Marge edistyy

Abran vieroitus on sujunut hyvin. Nyt sen saa jätettyä kahdestaan Margen kanssa tarhaan, kun ratsastan Mintulla. Aluksi vähän jännitti, saako se päähänsä yrittää tulla aidan läpi, mutta mitään sellaista ei onneksi tullut. Abra huutelee Mintun perään tarhasta oikeastaan vain aluksi vähän, koska Margen rauhallisuus rauhoittaa sitäkin.

Marge on oppinut jo mukavasti uusia asioita. Aluksi tänne muutettuaan se oli ratsastaessa kauhean kiireinen ja jouduin jatkuvasti tekemään isoja pidätteitä, ennen kuin se alkoi hoksata, että tämä ei ole toivottu tapa liikkua. Nyt se jo osaa tarjota rauhallista ravia. Laukan jälkeen alkavat vielä kipitysyritykset, mutta kyllä se varmasti kaiken oppii sitkeällä perustyöllä. Jos hevonen innostuu laukasta niin, että alkaa sen jälkeen kiireiseksi, laukkaa ei pidä jättää treenin viimeiseksi asiaksi ja sitten viedä hevosta siinä mielentilassa takaisin talliin. On tärkeää, että asioita harjoitellaan myös laukkaamisen jälkeen, jotta hevonen oppii keskittymään työhön myös laukan jälkeen. Margen kanssa aloitamme yleensä käynnissä tekemällä monikaarista kiemurauraa, väistöjä ja pysähdyksiä, sitten kevyessä ravissa kahdeksikoilla ja edelleen kiemurauralla. Ravissa keskityn erityisesti suoristamaan sitä eli saamaan sen lavat oikeaan asentoon, jotta se ei kaadu sisään tai toisaalta yritä valua ulos. 

Jokaisella treenikerralla en laukkaa ollenkaan, mutta jos laukkaan, otan tässä vaiheessa muutaman noston pääty-ympyrällä siinä kohdassa, jossa ympyrän avoimelta sivulta aletaan pikkuhiljaa taas kääntyä kohti suljettua sivua eli päätyä. Marge on oppinut tavan valua ympyrältä ulos ympyrän avoimella sivulla niin, että sen laukka katkeaa ja ohjaus ei toimi kunnolla. Opetan sitä siitä pois laukkaamalla vain sen sivun, jossa aita tukee kääntymistä, ja siirtymällä raviin juuri ennen ympyrän avointa sivua. Ravissakin se yrittää valua, mutta siinä sitä on kuitenkin helpompi kontrolloida. Sitten taas voidaan nostaa laukka. Eli puoli ympyrää laukkaa, puoli ympyrää ravia. Olen tehnyt tätä harjoitusta paljon muillakin hevosilla, joille tasapainoinen laukkaaminen on ollut vaikeaa. Laukka ei kehity sillä, että laukataan mahdollisimman paljon ja huonoa laukkaa, vaan yritän saada aluksi vain pieniä onnistuneita pätkiä. Jos esimerkiksi jo käynnissä ja ravissa hevonen valuu lavoillaan ulospäin ympyrällä, on todella vaikeaa saada se olemaan valumatta laukassa, kun vauhtia on taas enemmän. Mieluummin kannattaa työstää asiaa ensin hitaammissa askellajeissa ja sitten yrittää säilyttää suoruus pienissä laukkapätkissä.

Pikkuhiljaa Marge oppii myös kuuntelemaan pidätteitä eri tavalla. Tänne tullessaan se ei ymmärtänyt istuntapidätteitä, vaan sitä piti kiskoa ikävästi monta kertaa peräkkäin suusta, että se teki esimerkiksi käynnistä pysähdyksen. Nyt se on alkanut jo hiukan oppia siihen, että sen suusta ei nypitä, jos se kuuntelee istuntaa. Tekemistä on vielä paljon, mutta suunta on oikea. Kiireisen, kiihdyttelevän ja kovasuiseksi päässeen hevosen kanssa on myös todella tärkeää, että sitä ei jatkuvasti vähän vedä suusta, kun se menee ratsastajan mielestä turhan kovaa. Pidätteitä ja tarvittaessa lujiakin ohjaspidätteitä voi tehdä vaikka tuhat, mutta joka ikisen jälkeen ohjastuntuman pitää palata kevyeksi. Hevonen ei saa ottaa ohjasta tukea, jota vastaan se kiihdyttää ja painaa jatkuvasti vähän, vaan sen pitää kantaa päänsä itse.

