Treenit tauolla

Ypäjän kisa-aamu perjantaina vaihtuikin päivystysreissuksi Tyksiin äkillisen keuhkoembolian vuoksi. Kisoja, ratsastamista tai edes heinien antamista hevosille ei tarvitse ihan vähään aikaan harkita. 

Tänään pääsin sairaalasta ja jatkan toipumista kotona. Kaikkea sitä voi sattua. 💩

Valmistautuminen Ypäjän kisaviikolle

Tänä vuonna osallistun perinteiseen Ypäjän kisaviikkoon ylihuomenna perjantaina, kun menemme SRL VaB juniorien esiohjelman. Viimeistelytreenit valmentajan kanssa olivat tänään.

Lisäksi kävin Mintun kanssa tekemässä kesäretken Ypäjälle toissapäivänä. Ypäjä on meiltä vain tunnin ajomatkan päässä trailerin kanssa, ja koska sieltä on niin helppo varata ratsastusaikaa kentälle ja käydä treenaamassa, olen tykännyt käydä ennen kisoja. Nytkin siellä oli jo tuomarikopit ja kouluaidat paikoillaan, joten oli hyödyllistä näyttää Mintulle paikkoja. Muutenkin tykkään käydä Ypäjällä kesällä, koska siellä on ainakin siihen aikaan rauhallista. Ravurit juoksevat ja joku yksittäinen ratsukko saattaa olla samaan aikaan, mutta ruuhkaa ei ole.

Olemme viime aikoina kovasti harjoitelleet koottua laukkaa ja saaneet edistystä aikaan. Laukka ei ole Mintulle helppo askellaji, kun aletaan koota vaihtoja ja  puolipiruetteja varten ihan tosissaan, vaan sille on ollut aika hidasta oppia koukistamaan takajalkojaan rungon alle. Nyt se on kuitenkin mennyt oikeaan suuntaan ja parantanut vaihtoja. Vaikeampaan suuntaan eli oikeasta vasempaan on alkanut tulla enemmän puhtaita vaihtoja, vaikkakin lyhyitä. Sellaista HeA-radoille kelpaavaa laukkaa se toki laukkailisi vaikka koko päivän.

Juniorien esiohjelman olen mennyt ennenkin. Siinä on avot ja sulut kootussa ravissa, sulut kootussa laukassa, yksi keskiravi, kaikki käynnin vaihteet, yhdet vaihdot molempiin suuntiin ja nykyään useimmissa ohjelmissa oleva venytys ravissa. Kiva ja mukavan symmetrinen, sujuva ohjelma. Toivotaan sujuvuutta ja symmetrisyyttä myös ratsukolta. 😄

Tänään Mintun valmennuksen jälkeen ratsastin Margen. Se on oppinut sekä ratsain että juoksutuksessa pois tavastaan yrittää ympyrän toisella sivulla luisua pois ympyrältä. Toiseen suuntaan se tuntui tänään kevyemmältä laukkaympyrällä ja pystyin jopa pikkuisen asettamaan sitä siinä. Kyllä se sinnikäs jumppaaminen, taipuminen ja suoruuden parantaminen käynnissä ja ravissa parantaa laukkatehtävienkin sujumista. 🌞

Abran päiväohjelmassa oli isompien heppojen ratsastustreenien jälkeen olla hetki käytävällä kavioiden putsauksessa ja kumisualla hangattavana ja tutkailla Mintun juoksutusvyötä. Laitoin sen Abran selkään ja vedin vyötä mahan alta kädellä ikään kuin kiinni. Ei aiheuttanut ihmetystä. Abralla oli tänään hetken ajan jopa kuolaimet suussa, vaikkei ollut suitsiakaan, koska halusin vähän kokeilla Marcellan vanhan kuolaimen sopivuutta ja käytin kuolainta Abran suussa käsillä kuolaimesta kiinni pitäen hetken. Siinä se mukelteli kuolainta suussaan muttei edes yrittänyt peruuttaa pois, vaikka seisoi vapaana karsinassa. Kuolaimet se otti suuhunsa ihan vain kun laitoin ne sen huulia vasten. Fiksu varsa! Kuolain oli hieman suuri muttei ehkä toivottoman pitkä kuitenkaan. Voi se sen kanssa ainakin harjoitella suitset ja kuolaimet päässä olemista, ja tulevia ohjasajohommia ja elokuussa tulevaa näyttelyä varten ostan tarvittaessa pienemmän.

