu eikä muutenkaan kanna itseään. Havainnollistan tätä seuraavassa kuvassa, jossa on kaksi ympyrää ja jossa hevonen kulkee ympyrää myötäpäivään eli oikeassa kierroksessa. Sininen viiva on hevonen, joka on taipunut kaaren mukaisesti. Punainen viiva on hevonen, jonka ulkolapa (vasen) valahtaa vasemmalle ja kaula taipuu liikaa ja josta ratsastaja saattaa ajatella, että tämähän on taipunut, mutta hevosen kroppa ei todellisuudessa taivu ollenkaan.





























Alla olevassa kuvassa hevonen on ensimmäisellä ympyrällä koko kropastaan lankkusuora, eli se ravaa oikean tien mutta sitä ei ole taivutettu lainkaan. Keskimmäisellä ympyrällä hevonen ei taivu ja sen takaosa kulkee isompaa ympyrää kuin etuosa. Alimmalla ympyrällä takaosa kulkee sulkutaivutusmaisesti pienempää ympyrää kuin etuosa.










































Vielä kolme kuvakaappausta videolta:


Pää on vinossa eli kallistuu (korvat eri korkeudella).



Minttu asettuu ulos.



Ulkolapa valuu ulos ja kaula ylitaipuu. Tämän seurauksena Minttu putoaa etupainoiseksi.






















Minttu taipuu kaarevan uran muotoiseksi koko kropastaan: takajalka on astumassa etujalan merkkiin,
ei sen vasemmalle tai oikealle puolelle, eli saman puolen jalat kulkevat samaa uraa.



Asetus ja taivutus laukassa. Tässä ollaan ehkä lähdössä voltille.



Lopuksi vielä huomio, että tässä postauksessa käsitellään sitä, miten oikeaoppinen ympyrä tai voltti ratsastetaan kouluradalla. Asetuksen ja taivutuksen muuntelu ovat kuitenkin erinomainen työkalu kotitreenissä, kun hevosta halutaan suoristaa. Esimerkiksi Mintulle on vaikeampaa tuoda takajalkojaan kunnolla alle vasemmassa kootussa laukassa ja se haluaisi siinä mielellään vähän työntää ulkolapaa ulospäin ja esittää jonkinlaista pomppivaa laukkaa oikean kokoamisen sijaan. Silloin kokoaminen on kuitenkin entistä vaikeampaa. Korjaan tätä usein poistamalla taivutuksen kokonaan ja asettamalla sitä vähän ulos, koska näin saan sen lavat paremmin hallintaan ja takajalat sinne minne ne kuuluvat. Kun se sujuu, alan taas varovasti asettaa ja taivuttaa oikeaoppisesti eli vasemmalle. 

Piditkö postauksesta? Mitä aiheita haluaisit postaussarjassa lukea? Jätä kommenttikenttään toiveesi ja terveisesi.



perjantai 30. lokakuuta 2026

Korrektisti kouluradalla -julkaisusarja, osa 2: keskihalkaisijan ratsastaminen

Kuva: Photoma / Annika Mäki






























Juttusarjan toisessa osassa pohditaan liikettä, jolla jokainen ohjelma alkaa ja ja johon se päättyy: keskihalkaisijan ratsastaminen.

Yleisimpiä virheitä tässä liikkeessä ovat hevosen kiemurtelu ja se, että se on sivussa linjalta. Yleisiä ovat myös ongelmat pysähtymisessä ja liikkeellelähdössä, kuten kättä vasten ja/tai käyntiaskelien kautta pysähtyminen ja liikkeellelähtö raviin niin ikään muutaman käyntiaskeleen kautta, mutta näitä on käsitelty sarjan edellisessä osassa. 

Ongelma: ratsukko on sivussa keskilinjalta.