Marge on osoittautunut hyväksi oppilaaksi ja selvästi tykkää liikkua. Siitä tulee varmasti aivan ihana ja helppo harrastuskaveri ja oikea tätikuljetin kenelle tahansa, kun se harjoittelee tämän kesän näitä uusia asioita. Kävin tässä yksi päivä maastossakin loppukäynneillä, ja olipa hauskaa, miten rauhallisesti ja ilman mitään puhinoita ja pörinöitä kylmäverinen lähtee ensimmäistä kertaa vieraaseen maastoon. Kiva kesä tulossa Margen kanssa. 😊

Marge sai nyt myös oman esittelysivun blogin yläpalkkiin.

Marge antaa Abran jo välillä syödä samasta heinäkasasta. Automaatin 
pudottamille heinille Abra ei vielä uskalla ihan mennä, jos Marge on niitä
syömässä, joten olen laittanut heinää myös muualle tarhaan.

Abra on vieroitettu

Abra täyttää muutaman päivän kuluttua 11 kuukautta. Nyt oli aika heittää hyvästit lapsuudelle (tai ainakin maitovarsa-ajalle) ja siirtyä omaan tarhaan kiltin hoitotäti Margen kanssa.

Hevoset ovat tosiaan tutustuneet toisiinsa nyt vajaan viikon väliaidalla jaetussa tarhassa. Eilen annoin Abran vielä aamulla mennä Mintun kanssa samalle puoliskolle, jotta ne ehtivät rauhassa syödä ja Abra sai vielä kerran maitoa yön jälkeen. Päivemmällä sitten vain siirsin Abran Margen puolelle. Kaikki meni heti hienosti: Marge osoitti varsalle paikkansa johtajana, mutta ilman kavioiden lentelyä. Abra taas väisti ja muisti mennessään naksuttaa suullaan osoittaen, että on ihan harmiton. Tänään aamulla laitoin ne heti ulos viedessä yhteen, ja nyt ne jo torkkuvat vierekkäin ystävyksinä. Eilen Minttu hörähteli hetken vähän huolestuneena heti siirron jälkeen, mutta tänään se ei ollut moksiskaan. 

Minttu ja Abra saavat tulevaisuudessa jälleen palata samaan tarhaan ilman väliaitaa, mutta nyt vieroitus imettämisestä oli tarpeen tehdä. Mintulla ei ole ollut aikomustakaan vieroittaa Abraa, ja vaikka Minttu saa reilusti ruokaa, se on menettänyt paljon rasvaa ja lihasta. Vaikkei se olekaan laiha tai huonon näköinen, on se kuitenkin selvästi kuivakampi kuin ennen varsaa. Abra on näihin päiviin saakka imenyt mielestäni aika paljon, vaikkei se enää pitkään aikaan ole tarvinnut maitoa kasvuun. Lisäksi imetyksestä vieroittaminen on tärkeä askel siihen, että Abralla ei ole niin kiire päästä sinne, missä emä on. Tulevina päivinä aion kokeilla esimerkiksi jättää Abran tarhaan Margen kanssa, kun otan Mintun ratsastukseen. Helpottaa, kun ei aina tarvitse kärrätä sisälle ja taas ulos kolmea hevosta siksi, että ratsastaa yhdellä.

Mintulla näyttää olevan utare pinkeänä, mutta olen lukenut, että maidontuotannon pitäisi loppua muutamassa viikossa, kun varsa ei enää ime eikä tammaa lypsetä. Jos maidontuotanto on laitumelle laskemiseen mennessä loppunut ja Abra ei enää kaipaa Mintun seuraa silloin, ne voivat mennä samalle laitumelle. Tarvittaessa teen sinnekin aluksi väliaidan.

