Abra on vieroitettu

Abra täyttää muutaman päivän kuluttua 11 kuukautta. Nyt oli aika heittää hyvästit lapsuudelle (tai ainakin maitovarsa-ajalle) ja siirtyä omaan tarhaan kiltin hoitotäti Margen kanssa.

Hevoset ovat tosiaan tutustuneet toisiinsa nyt vajaan viikon väliaidalla jaetussa tarhassa. Eilen annoin Abran vielä aamulla mennä Mintun kanssa samalle puoliskolle, jotta ne ehtivät rauhassa syödä ja Abra sai vielä kerran maitoa yön jälkeen. Päivemmällä sitten vain siirsin Abran Margen puolelle. Kaikki meni heti hienosti: Marge osoitti varsalle paikkansa johtajana, mutta ilman kavioiden lentelyä. Abra taas väisti ja muisti mennessään naksuttaa suullaan osoittaen, että on ihan harmiton. Tänään aamulla laitoin ne heti ulos viedessä yhteen, ja nyt ne jo torkkuvat vierekkäin ystävyksinä. Eilen Minttu hörähteli hetken vähän huolestuneena heti siirron jälkeen, mutta tänään se ei ollut moksiskaan. 

Minttu ja Abra saavat tulevaisuudessa jälleen palata samaan tarhaan ilman väliaitaa, mutta nyt vieroitus imettämisestä oli tarpeen tehdä. Mintulla ei ole ollut aikomustakaan vieroittaa Abraa, ja vaikka Minttu saa reilusti ruokaa, se on menettänyt paljon rasvaa ja lihasta. Vaikkei se olekaan laiha tai huonon näköinen, on se kuitenkin selvästi kuivakampi kuin ennen varsaa. Abra on näihin päiviin saakka imenyt mielestäni aika paljon, vaikkei se enää pitkään aikaan ole tarvinnut maitoa kasvuun. Lisäksi imetyksestä vieroittaminen on tärkeä askel siihen, että Abralla ei ole niin kiire päästä sinne, missä emä on. Tulevina päivinä aion kokeilla esimerkiksi jättää Abran tarhaan Margen kanssa, kun otan Mintun ratsastukseen. Helpottaa, kun ei aina tarvitse kärrätä sisälle ja taas ulos kolmea hevosta siksi, että ratsastaa yhdellä.

Mintulla näyttää olevan utare pinkeänä, mutta olen lukenut, että maidontuotannon pitäisi loppua muutamassa viikossa, kun varsa ei enää ime eikä tammaa lypsetä. Jos maidontuotanto on laitumelle laskemiseen mennessä loppunut ja Abra ei enää kaipaa Mintun seuraa silloin, ne voivat mennä samalle laitumelle. Tarvittaessa teen sinnekin aluksi väliaidan.

Uusi hoitotäti kiinnosti heti samaan tarhaan päästämisen jälkeen.

Nyt ollaan jo näin tuttavallisesti.

Marge on päässyt jälleen töihin. Ohjelmassa oli 
pidätteiden uudelleenkoulutusta ja suoruuden
parantamista kiemuraurilla ja ympyräkahdeksikoilla.

Uusi hevonen on saapunut

Marcellan jättämiä saappaita täyttämään saapui toissapäivänä naapurikunnasta 14-vuotias kirjava liettualainen kylmäveritamma Marge. 

Koska Minttu palaa kilpailemaan ja Abra on vielä niin nuori jäämään yksin kotiin reissujen ajaksi, Marge saa toimittaa seurarouvan virkaa ja samalla jatkokouluttautua. Se on ollut maltillisessa tuntikäytössä viime vuosina, ja koulutan sitä eteenpäin niin kauan kuin se minulla on, eli mielenkiintoinen kesäprojekti edessä. Joskus syksyn tai talven aikaan katsotaan tilanne uudestaan. Voi olla, että silloin Marge lähtee jollekin onnelliselle ratsastajalle omaksi harrastekaveriksi.

Jaoin tarhan nauhoilla kahteen osaan, jotta tammat saavat tutustua toisiinsa rauhassa. Viimeistään laitumelle ne pääsevät yhdessä, mutta jos näyttää hyvältä, saattavat päästä vaikka jo pian yhteistarhaan. Karsinanaapureina Minttu ja Marge ainakin vielä kovasti vinkuvat toisilleen.

