Jännittynyt rata ja 60,096 %

No eipä tullut Artukaisten aluekisoista HeA:6:sta kummoista tulosta. Minttu tuli verryttelyssä kivan tuntuiseksi ja mukavasti takajalkojensa päälle varsinkin laukassa, mutta välittömästi radalle tultaessa se jännittyi ja eipä se siitä kovin paljoa parantunut radan kuluessa. Ylälinja jännittyi, Minttu jäi pohkeen taakse ja lennokkuus katosi, vaikka se liikkui sinänsä ihan reippaassa temmossa. Kun ylälinja jännittyy, tuntuu kuin selästä tulisi liikkumaton puupökkelö ja kaula olisi kuin ravurin sekki, joka vain sojottaa suorana eikä sitä saa mitenkään pyöristymään. Molemmat käynnin kautta vaihdot tulivat kättä vasten ja myöhässä, koska Minttu ei reagoinut siirtymäapuun laukasta käyntiin vaan juoksi apuja vasten, vaikka verryttelyssä ja kotitreeneissä nämä ovat onnistuneet. Ihan ok -pätkiäkin tuli, mutta kokonaisuus jäi vaisuksi.

En kyllä tiedä, mikä siinä Artukaisten radassa on. Olemme kisanneet siellä jo monta kertaa, ja aina Minttu jännittyy ja alisuorittaa siellä, vaikka radan vieressä ei ole mitään erikoista. On turhauttavaa harjoitella asioita huolellisesti kotona, ratsastaa hevonen läpi verryttelyssä ja sitten mennä radalle ja todeta, että hevonen pistää ranttaliksi. Minttu ei kuitenkaan nytkään mitenkään erityisesti tuijotellut mitään tiettyä asiaa, vähän katseli tuomariautoja taas joo, mutta ei kummemmin. Silti se jännittyi ja lopetti yhteistyön radan ajaksi, ja tokihan radan jälkeen se oli kuitenkin aivan rento, käveli laiskana verryttelyalueelle ja siellä taas toimi leppoisasti.

Ei auta kuin jatkaa harjoituksia ja kisoja. Joskus varmaan vielä pystyy esittämään radalla sitä osaamista, jota sillä kotona on. Vielä se ei ole aivan onnistunut monista hyvistä sijoituksista ja prosenteista huolimatta, sillä joka kerta tähän saakka Mintun liikkumiseen on radalla tullut tietynlainen jähmeys, joka varmastikin johtuu jännityksestä. Nyt kuitenkin katseet kohti tulevaa viikonloppua (ja mun viimeistä lomaviikkoa 😱) ja aluejoukkuemestaruuksia, jotka kisataan sunnuntaina Luvialla. Minulla ohjelmana on tosiaan HeA:3, joka vaikuttaa nimimuutosta lukuun ottamatta olevan aivan sama kuin aiemmin kahdesti ratsastamani A-kenttäkilpailuohjelma. Toivotaan tammalle yhteistyöhaluista mielentilaa viikonlopuksi! Tänään ohjelmassa on nyt aamulla Marcellan ratsastus ja iltapäivällä molempien hevosten raspaus.

Yksi kuva verryttelystä. Artukaisten verkkakenttä on aika pehmeä, mutta siellä on hyvin tilaa ratsastaa.

