Ihmettely jatkuu – seuraavaksi satulat vaihtoon

Mahahaavaepäily osoittautui osittain oikeaksi. Eläinlääkäri kävi tähystämässä mahan, ja sieltä löytyi yksi pieni haava. Pohdin kuitenkin jo löydöksen paljastuessa, mahtaako se olla aiheuttanut Mintun ajoittaisen tahmeuden ratsastaessa, sillä odotin mahasta löytyvän jotain enemmänkin. Jotkin hevoset kyllä ovat hyvin herkkiä ja saattavat reagoida merkittävästi pieniinkin ongelmiin, mutta en osaa vielä sanoa Mintusta, onko se yksi niistä hevosista. Mahahaavan hoidosta selvittiin 10 päivän Antepsin-kuurilla, eikä sitä pelättyä miljoonan euron Gastrogard-kuuria onneksi tarvittu. Minttu myös jatkoi kuukauden mittaiseksi venähtänyttä lomailuaan kuurin ajan.

Ensimmäisenä päivänä loman jälkeen Minttu tuntuikin lyhyellä koeratsastuksella hyvältä ja innokkaalta. Jipii, näin helposti tämä hoitui ja nyt voimme alkaa kahmia palkintoja! 

Tai sitten ei. Seuraavalla ratsastuksella tamma oli taas kovin ärtyneen oloinen. Sen jälkeen päätin jälleen kerran tarkastella satuloita ilman mitään huopia tai muita vällyjä. Satulansovittaja katsoi Mintun satulat viimeksi joitakin kuukausia sitten, ja sen jälkeen joskus talven aikana loin niihin kriittisen silmäyksen itse. Noina kertoina kaikki vaikutti hyvältä. Mutta nyt olin kyllä näkevinäni, että Minttu on ottanut kasvu- tai enemmänkin leveysharppauksen lopputalvena ja satulat eivät enää istu. Se selittäisi ratsastuksen aikaisen tahmeuden.

Huomenna käyn hakemassa sovitukseen useita vaihtoehtoja, sekä este- että koulusatuloita, ja toinen sovittaja tulee lämpökameran kanssa tarkistamaan niiden istuvuutta kotitallille. Toivottavasti tästä nyt löytyisi kiukkuisuuden syy ja valikoimassa olisi heti sopiva satula.

Tähän selkään satula, kiitos!

Tallinvaihdos ja mahahaavaepäily

Suunnitelmat menivätkin uusiksi. Emme jatka Taikun tunneilla, vaan päätin muuttaa Mintun toiseen talliin. Kun tallipaikka varmistui, rattaat alkoivat pyöriä nopeasti ja viime viikonloppuna Minttu seisoikin jo uuden tallin pihassa. Myös tämä talli sijaitsee Liedossa, mutta tallimatkaa tuli muutama minuutti enemmän.

Tällä tallilla ei ole maneesia, koska etenkään nyt kevään ja kesän tullen en usko kaipaavamme sellaista kovin usein. Turkuun satoi kyllä toissapäivänä ja eilen lunta, mutta nyt maa on jälleen sula ja vetinen. Tuskin ihan vuosikausia jatkamme maneesittomalla tallilla, mutta katsotaan, miten tilanne etenee.

Uusi talli on edellistä pienempi ja maalaishenkisempi yksityistalli. Kun menin katsomaan paikkaa, ensimmäisenä silmiini osui, että pihalla tepasteli kanoja ja ainakin yksi kukko. Ne tulevat välillä ihan viereen katsomaan, kun laittelen rehuhuoneessa Mintulle rehuja tai puuhailen jotain muuta. Minttu saa nyt siis tottua aitoon maalaismeininkiin. ;) Kenttä on suurikokoinen, ja maastoja on kuulemma niin paljon kuin jaksaa mennä. Tällä tallilla hevoset saavat olla pihalla aamusta iltaan, ja se olikin tallipaikan valinnassa yksi tärkeä kriteeri, sillä edellisellä tallilla oli lyhyet tarhausajat. Lisäksi laitumien portit ovat ihan tallin pihassa, joten hevonen on helppo ottaa ratsastukseen ja nakata takaisin laitumelle treenin jälkeen. Olen aina tykännyt siitä, että hevosta ei tarvitse erikseen viedä johonkin kauemmas laidunlomalle kokonaan tai sitten pitää sitä kesällä vain tarhassa, vaan näin saa yhdistettyä treenaamisen ja kokopäiväisen laiduntamisen.

En ole vielä ratsastanut uudessa paikassa enkä varmaan ratsastakaan vähään aikaan, sillä jonkin aikaa ennen muuttoa Minttu alkoi ikävästi näyttää mahahaavan oireita: se muuttui tahmeaksi ratsastaa, ja erityisesti laukannostoista tuli vaikeita. Lisäksi se on alkanut irvistellä, kun sitä painelee satulavyön kohdalta. Sain tänään varattua ajan puolentoista viikon päähän, jolloin eläinlääkäri tekee kotitallilla mahatähystyksen ja katsoo, mikä siellä mahassa kiusaa. Toinen vaihtoehtohan on myös hiekka. Juoksutin Minttua yhden kerran tällä uudella tallilla, mutta muuten taidan pitää sen pienellä tarha- ja kävelytyslomalla tähystykseen saakka ja siitä eteenpäin sitten eläinlääkärin ohjeiden mukaan. On turha kiusata sitä, jos satulavyö ja liikkuminen tekevät kipeää. Harmi, että tämä osui nyt tähän kohtaan, mutta oikeastaan parempi parannella vaivoja nyt ennen kevään ja kesän kisoja ja antaa hevosen samalla tutustua leppoisasti uuteen ympäristöön.

Edelliselle hevoselleni Nalallekin tuli aikoinaan ihan samoja oireita, mutta silloin laidunkausi oli alkamassa, joten laitoin sen kellon ympäri laitumelle ja jatkoin treenejä normaaliin tapaan. Kaikki oireet hävisivät parissa viikossa eivätkä tulleet takaisin. Laiduntaminen olisikin parasta hoitoa mahalle ja mahahaavalle, mutta harmillisesti tässä joutuu odottelemaan sitä riemua vielä pari-kolme kuukautta.

Tämä olisi parasta hoitoa. Tule jo, kesä!