Marge on kylmäveriseen tapaan suhtautunut muutokseen tyynesti ja on ollut heti kuin kotonaan. Olen ratsastanut sillä nyt kaksi kertaa. Marge on osoittautunut reippaaksi tapaukseksi, joka liikkuu mielellään. Tulevina kuukausina työstetään reaktioita pidätteisiin herkemmiksi, laukannostoja ja laukkatyöskentelyä ja paljon suoruutta ja kykyä taipua molempiin suuntiin. Nyt esimerkiksi kokonaisen laukkaympyrän ratsastaminen on vielä hankalaa vinouden takia. Uskon, että syksyllä se on jo kuin eri hevonen. Edistysaskelia on jo nyt tullut.

Siitä onkin aikaa, kun on ollut kaksi hevosta ratsastettavana. Marcellahan oli loppuaikoinaan varmaan noin 10 kk enää vain seurahevosena jotain yksittäistä ratsastusretkeä lukuun ottamatta. En varsinaisesti kaipaa lisää ratsastettavaa, mutta tällainen mukava projekti mahtuu vielä arkeen mukaan.

Mintun ja Margen ensikohtaaminen

Uteliaita naapureita tutustumassa

Takaisin treeneihin

Olemme Mintun kanssa palanneet joitakin päiviä sitten harjoituksiin. Eläinlääkäri kävi viime viikolla ja kuvasi kavion, sillä Mintulla oli useita viikkoja sitten ollut äkillinen raju ontuma, jossa oli aluksi kaviopaiseen oireet mutta joka osoittautui pian joksikin muuksi. Se on mitä todennäköisimmin ollut kavioruhje eli tullut kaviopaiseen tapaan esimerkiksi kiveen astumisesta, mutta se ei ole kehittänyt paisetta vaan vain kipeän mustelman. Ontuma lähti lievenemään nopeasti, mutta vasta monen viikon jälkeen liike oli kokonaan puhdasta. Röntgenkuva kuitenkin varmisti, että kaviossa ei ole hiusmurtumaa. Kenkä laitettiin takaisin samana päivänä, ja saimme luvan aloittaa taas ratsastushommat.

Kuten viime postauksessa kerroin, melkein koko talvi ja tämä alkukevät menivät todella rikkonaisiksi sairastelujen ja muiden vastoinkäymisten ja kiireiden takia. Emme ole siis parhaassa terässä juuri nyt. Sunnuntaina ratsastin aika lailla vain eteen-alas, yritin saada Mintun etenemään reippaasti ja hiukan heräämään. Sitten oli välissä lepopäivä ja juoksutuspäivä. Eilen ratsastin paljon voltteja ja puolivoltteja ja uralla nopeita siirtymisiä eteen ja takaisin. Ei tullut kovin teräviä reaktioita vielä niihin, mutta hiljalleen. Ei kai sitä itsekään laiskan talven jälkeen voisi heti jatkaa siitä, mihin jäätiin syksyllä tai ennen varsalomaa.

En ole ihan kokonaan mökkihöperöitynyt kotiin. Viime viikonloppuna olin lauantaina tuomaroimassa Onnenperän tallikisat ja sunnuntaina koulutuomarien lisenssikoulutuksessa (skaalantarkistus). Koulutuksessa puhuttiin myös uusista ohjelmista, jotka tulivat 1.4.2026 voimaan. Hienoa, että myötäys ja venytys saatiin suomalaisiin kouluohjelmiin jo näin pian. 

Yritän päästä ratatreeneihin Ylikylän tallille helatorstaina 14.5., jos työaikataulut sallivat. Tarkoitus olisi mennä kilpailuharjoituksena HeA:2. Abrallekin pitäisi varmaan nyt sitten hankkia se kaveri, kun kerran Mintun kavio on kunnossa ja pääsemme pian taas käymään kisoissa. Seuraponin etsiminen saa siis jatkua.

Uudet heinäautomaatit ovat olleet ihanat. On helpottanut omien menojen aikataulutusta kovasti, ettei ole tarvinnut miettiä, missä välissä tai kuka ruokkii hevoset, jos haluaisi heti töiden jälkeen käydä jossain. Nyt riittää myös, että käy kerran päivässä täyttämässä automaatit. Yleensä teen sen illalla, kun otan hevoset sisään.