Ypäjällä hyvien sujuneiden harjoitusten jälkeen.

Sujuvassa eli Ypäjän traileriparkkialueella ei ollut ruuhkaa, olin ainoa
koko nurmialueella. Minttu edustaa tammailmeellään.

Viikonloppuna oli tuomarihommia. Kävin Yli-Lemon tallilla tuomaroimassa harjoituskilpailut HeD - HeB. Jokaisen ratsastajan kanssa oli hetki aikaa jutella ja treenata jotain asiaa radan jälkeen.

Abra 1 vuotta

Onnea Abralle, joka tänään 21.5.2026 täyttää 1 vuotta!

Abrasta on kasvanut pitkäjalkainen ja -kaulainen, sorja ja kauniisti liikkuva tamma, jolla on hieno, rohkea ja utelias luonne. Toivon Abralle valoisaa tulevaisuutta ja menestyksekästä uraa kilpahevosena. Pari päivää sitten se harjoitteli pitkästä aikaa traileriin menemistä. Trailerissa käytiin syömässä herkkuja muutaman kerran jo viime kesänä ihan pienenä, joten suurta ihmettelyä ei ollut ilmassa tälläkään kertaa.

Abra juhlii merkkipäiväänsä Mintun ja Margen kanssa laitumella, jonne ne pääsivät ensimmäistä kertaa tänä kesänä eilen illalla. Kovin pitkään ei riehuttu, vaan muutaman laukkaspurtin jälkeen keskityttiin jo olennaiseen. Nyt hevoset nauttivat, kun vielä ei ole paarmoja.

Paluu kilparadoille: HeA:2 ja VaB:0

Olipa kiva palata kisaamaan yhden varsantekovälivuoden jälkeen. Osallistuimme kotiseurani Kaarinan Kenttäratsastajien kaksipäiväisiin kisoihin. Lauantaina menimme HeA:2-ohjelman ja sunnuntaina VaB:0:n. En oikein tiennyt, mitä odottaa, sille viime kisoista on 1,5 vuotta aikaa ja aiempi kisakautemme ei ollut kovin hyvä.

Lauantain suoritus meni kuitenkin varsin mallikkaasti, sillä voitimme HeA:n (1./16) ennätysprosenteilla 70,00 %! Minttu ei yhtään katsellut asioita vaan suoritti varsin tyytyväisesti. Yksi kommunikaatiovirheestä tullut nelonen mahtui ohjelmaan ja lisäykset olisivat voineet lähteä vielä paremmin ylämäkeen, mutta fiilis radalla oli koko ajan hyvä. Lisäksi sijoitin pari liikettä ihan itse hiukan epätarkasti. Näistä huolimatta prosentit olivat oikein hyvät. Minttu kyllä osaa asiat hienosti, jos jännitys ei vaikeuta suorittamista. Olipa hauskaa, että se tapahtui nyt paluukisoissa pitkän tauon jälkeen.

Sunnuntaina vuorossa oli VaB. Silloin tunsin jo heti verryttelyssä, että tänään kaviot painavat. Minttu hölkkäili mielellään ja rennosti, mutta en oikein saanut sen rintakehää kunnolla ryhtiin missään vaiheessa. Pidin verryttelyn lyhyempänä kuin edellisenä päivänä, mutta sekään ei oikein auttanut. Saimme tehtävät suoritettu, mutta energiaa ja ryhtiä olisi kaivattu lisää. Vaihdoista toinen oli puhdas mutta liioitellulla potkumaisella takajalan liikkeellä ja vaikeamman suunnan vaihto epäpuhdas. Tulos oli 61,957 % ja sija 4./9. 