Marcellan kanssa on edetty laukkaan saakka

Marcellan ratsueskari on jatkunut hienosti. Ravaaminen ratsastaja selässä on jo tuttua, ohjaus toimii melko hyvin ja pohkeesta mennään eteen. Eilen kuudennella ratsastuskerralla ohjaspidätteet menivät läpi jo ilman "prrr"-ääniapua, joita olen tähän saakka käyttänyt tukena. Toinenkin edistysaskel saavutettiin, nimittäin eilen laukkasin Marcellalla! Juoksutin sitä hetken alle, tosin ylienergisyydestä ei ollut pelkoa vaan vaikeampi oli saada se liikkumaan liinassa omin jaloin. Sen jälkeen ravasin hetken molempiin suuntiin ennen laukannostoyritystä. Käytännössä ratsastin lyhyen sivun pyöreästi ja siinä samalla kiihdytin vauhtia ja käytin juoksutuksesta tuttua "laukka!"-komentoa apuna. Aika helposti Marcella sitten siirtyikin laukkaan ja laukkasimme varmaan 1,5 kierrosta oikeaa laukkaa. Pihalla oli pari tuttavaa mieheni seurassa käymässä, ja varmaan oli huvittavan näköistä, kun meikä huutaa "HYYYVÄ TYTTÖ HIENO!!!!" laukatessani ympäri kenttää. 😂 Todella hienosti meni, ei ollut yhtään villiä tai jännittynyttä, vaan samalla lailla Marcella näytti laukkaan suhtautuvan kuin muuhunkin ratsastustouhuun. Otin vielä laukan toiseenkin suuntaan, ja sitten olikin aika lopettaa.

Pikkuhiljaa alan rohkaista sitä hieman laskemaan päätään ja kurottamaan mahdollisimman pitkälle tuntumalle eteenpäin, jotta käyntiin ja raviin löytyisi rentous. Varsinkin arabeilla tuo pään nostaminen korkealle silmien muljautuksen kera tuppaa tulemaan aika helposti. :D Nyt saan kuitenkin jo ihan pitää ohjia tuntumalla eikä Marcella nypi tuntumaa vastaan, paitsi toki välillä, jos esimerkiksi suunnasta täytyy keskustella. Hyvällä tiellä siis ollaan. Kuvat on otettu tätä edeltävältä ratsastuskerralta, mutta eilen muoto piteni ja laskeutui noista kuvista jo jonkin verran.

Ajattelen, että sisäänratsastettavalla nuorella kaikista tärkein asia on oppia, että ihmisen kanssa on turvallista tehdä asioita. Se saavutetaan, kun asiat pilkotaan riittävän pieniin osiin ja esitellään hevoselle sopivassa aikataulussa. Joku hevonen voi kaivata esimerkiksi selkäännousuharjoituksia pitkäänkin, ennen kuin se on rento ja voi ajatella edes käyntiä talutettuna. Marcellan tapainen paljon käsitelty, syntyjään viisas tyyppi taas voi edetä nopeammin. Paljon auttaa se, että hevosen kanssa on tehty jo ennen ratsastusikää erilaisia asioita, varsinkin ajaminen tai ohjasajaminen on hyödyllistä. 

Heti toiseksi tärkeintä mielestäni on, että hevonen oppii ajattelemaan eteenpäin eli liikkumaan energisesti ja olemaan valmis liikkumaan, vaikka jossain harjoituksessa pysyttäisiinkin paikoillaan. Se on paitsi turvallisuusasia (jos hevonen ei ajattele eteenpäin, se saattaa keksiä, että epäilyttävän asian pakeneminen taaksepäin eli pystyyn hyppääminen on hyvä ajatus) myös perusta koko ratsukoulutukselle. Rentous, suoruus, lennokkuus ja kokoaminen perustuvat kaikki siihen. Siksi nuorta pitää ratsastaa reippaasti eteenpäin, vaikka sillä ei tasapaino tietysti ole vielä kovin hyvä. Joskus näkee ratsastajien ratsastavan nuoria hevosiaan käsijarru päällä pitäen niitä tiukassa paketissa ja hitaassa, lyhyessä ravissa tai laukassa, etteivät ne villiintyisi. Jos hevonen on todella villillä tuulella, on tietysti turvallisuuskysymys ratsastaa sitä ehkä hetki kontrolloidummin, mutta kovin pitkäksi aikaa siihen ei pitäisi jumiutua.

On mielestäni tosi hauskaa palata näihin samoihin asioihin kuin kolme vuotta sitten, kun Minttu oli 3-vuotias. Kaivoin jälleen kirjahyllystä Ingrid Klimken Basic Training of A Young Horse -kirjan, joka on aivan aarre (suosittelen!) ja muistelen, mitä oivalluksia Mintun kanssa silloin tulikaan. 

Rivakasti tassua toisen eteen!