Kevät on täällä Varsinais-Suomessa jo täydessä vauhdissa. Leskenlehtiä näin jo viime viikolla, ja monet kasvit ovat alkaneet kasvaa. Mansikkapenkki vihertää jo, ja pari päivää sitten istutin varhaisperunaa. Hyvää vastapainoa näyttöpäätetyölle! Nyt toivon rauhallista viikonloppua, leppoisaa pääsiäistä, ratsastusta ja videopelien pelailua.

Abra vain kasvaa ja kaunistuu.

Minttu ojentaa varsaa, koska annoin Abran kalteri-ikkunan
olla hetken auki ja Abra yritti sieltä hivuttautua Mintun
puolelle, mikä ei tietenkään käy. 😄

Skaalantarkistuksessa viikonloppuna

Heinäautomaatit tarhaan

Kedonpään tilan kohentaminen jatkuu. Tänä viikonloppuna urakoin mieheni kanssa kaksi Heinärenki-heinäautomaattia tarhan viereen. Automaatit toimivat pienellä akulla ja ajastimella. Ajastimeen säädettyinä aikoina hyllyt päästävät heinät putoamaan liuskaa pitkin maahan. Hyllyjä on yhdessä automaatissa kolme, ja minulla ne on säädetty tarjoilemaan heinät klo 7, 12 ja 17. Yöheinät tulevat perinteiseen tapaan karsinaan.

Automaatit ovat muutenkin olleet mielessä jonkin aikaa, mutta nyt alan ja työpaikan vaihtamisen myötä minulle tulee pitkiä työpäiviä ja vastaavasti paljon vapaita, joten työpäivien ajaksi oli keksittävä jokin muu ratkaisu kuin se, että laittaa aamulla reilummin heinää. Ja onhan näistä sekin hyöty, että jos haluaa vapaapäivänä lähteä jonnekin käymään ja olla kauan poissa, ei tarvitse hoitaa mitään erityisjärjestelyjä ruokintaan.

Treenien osalta on ollut kovin hiljaista ja takkuista, sillä sekä minulla että Mintulla on ollut vastoinkäymisiä. Olen ollut kolmen kuukauden aikavälillä nyt kolme erillistä kertaa kipeänä: 2 viikkoa, 1 viikko ja sitten taas 2 viikkoa, kaikki jotain erilaisia nuhakuume-hengitystieinfektioita. Viimeisin oli tässä kuussa, ja kun aloin olla parantunut siitä, Minttu satutti kaviotaan. Eläinlääkäri on tulossa kuvaamaan kavion ensi viikolla. Aluksi se vaikutti ihan tyypilliseltä kaviopaiseelta, mutta ei se sitä ollutkaan. Minttu on ollut nyt jonkin aikaa epäpuhdas ravissa, kylläkin koko ajan vähemmän ja viime tarkastelulla tuskin havaittavasti, kun olen pari kertaa viikossa pyöräyttänyt sitä lyhyesti liinassa ja katsonut liikettä. Epäpuhtaus on kuitenkin jatkunut sen verran pitkään, että on syytä tarkistaa, ettei kavioluussa ole hiusmurtumaa. Ei maailma siihen kaadu, jos on, sillä sellaisen pitäisi parantua kyllä aivan hyvin. Mutta onhan tämä aika seisoskeluksi mennyt. Syksyn olin niin kiireinen töissä, että ehdin ratsastaa maksimissaan kahdesti viikossa, ja muutaman viikon hyvän treeniputken jälkeen joulukuun aikana sitten alkoi tämä epäonni. Kisoihin olisi tarkoitus kyllä mennä tällä kaudella, mutta mitään kovin aikaista kisakauden aloitusta meille tulee.

Minttu ja Abra ovat olleet ihan omia itsejään myös Marcellan poismenon jälkeen. Abra opettelee viettämään aikaa karsinassa itsekseen sillä aikaa, kun Minttu käy kentällä (vaikka nyt ei sitten ratsastusta ole ollut). Minulla on ollut myös ostoilmoitus seuraponista sillä ajatuksella, että jos loppukeväällä lähdetään kisoihin, Abralle olisi kaveri kotona. Katsotaan nyt kuitenkin ensin tuo kavion tilanne, sillä jos siellä on jotain, mikä vaatii vielä kauan lisää lepoa, kisoihin ei ihan lähiaikoina vielä lähdetä eikä sitten ole tarvetta seuralaisellekaan vielä vähään aikaan.