Radalla Minttu myös muisti taas aiempaa kisakauttamme vaivanneen keskihalkaisijajarrutuksen ja jäimme varsinkin lopputervehdyksessä metrikaupalla oikeasta pisteestä, koska se kerta kaikkiaan pysähtyi. Vaikka keskihalkaisijaa on kovasti treenattu, tapa istuu todella tiukassa. Minttu ei pelkää tuomaripäätyä, se vain on oppinut, että kisoissa keskihalkaisijalle tulee jossain vaiheessa pysähdys. Niinpä se ennakoi sitä eikä reagoi, vaikka käytän kannuksia. Se oppii menemään keskihalkaisijan oikein kyllä treenaamalla, mutta kun sitten kisatilanteessa joudun välttämättä tekemään yhden tai kaksi tervehdystä, se oppii huonon tapansa taas uudelleen ja olemme lähtötilanteessa. Joskus alkutervehdys menee vielä ihan hyvin, mutta lopputervehdys enää ei, koska alkutervehdyspysähdys palauttaa pysähtymisen sen mieleen. Tilanne on koulutuksellisesti hankala, koska lopputervehdyksen jälkeen hevonen saa aina kiitoksen eli pitkät ohjat ja suorituksen lopettamisen, vaikka suoritus olisi juuri päättynyt jarrutukseen. Ei myöskään auttanut, että sunnuntain(kin) verryttelyssä ratsastin keskihalkaisijaa useamman kerran ja tulin sen aina keskiravissa ilman pysähdystä.

Luulen, että Mintun kanssa ei ainakaan tässä vaiheessa voi mennä tämän jarruttamisen vuoksi kahta starttia samana tai peräkkäisinä päivinä, koska se tarvitsee riittävän pitkän uudelleenkoulutuksen joka kerta sen jälkeen, kun radalla on tehty keskihalkaisijapysähdys. On kyllä erikoinen ongelma – en tunne yhtään hevosta, jolla olisi sama ongelma. On tämä tällaista hevosten kanssa. 😂 Lauantain hieno tulos ja hyvän tuntuinen rata kuitenkin lämmittävät mieltä. Ei tässä auta kuin treenata jälleen lisää keskihalkaisijoita ja vaihtoja ja tosiaan ehkä välttää viikonlopun tuplastartteja.

Varsinkin lauantaina oli ihana lämmin sää. Videoita en saanut, koska olin yksin reissussa. Minttu onneksi nyt aikuisiällä lastautuu helposti ilman apua ja viihtyy trailerissa syömässä heiniä eivätkä välimatkat oli Ylikylässä pitkiä, joten saan kaiken helposti tehtyä ilman apuakin.

Alla olevat kuvat otti Annika Mäki / Photoma.

Marge edistyy

Abran vieroitus on sujunut hyvin. Nyt sen saa jätettyä kahdestaan Margen kanssa tarhaan, kun ratsastan Mintulla. Aluksi vähän jännitti, saako se päähänsä yrittää tulla aidan läpi, mutta mitään sellaista ei onneksi tullut. Abra huutelee Mintun perään tarhasta oikeastaan vain aluksi vähän, koska Margen rauhallisuus rauhoittaa sitäkin.

Marge on oppinut jo mukavasti uusia asioita. Aluksi tänne muutettuaan se oli ratsastaessa kauhean kiireinen ja jouduin jatkuvasti tekemään isoja pidätteitä, ennen kuin se alkoi hoksata, että tämä ei ole toivottu tapa liikkua. Nyt se jo osaa tarjota rauhallista ravia. Laukan jälkeen alkavat vielä kipitysyritykset, mutta kyllä se varmasti kaiken oppii sitkeällä perustyöllä. Jos hevonen innostuu laukasta niin, että alkaa sen jälkeen kiireiseksi, laukkaa ei pidä jättää treenin viimeiseksi asiaksi ja sitten viedä hevosta siinä mielentilassa takaisin talliin. On tärkeää, että asioita harjoitellaan myös laukkaamisen jälkeen, jotta hevonen oppii keskittymään työhön myös laukan jälkeen. Margen kanssa aloitamme yleensä käynnissä tekemällä monikaarista kiemurauraa, väistöjä ja pysähdyksiä, sitten kevyessä ravissa kahdeksikoilla ja edelleen kiemurauralla. Ravissa keskityn erityisesti suoristamaan sitä eli saamaan sen lavat oikeaan asentoon, jotta se ei kaadu sisään tai toisaalta yritä valua ulos. 