Kun ratsukko on sivussa linjalta, C-tuomari näkee virheen helposti, koska hän katsoo kohtisuoraan A:ta tai lyhyellä radalla L:ää. H:ssa tai M:ssä päädyssä istuvat tuomarit näkevät sivussa olemisen huonommin ja pitkillä sivuilla istuvat tuomarit eivät juuri ollenkaan, ellei hevonen ole todella räikeästi sivussa. Tästä johtuu, että C-tuomari saattaa rokottaa linjalta sivussa olemisesta mutta mahdolliset muissa pisteissä istuvat tuomarit eivät. Sama pätee muihinkin liikkeisiin, joissa käydään keskihalkaisijalla.

Sarjan edellisessä osassa käsiteltiin pysähdyksiä ja sitä, että usein pysähdyksessä esimerkiksi toinen takajalka jää taakse. Tuomarien piste-eroista puheen ollen: tämä on sitten taas asia, jonka sivutuomari näkee helposti mutta C-tuomari sitä huonommin, mitä kauempana pysähdys on (esim. HeA:3-ohjelmassa lopputervehdys on tosi kaukana tuomarista) ja mitä suorempi hevonen on. Jos hevonen on ihan suora, etu- ja takajalkojenhan pitäisi olla samalla linjalla, eli parhaimmillaan C-tuomari näkee oikeastaan vain kaksi etujalkaa. Silloin on sivutuomaria vaikeampi nähdä, ovatko jalat ihan tasan vai eivät.

Yleisin virhe on aloittaa kääntyminen keskilinjalle liian myöhään. Vaikka ohjelman mukaisesti periaatteessa käännetään pisteestä A/L, käännös täytyy todellisuudessa aloittaa aiemmin, jotta ratsukko päätyy kohtisuoraan oikealle linjalle kohti C:tä. Jos käännöksen aloittaa liian myöhään, päätyy liian pitkälle ja joutuu tekemään linjan alussa korjausliikkeen tai ratsastamaan koko linjan sivussa. Se, kuinka paljon aikaisemmin käännös pitää aloittaa, riippuu askellajista, hevosen koosta ja notkeudesta ja koulutustasosta. Jos hevonen on suuri, ei kovin notkea, ei koottu ja se tulee linjalle laukassa tai reippaassa ravissa, se tarvitsee enemmän aikaa kääntymiseen kuin toisen ääripään poni, joka on pitkälle koulutettu, notkea ja pienin askelin liikkuva tai jotakin näistä. Pidemmälle koulutettu hevonen kokeneen ratsastajan kanssa pystyy tekemään hyvässä tasapainossa jyrkemmän käännöksen kuin vähemmän koulutettu hevonen ja vähemmän kokenut ratsastaja yhdessä.

Oikea linja kannattaa merkitä esimerkiksi muutamalla kartiolla tai pyytää kaveria seisomaan C:ssä ja kertomaan, oletko oikealla linjalla. Harjoittele, mistä kohtaa täytyy kääntää, jotta pääset oikealle tielle. Jos ratsastat kovin erilaisilla hevosilla, kokeile jokaisella erikseen.

Harvinaisempaa on aloittaa käännös liian aikaisin. Sitäkin kuitenkin joskus näkee. Silloin ratsastaja alkaa kääntää jo lyhyen sivun alussa ja tekee pitkän, käyrän tien, jotta pääsee lopulta keskilinjalle.


Ongelma: hevonen on oikealla linjalla mutta kiemurtelee

Hevosen suoruus keskihalkaisijalla liittyy tietenkin sen suoruuteen muissakin tilanteissa. Suoruus tarkoittaa, että hevosen kaikki jalat seuraavat samaa uraa, kun niin halutaan (esimerkiksi keskihalkaisijalla alkutervehdykseen tultaessa tai voltilla). Siten suoruus ilmenee joskus ihan varsinaisena suoruutena (kuin lankku), mutta myös vaikkapa voltin kaarelle taivutettu hevonen voi olla "suora": jos se on suora, sen etu- ja takapää kulkevat yhtä suurta volttia eikä esimerkiksi niin, että lapa kaatuu sisäänpäin ja takaosa kulkee suuremmalla voltilla. Suora hevonen on symmetrinen sekä oikeassa että vasemmassa kierroksessa. Hevosen ratsastaminen suoraksi on iso kokonaisuus ja tavallaan ikuisuusprojekti, johon täytyy aina palata. Siksi tässä postauksessa en käsittele sitä, miten hevosen saa kuukausien ja vuosien työllä suoraksi, vaan sitä, mitä voi tehdä varsinaisen keskihalkaisijan aikana ja juuri sitä ennen, jotta hevonen kulkisi mahdollisimman suoraan ja suorana.