Kuvassa laitetaan tulevan Heinärengin eteen sorapetiä,
jotta heinät pysyvät puhtaampina. Abra tuli auttamaan.

Automaatit ovat paikoillaan!

Nyt kun maa on alkanut hiljalleen kuivua, hevoset ovat innostuneet
piehtaroimaan enemmän. Tällä viikolla vastassa oli tämän 
näköinen varsa (katso myös alemmat kuvat).

Tässä vielä julkaisemattomia kuvia helmikuun viimeiseltä päivältä, kun vielä
oli lunta. Abra on kasvanut hienosti ja näyttää minun silmääni 
hyvärakenteiselta. Nyt se pudottaa kovaa vauhtia talvikarvaa ja on paljon
tummempi kuin näissä punaturkkisissa kuvissa.

Sain talven aikaan satulahuoneeseen pöytätason ja uuden vesipisteen! Tästäkään en ole
tainnut laittaa vielä kuvaa.

Hyvästit Marcellalle

 

Marcella ox 28.5.2019 - 22.2.2026

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen

saan kulkea rajalle ajattomuuden.

Eilen aamulla syttyi taivaalle uusi tähti.

Blogini lukijat tietävät, että olemme jo pidemmän aikaa ponnistelleet Marcellalla todetun IBD:n kanssa. Kesäaikana tilanne on vaikuttanut hieman paremmalta, mutta IBD:lle tyypillisesti syksy ja talvi ovat pahentaneet oireita. Marcellalla oireina ovat olleet kiukkuisuus kylkiä kosketettaessa ja satulavyötä kiristettäessä ja tietynlainen ärtyneisyys ratsastuksen aikana. Sen on ollut myös poikkeuksellisen hankalaa nostaa oikeaa laukkaa. Lääkityksenä on ollut pitkäaikaisesti useita lääkkeitä, eikä mikään poistanut oireita, vaikka eräässä tähystyksessä suoliston tilanne vaikuttikin parantuneen lääkityksellä väliaikaisesti. 

Aktiivisen ratsastuksen lopetin viime keväänä. Alkukesällä ratsastin pari yksittäistä kertaa kevyesti maastossa, minkä jälkeen Marcella on ollut koko loppukesän, syksyn ja talven vain seurahevosena ja toiminut luotettuna isosiskona ja varaäitinä Abralle. Eilen oli aika päästää ystävä taivaslaitumille.

Alla on ylimmäisenä kuva lempimuistostani Marcellan kanssa, kun kävimme toissakesänä yöratsastuksella. Kuvassa kello lähestyy puoltayötä. Olimme vain minä, Marcella ja kaunis kesäyö.

Marcella 3-vuotiaana viidennen ratsastuskerran jälkeen.

Vuosi sitten kentällä iloittelemassa.

Yhdellä monista mukavista maastoretkistä kotimme lähellä.

Kiitos kaikesta hienolle Marcellalle, joka jätti kavionjälkensä Kedonpään tilalle.

Hyvin mennyt valmennus ja katsetta kevääseen ja pidemmälle

Olemme edistyneet Mintun kanssa vaihdoissa. Useamman kauden sitkeän harjoittelun jälkeen Minttu on vihdoin alkanut tottua hommaan sen verran, että se ei hötkyile ja ennakoi vaihtoja läheskään siinä määrin kuin ennen: joskus kyllä, mutta ei enää samalla tavalla eikä läheskään aina. Nyt saan yleensä jo valmistella vaihtoa ilman, että se alkaa vaihdella laukkaa omin päin tai jännittyä, mikä on aika olennainen asia, jotta vaihto voisi onnistua. 