Viisaasti käyttäytyvä nuori päästiin kuvaamaan jo kotitalon edessä. 💕

Maastossakin on jo käyty, kuten kirjoitin hiukan aiemmassa postauksessa. 

Olemme KaKen koulujoukkueessa aluemestaruuksissa

Saimme Mintun kanssa kutsun seurani Kaarinan Kenttäratsastajien eli KaKen 4-henkiseen koulujoukkueeseen Lounais-Suomen aluejoukkuemestaruuksiin, jotka mittelöidään sunnuntaina 7.8. Luvialla. Kisaan saa siis jokainen Lounais-Suomen alueella toimiva seura asettaa oman joukkueensa. Olin vähän odottanutkin kutsua, koska se tuli myös viime vuonna, mutta ohjelma oli ja on HeA-tasoinen ja viime kaudella olimme vasta nousemassa sille tasolle ja tehneet kaksi A-tason suoritusta. En halunnut silloin mennä joukkuekisaan liian epävarmoilla lähtökohdilla. Mietin etukäteen, että jos nyt tulee kutsu, en ehkä vieläkään ottaisi sitä vastaan, koska kisapaikalle on trailerin kanssa suunnilleen kahden tunnin ajomatka ja lähiaikoina on monia muitakin kisoja. No mutta, sitten se kutsu kuitenkin tuli ja pienen harkinnan ja hevosenhoitokuvioiden selvittelyjen jälkeen ilmoitin, että olen käytettävissä. :D Joukkueessa on oltava 3 - 4 ratsukkoa, joista yksi menee HeB:5-ohjelman ja loput HeA:3 tai HeA:7. Kumpaankin A-ohjelmaan on oltava vähintään yksi ratsukko. Mintulle valitsin HeA:3:n, jossa sen pitäisi jo vaivattomasti pystyä tekemään hyvä suoritus, jos vain olosuhteet, jännitys tms. eivät liiaksi vaikeuta.

Tänään sain uusia kuvia, kun siskoni on viikonlopun ajan käymässä. Nyt vielä jaksoi ratsastaa, kun ei ollut niin kuuma, mutta eilen taas lähdin heti aamukahdeksalta rennolle maastolenkille, koska luvassa oli 30 asteen hellepäivä. Oli kyllä eilenkin ihanaa lähteä suoraan lenkille kotipihasta heti aamuteen jälkeen. Juuri tätä rakastan hevosten pitämisessä kotona, kun saa touhuta nimenomaan kotona ja ratsastaa siinä mielessä vaivattomasti, ettei tarvitse ajaa puolta tuntia jonnekin ratsastuksen takia. Minttukin käyttäytyi maastossa hienosti, vaikka vakioreiteillämme oli tehty metsätöitä ja tien varressa oli useita uusia, isoja puupinoja.

Marcellalle löytyi satuloita ja eskari etenee

Tuttu maisema nyt jo toisen hevosen kanssa. 💕

Koko ajan joku paarma oli puremassa mahan alta, joten yritä tässä sitten
olla iloisen näköinen...

Satulansovittaja kävi vielä toissapäivänä uudemman kerran katsomassa Marcellalle satuloita. Viime viikolla löydettiin yksi hevoselle sopiva, jota testasin pariin otteeseen, mutta minulle satula taas ei ollut mieleinen. Toivoin löytäväni tukevan estesatulan, mutta tämä oli koulusatula eikä siinä ollut juuri minkäänlaista muotoilua ja polvitukea. Tilasin siis Satulasopista kaksi estesatulaa ja yhden koulusatulan, hain satula.comista neljä estesatulaa ja yksi yksityinen myyjä toi vielä koulusatulan näytille. Näin saatiin sovitettavaksi vielä kahdeksan satulaa.

Nyt tärppäsikin, sillä kahdeksasta satulasta peräti kaksi oli sopivia: Prestige Paris -estesatula ja Cliff Barnsby Kanter -koulusatula. Prestige Paris on jo aika hintava, mutta siinä on hyvät tuet ja se on mukava myös minulle. Käytän sitä aluksi edestä kohottavan geelin kanssa, sillä se on hiukan leveä. Prestigen runkoa voisi muokata, mutta oletettavasti nuori hevonen muuttuu nopeasti ja tuolla geelillä saimme täytettyä lapakuopat, jotka Marcellalla vielä on, joten satulaa on jopa järkevämpää käyttää tällä hetkellä geelin kanssa kuin kavennettuna ilman sitä.