Kiemurtelu alkaa usein siitä, että hevonen ei käänny oikealle linjalle vaan sivuun ja ratsastaja yrittää korjata tilannetta. Ensimmäinen askel suoran linjan ratsastamiseen on siis tähdätä linjalle alusta alkaen oikein. Tähän on vinkkejä ylempänä.

Toinen vinkkini on, että useimmiten hevonen on helpompi pitää suorana keskihalkaisijalla, kun ratsastaa reippaasti eteen. Pohkeen takana liikkuva hevonen valuu helpommin oikealle ja vasemmalle kuin aktiivisesti etenevä hevonen. Kannattaa siis tarkistaa, että tempo on riittävä. Keskihalkaisijalla voi jopa ajatella pientä askeleenpidennystä: aloita pieni eteenratsastus jo siinä kohdassa, kun käännös keskihalkaisijalle on vasta puolivälissä, niin hevonen pysyy helpommin linjan alusta lähtien suorana.

Kiinnitä huomiota siihen, että hevosen ulkolapa on hallinnassa, kun käännyt keskihalkaisijalle. Jos kaula on kovin mutkalla ja lapa valuu ulospäin, hevonen tulee linjalle se sama lapa ulkona, toinen ohja kireänä ja toinen ohja tyhjänä. Ihanteellisessa tilanteessa hevosta taivutettaisiin käännöksessä keskilinjalle, mutta moni saa tehtyä paremman linjan, kun pitää kaulan suorana ja lavat hyvin ohjien välissä käännöksessä ja vain kevyesti asettaa.

Kirjoita kommenttikenttään terveisesi tai esimerkiksi siitä, mikä sinulle on keskihalkaisijan ratsastamisessa vaikeinta.






tiistai 20. lokakuuta 2026

Korrektisti kouluradalla -julkaisusarja, osa 1: pysähdykset ja liikkeellelähdöt







































Idea uudesta postaussarjasta sai kommenttikentässä kannatusta, joten pitäähän sellainen tehdä! Ensimmäisessä osassa aiheena ovat pysähdykset ja liikkeellelähdöt. Itse asiassa keskihalkaisijan ratsastaminen alku- ja lopputervehdyksessä piti olla ensimmäinen osa, mutta kun pari päivää sitten varsinaisen treenin jälkeen laitoin kameran päälle ja otin keskihalkaisijavideoita, Pixem-kamerani kohdisti A-päädyssä jostain syystä sinne ja tänne eikä niistä videoista tullut mitään julkaisukelpoista, koska jäin jatkuvasti kuvan ulkopuolelle. Satuin kuitenkin samalla kerralla ottamaan videoita myös lähempänä C-päätyä pysähdyksistä ja liikkeellelähdöistä sarjan seuraavaa osaa varten, ja ne enimmäkseen onnistuivat. Nyt siis vaihdoin lennosta sarjan osien paikkaa ja otan keskihalkaisijavideoita jokin toinen päivä. Tämänkertainen video on postauksen lopussa.

Pysähdykset ja liikkeellelähdöt kuuluvat kaikkiin ohjelmiin vähintään lopputervehdyksessä, mutta usein myös alkutervehdyksessä ja jossain muussa kohtaa ohjelmaa. Sarjan toisessa osassa pohditaan, miten tästä liikkeestä saadaan mahdollisimman paljon pisteitä ja mitkä ovat yleisimpiä virheitä.