Uusi hoitotäti kiinnosti heti samaan tarhaan päästämisen jälkeen.

Nyt ollaan jo näin tuttavallisesti.

Marge on päässyt jälleen töihin. Ohjelmassa oli 
pidätteiden uudelleenkoulutusta ja suoruuden
parantamista kiemuraurilla ja ympyräkahdeksikoilla.

Uusi hevonen on saapunut

Marcellan jättämiä saappaita täyttämään saapui toissapäivänä naapurikunnasta 14-vuotias kirjava liettualainen kylmäveritamma Marge. 

Koska Minttu palaa kilpailemaan ja Abra on vielä niin nuori jäämään yksin kotiin reissujen ajaksi, Marge saa toimittaa seurarouvan virkaa ja samalla jatkokouluttautua. Se on ollut maltillisessa tuntikäytössä viime vuosina, ja koulutan sitä eteenpäin niin kauan kuin se minulla on, eli mielenkiintoinen kesäprojekti edessä. Joskus syksyn tai talven aikaan katsotaan tilanne uudestaan. Voi olla, että silloin Marge lähtee jollekin onnelliselle ratsastajalle omaksi harrastekaveriksi.

Jaoin tarhan nauhoilla kahteen osaan, jotta tammat saavat tutustua toisiinsa rauhassa. Viimeistään laitumelle ne pääsevät yhdessä, mutta jos näyttää hyvältä, saattavat päästä vaikka jo pian yhteistarhaan. Karsinanaapureina Minttu ja Marge ainakin vielä kovasti vinkuvat toisilleen.

Marge on kylmäveriseen tapaan suhtautunut muutokseen tyynesti ja on ollut heti kuin kotonaan. Olen ratsastanut sillä nyt kaksi kertaa. Marge on osoittautunut reippaaksi tapaukseksi, joka liikkuu mielellään. Tulevina kuukausina työstetään reaktioita pidätteisiin herkemmiksi, laukannostoja ja laukkatyöskentelyä ja paljon suoruutta ja kykyä taipua molempiin suuntiin. Nyt esimerkiksi kokonaisen laukkaympyrän ratsastaminen on vielä hankalaa vinouden takia. Uskon, että syksyllä se on jo kuin eri hevonen. Edistysaskelia on jo nyt tullut.

Siitä onkin aikaa, kun on ollut kaksi hevosta ratsastettavana. Marcellahan oli loppuaikoinaan varmaan noin 10 kk enää vain seurahevosena jotain yksittäistä ratsastusretkeä lukuun ottamatta. En varsinaisesti kaipaa lisää ratsastettavaa, mutta tällainen mukava projekti mahtuu vielä arkeen mukaan.

Mintun ja Margen ensikohtaaminen

Uteliaita naapureita tutustumassa

Takaisin treeneihin

Olemme Mintun kanssa palanneet joitakin päiviä sitten harjoituksiin. Eläinlääkäri kävi viime viikolla ja kuvasi kavion, sillä Mintulla oli useita viikkoja sitten ollut äkillinen raju ontuma, jossa oli aluksi kaviopaiseen oireet mutta joka osoittautui pian joksikin muuksi. Se on mitä todennäköisimmin ollut kavioruhje eli tullut kaviopaiseen tapaan esimerkiksi kiveen astumisesta, mutta se ei ole kehittänyt paisetta vaan vain kipeän mustelman. Ontuma lähti lievenemään nopeasti, mutta vasta monen viikon jälkeen liike oli kokonaan puhdasta. Röntgenkuva kuitenkin varmisti, että kaviossa ei ole hiusmurtumaa. Kenkä laitettiin takaisin samana päivänä, ja saimme luvan aloittaa taas ratsastushommat.