Cliff Barnsbyn koulusatulaa pähkäilen vielä hieman. En periaatteessa nyt heti tarvitsisi koulusatulaa, koska Marcella on niin nuori, mutta satula sopi hyvin ja siinä on hiukan kasvunvaraa, koska sitä saa aavistuksen muokattua. Cliff Barnsbya ei ole valmistettu enää moneen vuoteen ja se on yksi näistä suorarunkoisista satuloista, joita ei ole mitenkään liian helppo löytää varsinkaan lyhytpaneelisena. Voi olla, että satula ei sovi enää vaikka muutamankaan kuukauden päästä, mutta toisaalta epäröin palauttakaan sitä, koska nyt se sopii ja saattaa sopia vielä pitkään, on mukava ja edullinen. Yleensä nämä sopivat ja mukavat satulat ovat tupanneet olemaan parin tonnin luokkaa, mutta tämä on paljon halvempi. Harkitsen nyt siis ostavani kerralla kaksi satulaa, kuten tein Mintunkin kanssa aikoinaan. 

Tänään ratsastin Marcellalla neljättä kertaa ja samalla kokeilin estesatulaa vielä uudelleen (hyvältä vaikutti edelleen). Kävelin hetken kentällä, menin muutaman kierroksen ravia molempiin suuntiin ja sitten otettiinkin seuraava askel eli lähdettiin kahdestaan maastoon. Ei Marcella siitä kyllä mitään numeroa tehnyt, onhan se tottunut tekemään talutuslenkkejä maastossa kasvattajansa kanssa jo pienestä pitäen ja itsekin olen muutaman kerran ohjasajanut sitä maastossa. Menimme talon taakse menevää tietä vain muutaman minuutin ja käännyimme sitten takaisin, koska Marcellalla ei ole vielä kenkiä ja tiessä on sen verran irtonaista sepeliä, että kesäaikaan pidemmille retkille tarvitsee kengät. Kotiin päin tullessa otettiin pieni ravipätkä harjoituksen vuoksi. Kaikki meni hienosti, Marcella käveli tottuneen oloisesti rentona ja mikään muu ei häirinnyt kuin paarmat. Kotiintullessa tuli pieni koulutustilanne, kun Marcella katseli päällekkäin olevia isoja muovitettuja turvepaaleja eikä ollut nähnyt niitä ennen tästä suunnasta, joten ne näyttivät vierailta ja ilmeisesti vähän pelottavilta. Se olisi halunnut kääntyä takaisinpäin eli olla palaamatta kotipihaan, mutta sovittiin, että paikoillaan saa olla muttei lähteä yhtään perääntymään. Kevyt rohkaisu ja tuumausajan antaminen riitti, sillä hetkisen kuluttua se rohkaisi mielensä ja asteli paalien ohi kotipihaan hiukan puhisten. :) Näin tuli hyvä oppitunti siitä, miten toimia, kun jokin asia epäilyttää.

Seuraavan kerran ratsastan Marcellan viikonloppuna, kun äitini ja siskoni tulevat käymään ja lahjon jommankumman varmasti kameran taakse. Mintun kanssa oli eilen valmennus ja alettiin harjoitella kohti Artukaisten aluekisoja, jotka ovat heinäkuun lopussa.

Tulihan se voitto sieltä!

Rusettirivimme täydentyi sinivalkoisella ruusukkeella eilen Ylikylän seurakoulukisojen myötä, kun menimme Mintun kanssa lämmittelyluokkana ohjelman HeB:4. Luokka oli iso, 36 ratsukkoa, mutta niin vain saimme kasaan 69,545 % ja ensimmäisen voittomme! Paransimme muuten ennätystämmekin hiuksenhienosti, sillä edellinen ennätys oli 69,500 %. Videot ja kuvat otti kisahoitaja Paula. 