Pysähdys

Hyvin onnistuneessa pysähdyksessä hevonen
-  saapuu pysähdykseen tasapainossa
- pysähtyy suoraan määrätystä askellajista
-  seisoo kaikki neljä jalkaa tasan
- on ratsastettavaan linjaan nähden suora. 

Se, ovatko etu- ja takajalat aivan vierekkäin, on vain yksi osa liikkeestä. Tärkeää on myös se, miten asentoon päädytään. Pysähdyksen arvostelu alkaa siis siirtymisestä pysähdykseen. Pelkästä seisomiskuvasta yksinään ei voi sanoa, kuinka hyvä pysähdys oli.

Tasapainossa pysähdykseen saapuminen tarkoittaa, että hevonen kantaa itsensä ohjelman vaatimustasolle riittävällä tavalla, ei rojahda kättä vasten, sukella siirtymisessä tai esimerkiksi levitä takajalkoja levälleen tai kompastele. Hyvässä siirtymisessä hevonen on kädelle kevyt läpi siirtymisen. Ennen siirtymistä varmista, että hevonen liikkuu aktiivisesti eteenpäin: siirtymisenkin kuuluu olla aktiivinen liike, ei moottorin sammuminen. Valmistele siirtyminen puolipidätteillä. Toivottavaa on, että hevonen on koulutettu kuuntelemaan istuntapidätettä ja ratsastaja osaa käyttää sitä, jotta pysähdystä ei tarvitse tehdä ohjasta vetämällä. Ohjasta vetäminen johtaa usein siihen, että pysähdys on ns. kättä vasten, eli hevonen on enemmän tai vähemmän painava kädelle ja vastustaa kovaa ohjasotetta avaamalla suunsa. Etupainoinen hevonen helposti myös vähän rojahtaa pysähdykseen ja päätyy helpommin jalat hujan hajan.

Esimerkiksi siirtymisessä ravista pysähdykseen hevosen ei tulisi ottaa käyntiaskelia. Sen saavuttamiseen tärkein elementti on, että hevonen on koulutettu reagoimaan pidätteisiin kunnolla ja ratsastaja valmistelee siirtymisen. Äkkinäinen nykäisy suusta aiheuttaa helposti käyntiaskelia koulutetullekin hevoselle, ja toisaalta hevosen ei voi odottaa tekevän siirtymistä ravista suoraan pysähdykseen radalla, jos kotitreenissä sitä ei ole harjoiteltu. 

Hyvä pysähdys vaatii ratsastajalta herkkyyttä. Kun hevonen vasta alkaa siirtyä pysähdykseen, ratsastajan tulisi jo huomaamattomasti myödätä. Kun hevonen on pysähtynyt, ratsastajan olisi siis jo pitänyt myödätä ohjalla pari senttiä. Erityisen tärkeää se on, jos ratsastaja on käyttänyt siirtymisessä ohjia. Jos ratsastaja myötää vasta, kun hevonen on jo tehnyt koko siirtymisen loppuun saakka ja seisoo pysähdyksissä, hevonen saa kiitoksen hitaasti ja tulee usein sitkeäksi suustaan. Pysähdyksiä kannattaa harjoitella kotitreenissä usein, jotta ne sujuvat kisatilanteessa.

Itse pysähdyksessä hevosen tulisi seistä kaikki neljä jalkaa tasan. Jalat päätyvät tasan sitä varmemmin, mitä paremmin hevonen kantaa itsensä, mitä suorempi se on ja mitä paremmin siirtyminen pysähdykseen on valmisteltu, koska tasajalkapysähdys on seurausta tasapainosta. Esimerkiksi etupainoisena alkava ja valmistelematon pysähdys päätyy usein siihen, että jalat eivät ole tasan, ja ne voivat olla mahdollisesti enemmänkin hajallaan (esimerkiksi etujalat supussa kiinni toisissaan ja takajalat laveasti). 