Kuten viime postauksessa kerroin, melkein koko talvi ja tämä alkukevät menivät todella rikkonaisiksi sairastelujen ja muiden vastoinkäymisten ja kiireiden takia. Emme ole siis parhaassa terässä juuri nyt. Sunnuntaina ratsastin aika lailla vain eteen-alas, yritin saada Mintun etenemään reippaasti ja hiukan heräämään. Sitten oli välissä lepopäivä ja juoksutuspäivä. Eilen ratsastin paljon voltteja ja puolivoltteja ja uralla nopeita siirtymisiä eteen ja takaisin. Ei tullut kovin teräviä reaktioita vielä niihin, mutta hiljalleen. Ei kai sitä itsekään laiskan talven jälkeen voisi heti jatkaa siitä, mihin jäätiin syksyllä tai ennen varsalomaa.

En ole ihan kokonaan mökkihöperöitynyt kotiin. Viime viikonloppuna olin lauantaina tuomaroimassa Onnenperän tallikisat ja sunnuntaina koulutuomarien lisenssikoulutuksessa (skaalantarkistus). Koulutuksessa puhuttiin myös uusista ohjelmista, jotka tulivat 1.4.2026 voimaan. Hienoa, että myötäys ja venytys saatiin suomalaisiin kouluohjelmiin jo näin pian. 

Yritän päästä ratatreeneihin Ylikylän tallille helatorstaina 14.5., jos työaikataulut sallivat. Tarkoitus olisi mennä kilpailuharjoituksena HeA:2. Abrallekin pitäisi varmaan nyt sitten hankkia se kaveri, kun kerran Mintun kavio on kunnossa ja pääsemme pian taas käymään kisoissa. Seuraponin etsiminen saa siis jatkua.

Uudet heinäautomaatit ovat olleet ihanat. On helpottanut omien menojen aikataulutusta kovasti, ettei ole tarvinnut miettiä, missä välissä tai kuka ruokkii hevoset, jos haluaisi heti töiden jälkeen käydä jossain. Nyt riittää myös, että käy kerran päivässä täyttämässä automaatit. Yleensä teen sen illalla, kun otan hevoset sisään.

Kevät on täällä Varsinais-Suomessa jo täydessä vauhdissa. Leskenlehtiä näin jo viime viikolla, ja monet kasvit ovat alkaneet kasvaa. Mansikkapenkki vihertää jo, ja pari päivää sitten istutin varhaisperunaa. Hyvää vastapainoa näyttöpäätetyölle! Nyt toivon rauhallista viikonloppua, leppoisaa pääsiäistä, ratsastusta ja videopelien pelailua.

Abra vain kasvaa ja kaunistuu.

Minttu ojentaa varsaa, koska annoin Abran kalteri-ikkunan
olla hetken auki ja Abra yritti sieltä hivuttautua Mintun
puolelle, mikä ei tietenkään käy. 😄

Skaalantarkistuksessa viikonloppuna

Heinäautomaatit tarhaan

Kedonpään tilan kohentaminen jatkuu. Tänä viikonloppuna urakoin mieheni kanssa kaksi Heinärenki-heinäautomaattia tarhan viereen. Automaatit toimivat pienellä akulla ja ajastimella. Ajastimeen säädettyinä aikoina hyllyt päästävät heinät putoamaan liuskaa pitkin maahan. Hyllyjä on yhdessä automaatissa kolme, ja minulla ne on säädetty tarjoilemaan heinät klo 7, 12 ja 17. Yöheinät tulevat perinteiseen tapaan karsinaan.

Automaatit ovat muutenkin olleet mielessä jonkin aikaa, mutta nyt alan ja työpaikan vaihtamisen myötä minulle tulee pitkiä työpäiviä ja vastaavasti paljon vapaita, joten työpäivien ajaksi oli keksittävä jokin muu ratkaisu kuin se, että laittaa aamulla reilummin heinää. Ja onhan näistä sekin hyöty, että jos haluaa vapaapäivänä lähteä jonnekin käymään ja olla kauan poissa, ei tarvitse hoitaa mitään erityisjärjestelyjä ruokintaan.