Tällä viikolla valmennuksessa teimme muutaman vaihdon, yhden vasemmasta oikeaan ja kaksi oikeasta vasempaan (vaikeampi). Vasemmasta oikeaan meni puhtaasti, vaikka tarvitsemme siihen edelleen paremman tekniikan. Nyt Minttu edelleen usein potkaisee jalustimeen vaihdossa vasemmasta oikeaan, koska se liioittelee uuden sisätakajalan liikettä ja nostaa liiaksi takaosaansa. Oikeasta vasempaan tuli ensin epäpuhdas vaihto tosi paljon jäljessä, mutta otin perään uuden yrityksen, joka meni siististi, puhtaasti ja avuilla. Enempää ei sille kerralle otettu. Viime aikoina olen saanut yhä useammin puhtaita tuohon vaikeampaan kierrokseen, mistä olen iloinen, koska puhtaan vaihdon oppiminen siihen suuntaan on ollut todella pitkä ja kivinen tie. Virheitä tulee edelleen, mutta selvää kehittymistä on tapahtunut.

Kisakalenteria olen hiukan jo katsellut, mutta en ole vielä lukinnut mitään kisaa. Nythän meillä on pitkä kisatauko takana, kun Minttu keskittyi viime kauden varsaansa ja kotiharjoitteluun. Olisi kiva mennä rataharjoitus jossain lähistöllä esimerkiksi huhtikuussa ja aloitella siitä sitten uutta kisakautta. Abran kanssa voisi ottaa tavoitteeksi käydä esimerkiksi näyttelyssä. Tuomarihommiakin pääsen jo aloittamaan tälle kisakaudelle, kun maaliskuulle on yksien tallikisojen tuomarointi ja lisenssikoulutus/skaalantarkistus tulossa.

Tänään en ratsastanut, vaan korjailin aamupäivän tarhan sähkönauhoja. Vaihdoin joitakin liittimiä ja nauhapätkiä uusiin (kuvassa vanhat). Tänään on koko päivän ollutkin lumimyräkkä, joten ei sen puoleen, että olisi ollut kovin hinkukaan ratsaille. 

Kavaleteilla juoksuttamista ja muutoksia työkuvioissa

Taas olen toipunut flunssasta. Olin juuri joulun ympärillä kaksi viikkoa jossain sitkeässä taudissa ja sen jälkeen vielä pari viikkoa tukkoinen. Nyt sitten melkein viikko takaperin sain jälleen flunssan, onneksi tällä kertaa lievemmän. Tänään vielä vain juoksutin Mintun, mutta huomenna ratsastan taas.

Olen ennenkin kertonut, että käytän paljon kavaletteja, joita useimmiten onkin kentälläni yksi neljän kavaletin setti. Nyt ostin kahdeksan kavalettipalaa lisää, joten saan toisen neljän kavaletin setin. Omalla kentällä on ihanaa, kun niitä ei tarvitse kerätä pois tai siirrellä muuten kuin lanauksen ja kisakaudella ehkä rataharjoituksen tieltä.

Kavaleteilla juoksuttamalla saa hyvän treenin hevoselle, joten juoksutan Minttua niiden yli mielellään 1 - 2 kertaa viikossa. Aloitan ensin ilman kavaletteja kävelytyksellä, sitten juoksutan molempiin suuntiin hetken rentoa ravia ja laukkaa ja sitten vasta kavalettien yli. Lopuksi yleensä vielä siirryn taas kentän vapaalle alueelle ja juoksutan siellä reipasta laukkaa ja loppuravit. Apuohjina käytän sitä, mikä kullekin hevoselle sopii. Mintulla toimivat hyvin sivuohjat, jotka saavat olla melko pitkät.

Vaikka pakkasta on ollut omaan makuuni liikaa, tässä talvessa on se hyvä puoli, että kerrankin kentän pohja on ollut koko ajan hyvä. Joulukuun puoliväliin saakka kenttä oli hiekalla, ja sitten tulikin pysyvä lumipeite. Jäätä ei ole ollut yhtään. Toivotaan, että kevätkin tulee nopeasti ilman luistinratakelejä.

Työkuvioissani tapahtuu nyt muutoksia. Olen irtisanoutunut lukion lehtorin virastani ja aloitan maaliskuussa kyberturva-alan tehtävissä. Uudet tehtävät ovat juuri opintojeni mukaisia, sillä opiskelen töiden ohella tietotekniikan diplomi-insinööriksi kyberturvallisuusteknologian linjalla. Olen ehtinyt olla 11 vuotta opettaja, joten uuden edessä ollaan monella tavalla, mutta olen innoissani. 

Kyllä nousee takajalka!