Harjoittele tuntemaan kotitreenissä istunnallasi, milloin jalat ovat pysähdyksessä tasan. Tunnustele, yritä arvata ja kurkkaa sitten katsomaan hevosen jalkoja. Etujaloista näkee yhdellä vilkaisulla helpommin, koska ratsastaja näkee, että toinen lapa on taaempana kuin toinen; silloin etujalat eivät ole tasan. Takajalkoja ei oikein voi kääntyillä kouluradalla katsomaan. Usein se on toinen takajalka, joka jää taakse. Tällöin anna merkki kylkeen taaempana olevan takajalan puoleisella pohkeella tai kannuksella. Näinhän me hevosta muutenkin pyydämme aktivoimaan takajalkojaan. Hevosen tulisi reagoida toisen pohkeen merkkiin siirtämällä takajalkansa eteenpäin. Saman korjauksen voi tehdä kouluradallakin. On parempi, jos hevonen pysähtyy kerrasta tasan, mutta jos huomaat hevosen päätyneen toinen takajalka kauemmas, voit ennen alku- tai lopputervehdystä kyllä korjata jalan, jos saat sen tehtyä nopeasti. Radalla vain joutuu tekemään äkkiä päätöksen, korjaako vai ei, sillä korjaushan voi johtaa siihen, että hevonen ei edelleenkään seiso tasan vaan ehkäpä vain eri tavalla väärin. Silloin lopputulos on numeron kannalta huonompi, sillä nyt hevonen on pyynnöstäsi liikahtanut eteenpäin pysähdyksen jälkeen sen lisäksi, ettei se edelleenkään seiso hyvin. Yleensä kokematon kilpailija ei siinä kaikessa jännityksessään ehdi tunnustella ja miettiä hevosen jalkojen asentoa vaan ennemmin rukoilee muistavansa, mitä alkutervehdyksen jälkeen piti seuraavaksi tehdä (tai lopputervehdyksen jälkeen: "Huh, SELVISIN, äkkiä pois täältä ja olipa muuten hyvännäköisiä mokkapaloja buffetissa"), joten tätä korjausta ei tarvitse kokeilla heti seuraavissa kilpailuissa. :)



Liikkeellelähtö pysähdyksestä

Liikkeellelähtö pysähdyksestä voi tulla helpoissa luokissa käyntiin tai raviin. Hevosen tulee tehdä siirtyminen aktiivisesti, napakasti ja ilman väliaskelia (esimerkiksi pysähdyksestä raviin ilman käyntiaskelia). Tässä tarvitaan sitä, että hevonen reagoi jalkaan nopeasti. Nopeaa reagointia jalkaan on onneksi helppo harjoitella missä olosuhteissa tahansa: se onnistuu sekä suoraan ratsastaessa että kaarilla tai väistöissä, missä tahansa askellajissa ja omalla hevosella tai ratsastuskoulun tunnilla, jossa täytyy tehdä määrättyä tehtävää. Hevosta voi aina herkistää pohkeelle. Ratsastaja voi joka kerta pohjetta käytettyään kysyä itseltään, oliko tällä pohjeavulla jokin tarkoitus ja reagoiko hevonen siihen heti ja riittävän isosti. Jos ei reagoinut eikä ratsastaja tehnyt asialle mitään, hevonen oppi sillä kerralla, että pohkeeseen ei jatkossakaan ole tarpeen reagoida ainakaan heti. Ratsastajan on siis oltava hereillä pohkeen käytössään muuallakin kuin kouluradalla.


Videolla näytetään järjestyksessä seuraavat asiat ravi-pysähdys-ravi-siirtymisessä:

1. Hevonen ottaa käyntiaskelia ennen pysähdystä ja lähtee ravin käyntiaskelien kautta
2. Pysähdys tehdään valmistelematta ja kädellä, jolloin hevonen yllättyy, nostaa päätään eikä oikein tykkää tällaisesta käden käytöstä, ja pysähdys ei ole tasajaloin, koska en valmistellut eikä hevonen ollut tasapainossa
3. Pysähdys valmistellaan hyvin ja tehdään istunnalla, jolloin hevonen ei jännity ja tulee pysähdykseen tasajaloin. Raviin lähdetään pysähdyksestä suoraan.
4. Taakse jääneen takajalan korjaaminen saman puolen pohkeella tai kannuksella. Tässä sain takajalan korjattua, mutta samalla Minttu ihan vähän liikautti etujalkaakin. Korjauksessa on siis riskinsä. :) Videolla käännyn kurkkaamaan, että takajalka tuli tasan.