Treenien osalta on ollut kovin hiljaista ja takkuista, sillä sekä minulla että Mintulla on ollut vastoinkäymisiä. Olen ollut kolmen kuukauden aikavälillä nyt kolme erillistä kertaa kipeänä: 2 viikkoa, 1 viikko ja sitten taas 2 viikkoa, kaikki jotain erilaisia nuhakuume-hengitystieinfektioita. Viimeisin oli tässä kuussa, ja kun aloin olla parantunut siitä, Minttu satutti kaviotaan. Eläinlääkäri on tulossa kuvaamaan kavion ensi viikolla. Aluksi se vaikutti ihan tyypilliseltä kaviopaiseelta, mutta ei se sitä ollutkaan. Minttu on ollut nyt jonkin aikaa epäpuhdas ravissa, kylläkin koko ajan vähemmän ja viime tarkastelulla tuskin havaittavasti, kun olen pari kertaa viikossa pyöräyttänyt sitä lyhyesti liinassa ja katsonut liikettä. Epäpuhtaus on kuitenkin jatkunut sen verran pitkään, että on syytä tarkistaa, ettei kavioluussa ole hiusmurtumaa. Ei maailma siihen kaadu, jos on, sillä sellaisen pitäisi parantua kyllä aivan hyvin. Mutta onhan tämä aika seisoskeluksi mennyt. Syksyn olin niin kiireinen töissä, että ehdin ratsastaa maksimissaan kahdesti viikossa, ja muutaman viikon hyvän treeniputken jälkeen joulukuun aikana sitten alkoi tämä epäonni. Kisoihin olisi tarkoitus kyllä mennä tällä kaudella, mutta mitään kovin aikaista kisakauden aloitusta meille tulee.

Minttu ja Abra ovat olleet ihan omia itsejään myös Marcellan poismenon jälkeen. Abra opettelee viettämään aikaa karsinassa itsekseen sillä aikaa, kun Minttu käy kentällä (vaikka nyt ei sitten ratsastusta ole ollut). Minulla on ollut myös ostoilmoitus seuraponista sillä ajatuksella, että jos loppukeväällä lähdetään kisoihin, Abralle olisi kaveri kotona. Katsotaan nyt kuitenkin ensin tuo kavion tilanne, sillä jos siellä on jotain, mikä vaatii vielä kauan lisää lepoa, kisoihin ei ihan lähiaikoina vielä lähdetä eikä sitten ole tarvetta seuralaisellekaan vielä vähään aikaan.

Kuvassa laitetaan tulevan Heinärengin eteen sorapetiä,
jotta heinät pysyvät puhtaampina. Abra tuli auttamaan.

Automaatit ovat paikoillaan!

Nyt kun maa on alkanut hiljalleen kuivua, hevoset ovat innostuneet
piehtaroimaan enemmän. Tällä viikolla vastassa oli tämän 
näköinen varsa (katso myös alemmat kuvat).

Tässä vielä julkaisemattomia kuvia helmikuun viimeiseltä päivältä, kun vielä
oli lunta. Abra on kasvanut hienosti ja näyttää minun silmääni 
hyvärakenteiselta. Nyt se pudottaa kovaa vauhtia talvikarvaa ja on paljon
tummempi kuin näissä punaturkkisissa kuvissa.

Sain talven aikaan satulahuoneeseen pöytätason ja uuden vesipisteen! Tästäkään en ole
tainnut laittaa vielä kuvaa.

Hyvästit Marcellalle

 

Marcella ox 28.5.2019 - 22.2.2026

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen

saan kulkea rajalle ajattomuuden.

Eilen aamulla syttyi taivaalle uusi tähti.

Blogini lukijat tietävät, että olemme jo pidemmän aikaa ponnistelleet Marcellalla todetun IBD:n kanssa. Kesäaikana tilanne on vaikuttanut hieman paremmalta, mutta IBD:lle tyypillisesti syksy ja talvi ovat pahentaneet oireita. Marcellalla oireina ovat olleet kiukkuisuus kylkiä kosketettaessa ja satulavyötä kiristettäessä ja tietynlainen ärtyneisyys ratsastuksen aikana. Sen on ollut myös poikkeuksellisen hankalaa nostaa oikeaa laukkaa. Lääkityksenä on ollut pitkäaikaisesti useita lääkkeitä, eikä mikään poistanut oireita, vaikka eräässä tähystyksessä suoliston tilanne vaikuttikin parantuneen lääkityksellä väliaikaisesti. 