Jokaisella treenikerralla en laukkaa ollenkaan, mutta jos laukkaan, otan tässä vaiheessa muutaman noston pääty-ympyrällä siinä kohdassa, jossa ympyrän avoimelta sivulta aletaan pikkuhiljaa taas kääntyä kohti suljettua sivua eli päätyä. Marge on oppinut tavan valua ympyrältä ulos ympyrän avoimella sivulla niin, että sen laukka katkeaa ja ohjaus ei toimi kunnolla. Opetan sitä siitä pois laukkaamalla vain sen sivun, jossa aita tukee kääntymistä, ja siirtymällä raviin juuri ennen ympyrän avointa sivua. Ravissakin se yrittää valua, mutta siinä sitä on kuitenkin helpompi kontrolloida. Sitten taas voidaan nostaa laukka. Eli puoli ympyrää laukkaa, puoli ympyrää ravia. Olen tehnyt tätä harjoitusta paljon muillakin hevosilla, joille tasapainoinen laukkaaminen on ollut vaikeaa. Laukka ei kehity sillä, että laukataan mahdollisimman paljon ja huonoa laukkaa, vaan yritän saada aluksi vain pieniä onnistuneita pätkiä. Jos esimerkiksi jo käynnissä ja ravissa hevonen valuu lavoillaan ulospäin ympyrällä, on todella vaikeaa saada se olemaan valumatta laukassa, kun vauhtia on taas enemmän. Mieluummin kannattaa työstää asiaa ensin hitaammissa askellajeissa ja sitten yrittää säilyttää suoruus pienissä laukkapätkissä.

Pikkuhiljaa Marge oppii myös kuuntelemaan pidätteitä eri tavalla. Tänne tullessaan se ei ymmärtänyt istuntapidätteitä, vaan sitä piti kiskoa ikävästi monta kertaa peräkkäin suusta, että se teki esimerkiksi käynnistä pysähdyksen. Nyt se on alkanut jo hiukan oppia siihen, että sen suusta ei nypitä, jos se kuuntelee istuntaa. Tekemistä on vielä paljon, mutta suunta on oikea. Kiireisen, kiihdyttelevän ja kovasuiseksi päässeen hevosen kanssa on myös todella tärkeää, että sitä ei jatkuvasti vähän vedä suusta, kun se menee ratsastajan mielestä turhan kovaa. Pidätteitä ja tarvittaessa lujiakin ohjaspidätteitä voi tehdä vaikka tuhat, mutta joka ikisen jälkeen ohjastuntuman pitää palata kevyeksi. Hevonen ei saa ottaa ohjasta tukea, jota vastaan se kiihdyttää ja painaa jatkuvasti vähän, vaan sen pitää kantaa päänsä itse.

Marge on osoittautunut hyväksi oppilaaksi ja selvästi tykkää liikkua. Siitä tulee varmasti aivan ihana ja helppo harrastuskaveri ja oikea tätikuljetin kenelle tahansa, kun se harjoittelee tämän kesän näitä uusia asioita. Kävin tässä yksi päivä maastossakin loppukäynneillä, ja olipa hauskaa, miten rauhallisesti ja ilman mitään puhinoita ja pörinöitä kylmäverinen lähtee ensimmäistä kertaa vieraaseen maastoon. Kiva kesä tulossa Margen kanssa. 😊

Marge sai nyt myös oman esittelysivun blogin yläpalkkiin.

Marge antaa Abran jo välillä syödä samasta heinäkasasta. Automaatin 
pudottamille heinille Abra ei vielä uskalla ihan mennä, jos Marge on niitä
syömässä, joten olen laittanut heinää myös muualle tarhaan.

Abra on vieroitettu

Abra täyttää muutaman päivän kuluttua 11 kuukautta. Nyt oli aika heittää hyvästit lapsuudelle (tai ainakin maitovarsa-ajalle) ja siirtyä omaan tarhaan kiltin hoitotäti Margen kanssa.

Hevoset ovat tosiaan tutustuneet toisiinsa nyt vajaan viikon väliaidalla jaetussa tarhassa. Eilen annoin Abran vielä aamulla mennä Mintun kanssa samalle puoliskolle, jotta ne ehtivät rauhassa syödä ja Abra sai vielä kerran maitoa yön jälkeen. Päivemmällä sitten vain siirsin Abran Margen puolelle. Kaikki meni heti hienosti: Marge osoitti varsalle paikkansa johtajana, mutta ilman kavioiden lentelyä. Abra taas väisti ja muisti mennessään naksuttaa suullaan osoittaen, että on ihan harmiton. Tänään aamulla laitoin ne heti ulos viedessä yhteen, ja nyt ne jo torkkuvat vierekkäin ystävyksinä. Eilen Minttu hörähteli hetken vähän huolestuneena heti siirron jälkeen, mutta tänään se ei ollut moksiskaan. 