Ensi kerralla aiheena siis keskihalkaisijan ratsastaminen alku- ja lopputervehdyksessä. Postaus on jo valmiina, kunhan vain saan ne uudet videopätkät otettua.




tiistai 13. lokakuuta 2026

Idea uudesta postaussarjasta

Nyt jo vuosia kilpailleena ja kaksi kautta koulutuomarina toimineena olen päässyt pohtimaan kouluratsastusliikkeiden suorittamista sekä ratsastajan että tuomarin näkökulmasta. Mielessäni on ollut aloittaa postaussarja, jossa jokaisella kerralla olisi jokin HeC - HeA-tasolla vastaan tuleva kouluratsastusliike, yleisimpiä ongelmia kyseisen liikkeen suorittamisessa ja vinkkejä sen parantamiseen. Vaikka liikkeiden suorittaminen kuvaillaan säännöissä, moni hyötyy siitä, että saa enemmän konkretiaa. 

Miltä tällainen postaussarja kuulostaisi? Olisiko lukijoita? Kommentoi alle ja jätä terveisesi.





perjantai 25. syyskuuta 2026

Marge on lähtenyt uuteen kotiin

Kesähevosprojektini on virallisesti päättynyt, kun Marge on tänään lähtenyt uuteen kotiinsa eteläiseen Suomeen uudet opit matkassaan. Matka meni hienosti, ja Marge tuskin tuumaa uudesta paikasta sen enempää kuin Auraankaan muuttaessaan. Marge tulee toimimaan yksityishevosena ja myös hieman opetushevosena. 

Marge asui Kedonpäässä 5 kuukautta. Vaikka se ei ollut täällä kovin pitkään, se on jättänyt tänne kavionjälkensä, kuten Minttu, Abra ja Marcella. 

Näin ollen Minttu ja Abra jäävät talliin asumaan kahdestaan. Minun urakkani helpottuu yhden hevosen hoitamisen ja ratsastamisen verran. Se on ihan hyvä, sillä syksy on saapunut Auraankin. Nyt katselen ikkunasta ulos ja totean, että onpa pimeää. Päivisin on ollut kaunista, jos aurinko on paistanut ja lehdet ovat putoilleet. Aamuisin ilmassa on jo selvä syksy, mutta ei sentään talvea vielä. Toivotaan lämmintä, aurinkoista ja vähäsateista syksyä.

Kaikkea hyvää jatkoon valloittavalle Margelle!






keskiviikko 26. elokuuta 2026

Rouvashevonen takaisin tikkiin








































Kesä ei tosiaan ole ollut meille Mintun kanssa onnistunut treenien kannalta, sillä olemme vuorotellen toipuneet milloin mistäkin. Nyt toivottavasti olemme päässeet uudella innolla takaisin harjoitusten pariin ilman jatkuvia keskeytyksiä. Alempana on video tältä päivältä.

Toissapäivänä valmennuksessa totesimme, että Minttu on hiukan menettänyt notkeuttaan ja voimaansa, koska sen oli eri harjoituksissa vaikeampi astua toisella takajalalla yhtä hyvin rungon alle kuin toisella ja siinä kierroksessa se myös yritti keksiä kaikennäköistä koikkelehtimista kootun laukan sijaan. Vaihtoja ei yritetty, koska laukka oli sen verran työlästä. Valmennuspäivän jälkeen se sai vapaan, ja tänään päätin tehdä notkistavaa työtä ja yrittää vaihtoja sitten, jos siltä tuntuu.