Aktiivisen ratsastuksen lopetin viime keväänä. Alkukesällä ratsastin pari yksittäistä kertaa kevyesti maastossa, minkä jälkeen Marcella on ollut koko loppukesän, syksyn ja talven vain seurahevosena ja toiminut luotettuna isosiskona ja varaäitinä Abralle. Eilen oli aika päästää ystävä taivaslaitumille.

Alla on ylimmäisenä kuva lempimuistostani Marcellan kanssa, kun kävimme toissakesänä yöratsastuksella. Kuvassa kello lähestyy puoltayötä. Olimme vain minä, Marcella ja kaunis kesäyö.

Marcella 3-vuotiaana viidennen ratsastuskerran jälkeen.

Vuosi sitten kentällä iloittelemassa.

Yhdellä monista mukavista maastoretkistä kotimme lähellä.

Kiitos kaikesta hienolle Marcellalle, joka jätti kavionjälkensä Kedonpään tilalle.

Hyvin mennyt valmennus ja katsetta kevääseen ja pidemmälle

Olemme edistyneet Mintun kanssa vaihdoissa. Useamman kauden sitkeän harjoittelun jälkeen Minttu on vihdoin alkanut tottua hommaan sen verran, että se ei hötkyile ja ennakoi vaihtoja läheskään siinä määrin kuin ennen: joskus kyllä, mutta ei enää samalla tavalla eikä läheskään aina. Nyt saan yleensä jo valmistella vaihtoa ilman, että se alkaa vaihdella laukkaa omin päin tai jännittyä, mikä on aika olennainen asia, jotta vaihto voisi onnistua. 

Tällä viikolla valmennuksessa teimme muutaman vaihdon, yhden vasemmasta oikeaan ja kaksi oikeasta vasempaan (vaikeampi). Vasemmasta oikeaan meni puhtaasti, vaikka tarvitsemme siihen edelleen paremman tekniikan. Nyt Minttu edelleen usein potkaisee jalustimeen vaihdossa vasemmasta oikeaan, koska se liioittelee uuden sisätakajalan liikettä ja nostaa liiaksi takaosaansa. Oikeasta vasempaan tuli ensin epäpuhdas vaihto tosi paljon jäljessä, mutta otin perään uuden yrityksen, joka meni siististi, puhtaasti ja avuilla. Enempää ei sille kerralle otettu. Viime aikoina olen saanut yhä useammin puhtaita tuohon vaikeampaan kierrokseen, mistä olen iloinen, koska puhtaan vaihdon oppiminen siihen suuntaan on ollut todella pitkä ja kivinen tie. Virheitä tulee edelleen, mutta selvää kehittymistä on tapahtunut.

Kisakalenteria olen hiukan jo katsellut, mutta en ole vielä lukinnut mitään kisaa. Nythän meillä on pitkä kisatauko takana, kun Minttu keskittyi viime kauden varsaansa ja kotiharjoitteluun. Olisi kiva mennä rataharjoitus jossain lähistöllä esimerkiksi huhtikuussa ja aloitella siitä sitten uutta kisakautta. Abran kanssa voisi ottaa tavoitteeksi käydä esimerkiksi näyttelyssä. Tuomarihommiakin pääsen jo aloittamaan tälle kisakaudelle, kun maaliskuulle on yksien tallikisojen tuomarointi ja lisenssikoulutus/skaalantarkistus tulossa.

Tänään en ratsastanut, vaan korjailin aamupäivän tarhan sähkönauhoja. Vaihdoin joitakin liittimiä ja nauhapätkiä uusiin (kuvassa vanhat). Tänään on koko päivän ollutkin lumimyräkkä, joten ei sen puoleen, että olisi ollut kovin hinkukaan ratsaille.