Minttu ja Abra saavat tulevaisuudessa jälleen palata samaan tarhaan ilman väliaitaa, mutta nyt vieroitus imettämisestä oli tarpeen tehdä. Mintulla ei ole ollut aikomustakaan vieroittaa Abraa, ja vaikka Minttu saa reilusti ruokaa, se on menettänyt paljon rasvaa ja lihasta. Vaikkei se olekaan laiha tai huonon näköinen, on se kuitenkin selvästi kuivakampi kuin ennen varsaa. Abra on näihin päiviin saakka imenyt mielestäni aika paljon, vaikkei se enää pitkään aikaan ole tarvinnut maitoa kasvuun. Lisäksi imetyksestä vieroittaminen on tärkeä askel siihen, että Abralla ei ole niin kiire päästä sinne, missä emä on. Tulevina päivinä aion kokeilla esimerkiksi jättää Abran tarhaan Margen kanssa, kun otan Mintun ratsastukseen. Helpottaa, kun ei aina tarvitse kärrätä sisälle ja taas ulos kolmea hevosta siksi, että ratsastaa yhdellä.

Mintulla näyttää olevan utare pinkeänä, mutta olen lukenut, että maidontuotannon pitäisi loppua muutamassa viikossa, kun varsa ei enää ime eikä tammaa lypsetä. Jos maidontuotanto on laitumelle laskemiseen mennessä loppunut ja Abra ei enää kaipaa Mintun seuraa silloin, ne voivat mennä samalle laitumelle. Tarvittaessa teen sinnekin aluksi väliaidan.

Uusi hoitotäti kiinnosti heti samaan tarhaan päästämisen jälkeen.

Nyt ollaan jo näin tuttavallisesti.

Marge on päässyt jälleen töihin. Ohjelmassa oli 
pidätteiden uudelleenkoulutusta ja suoruuden
parantamista kiemuraurilla ja ympyräkahdeksikoilla.

Uusi hevonen on saapunut

Marcellan jättämiä saappaita täyttämään saapui toissapäivänä naapurikunnasta 14-vuotias kirjava liettualainen kylmäveritamma Marge. 

Koska Minttu palaa kilpailemaan ja Abra on vielä niin nuori jäämään yksin kotiin reissujen ajaksi, Marge saa toimittaa seurarouvan virkaa ja samalla jatkokouluttautua. Se on ollut maltillisessa tuntikäytössä viime vuosina, ja koulutan sitä eteenpäin niin kauan kuin se minulla on, eli mielenkiintoinen kesäprojekti edessä. Joskus syksyn tai talven aikaan katsotaan tilanne uudestaan. Voi olla, että silloin Marge lähtee jollekin onnelliselle ratsastajalle omaksi harrastekaveriksi.

Jaoin tarhan nauhoilla kahteen osaan, jotta tammat saavat tutustua toisiinsa rauhassa. Viimeistään laitumelle ne pääsevät yhdessä, mutta jos näyttää hyvältä, saattavat päästä vaikka jo pian yhteistarhaan. Karsinanaapureina Minttu ja Marge ainakin vielä kovasti vinkuvat toisilleen.

Marge on kylmäveriseen tapaan suhtautunut muutokseen tyynesti ja on ollut heti kuin kotonaan. Olen ratsastanut sillä nyt kaksi kertaa. Marge on osoittautunut reippaaksi tapaukseksi, joka liikkuu mielellään. Tulevina kuukausina työstetään reaktioita pidätteisiin herkemmiksi, laukannostoja ja laukkatyöskentelyä ja paljon suoruutta ja kykyä taipua molempiin suuntiin. Nyt esimerkiksi kokonaisen laukkaympyrän ratsastaminen on vielä hankalaa vinouden takia. Uskon, että syksyllä se on jo kuin eri hevonen. Edistysaskelia on jo nyt tullut.

Siitä onkin aikaa, kun on ollut kaksi hevosta ratsastettavana. Marcellahan oli loppuaikoinaan varmaan noin 10 kk enää vain seurahevosena jotain yksittäistä ratsastusretkeä lukuun ottamatta. En varsinaisesti kaipaa lisää ratsastettavaa, mutta tällainen mukava projekti mahtuu vielä arkeen mukaan.

Mintun ja Margen ensikohtaaminen

Uteliaita naapureita tutustumassa