Aloitin ratsastamalla alkuverryttelynä serpentiiniä reippaassa ravissa. Pian siirryin jo laukkaan, koska Mintulle laukkatehtävien tekeminen ensin sopii paremmin kuin niiden jättäminen viimeiseksi. Laukassa ratsastin ensin ympäri kenttää niin, että sekä pitkillä sivuilla että pääty-ympyröillä tein vuorotellen nopeita kokoamisia ja sitten taas keskilaukkaa. Näin sain sen pohkeelle hereille ja kroppaa auki. Seuraavaksi siirryin tekemään laukassa pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle tai uralta vastakkaiselle uralle. Väistättäminen laukassa joko pohkeenväistönä tai sulkutaivutuksena on hyvää valmistelua vaihtoihin, koska se notkistaa ja auttaa saamaan takajalkoja alle ja hevosta olemaan kuulolla pohkeen merkeille. 

Kun pohkeenväistöt sujuivat, otin mukaan taivutuksen ja ratsastin sulkutaivutusta laukassa kulmasta kohti pituushalkaisijaa. Laukan pyrin pitämään riittävän koottuna mutta reippaana. Suurin piirtein pituushalkaisijan kohdalla aloin suoristaa, annoin vaihtoavun ja saman tien pyysin Minttua jatkamaan uudessa laukassa toiseen suuntaan, eli kuvioksi tuli yksi siksak-sulkutaivutuksen osa. En ollut kovin tarkka siitä, oliko vaihdon jälkeinen liike enemmän sulkua vai pohkeenväistöä, vaan olennaista oli yrittää saada puhdas vaihto ja jatkaa laukkaa toiseen suuntaan jonkinlaisessa väistössä. Videolla näkyy, että olisin saanut olla kuitenkin tarkempi siinä, että ennen vaihtoa olevassa osuudessa säilytän taivutuksen tasaisempana. Nyt Mintulla pyrkii välillä takaosa edelle, vaikka sen kanssa olisi hyvin tärkeää säilyttää etuosa edellä vaihtoa valmisteltaessa etenkin oikeasta vasempaan laukkaan vaihtaessa. Keskityin nyt enemmän säilyttämään laukan sopivana ja huolehtimaan riittävästä poikituksesta, joten taivutus vähän seilailee. Vaikeampaan suuntaan (oikeasta vasempaan laukkaan) tuli tasajalkavaihtoja, mikä on tämän surkean treenikesän jälkeen ihan ok. Vasemmasta oikeaan tuli ensin potku, mutta seuraavalla yrityksellä ninjapotku jäi jo pois. Tämä harjoitus, jossa vaihtoa seuraa välittömästi etenemissuunnan vaihtaminen, sopii Mintulle todella hyvin vaihtojen harjoitteluun.

Lopuksi pyysin Minttua vielä kokoamaan ja lisäämään ravia muutaman pätkän. Se jaksoi hetken yrittää hyvin, mutta laukkatyöskentely oli selvästi vienyt voimia, joten kovin paljon paukkuja ei ollut. Hyvät treenit saatiin.

Minulla ei ole kesäkuun sairastumisestani jäänyt vaivoja. Olin ratsastuskunnossa muutaman viikon kuluttua, ja nyt tosiaan olen jo pitkään tehnyt kaikkea samaa kuin ennenkin samalla intensiteetillä.




maanantai 24. elokuuta 2026

Marge on myynnissä

Mainio Marge on nyt myynnissä. Video on nähtävissä täällä: https://www.youtube.com/watch?v=zWUuZ_4qyvE

En ole ehtinyt ratsastaa Margea kesällä läheskään niin paljon kuin olisin toivonut, koska sairastumiseni vuoksi olin ratsastamatta kuukauden ja lomaakaan ei tänä kesänä ollut. Marge on kuitenkin tullut ratsastettavuudeltaan jo paljonkin paremmaksi. Nyt yritän ratsastaa sitä tehokkaasti aina kun vain voin. 

Jos joku on vantteraa ja turvallista tätikuljetinta vailla, kannattaa käydä tutustumassa ihanaan Margeen. 💕