Halusin mennä myös B-ohjelman, koska kisapaikka oli Mintulle uusi ja kesäkuulta peruuntui kaksi starttia kilpailupaikan pääntautitapauksen vuoksi, joten koulustartteja oli tälle kisakaudelle alla vain kaksi. Varsinainen pääluokkamme oli HeA:6, josta saimme nyt revanssin, kun toukokuussa Artukaisissa ollut HeA:6 meni pipariksi Mintun kiiman vuoksi. Siitä tuloksena oli kelpo 64,808 % ja tuloslistalla 5/15. Minttu oli jälleen nuorin osallistuja HeA:ssa, ja tämä oli myös vaikeampi ohjelma kuin A-kenttäkilpailuohjelma ja A:2, joita menimme viime kaudella. 

Minttuhan ei noista isoista autoista tykkää ja muutenkin helposti kyttäilee tuomaripäätyä, joten mietin jo etukäteen, mahtaako tulla kiemurtelua tai kiihdyttelyä, kun tuomari istui pakettiautossa. Jotain pientä tuli kyllä, mutta selvisimme kuitenkin. Ei se koskaan kieltäydy päätyyn menemästä eikä mitään sen suurempaa show'ta pistä pystyyn, mutta kyttäily näkyy jännittymisenä ja siinä, että siirtymistä tuomaripäädyssä tulee usein hätäisiä. Yksi laukannosto lähtikin siellä aika vauhdikkaasti. HeA:ssa tuli heti ohjelman alussa harmillinen rikko laukalle keskiravissa. Nämä ovat näitä jännitysvirheitä, sillä kotioloissa Minttu erittäin harvoin rikkoo keskiravia, ja silloinkin vain jos se jostain syystä on jännittynyt. Verryttelyssä keskiravit olivat tosi tahdikkaita ja näyttäviä, joten on harmi, että virheitä tulee juuri radalla. Molemmissa ohjelmissa oli jotain sanomista siellä täällä, mutta kokonaisuutena aika sujuvat radat ja taas roppakaupalla hyvää kokemusta meille molemmille. :) Ja olen tietysti tosi iloinen voitosta! HeA:ssa olimme neljänsiä lähtijöitä ja saimme odotella luokan loppuun saakka sijoituksessa kiinni, kunnes aivan viimeinen ratsukko meni tuloksissa ohi ja olimme lopulta ensimmäisiä ei-sijoittuneita. 

Minttuhan oli juuri melkein kuukauden täyslomalla laitumella ja palasi sieltä alle viikkoa ennen näitä kisoja. Ehdin ratsastaa vain muutaman kerran, joten olen todella tyytyväinen tuloksiin.

Seuraava koitos on kahden viikon päästä Artukaisissa, jossa menemme nämä kaksi samaa ohjelmaa. Tuleepa ainakin kunnolla harjoiteltua.

Marcellan sisäänratsastus on alkanut ja satuloita testissä

Ajelin tänään aamulla Paimion satula.comin myymälään hakemaan sovitukseen este- ja koulusatuloita. Mukaan lähti yhteensä kymmenen ponisatulaa, joista toivoin löytäväni ainakin yhden sopivan, jolla Marcella voisi aloitella ratsukoulutustaan.

Käytin kaikki satulat Marcellan selässä mielenkiinnosta jo ennen kuin satulaseppä Anne Melin tuli niitä meille katsomaan. Annen seulan läpäisi alustavasti yksi, Passier Young Champ -koulusatula. Toiveeni oli, että kunpa sopiva satula olisi jokin isotukinen estesatula, joten luonnollisesti paras vaihtoehto näistä oli ihan lättänä koulusatula. 😅 Jätän sen testiin, palautan loput ja haen vielä lähipäivinä lisää testisatuloita. Budjettia täytynee nostaa, koska tuohon selkään ei ole nyt ihan helppo löytää sopivaa satulaa, kun pitäisi olla suora, lyhyt, riittävä säkätila ja paljon tilaa lavoille.

Kuvasin osan noista testisatuloista, mutta en ihan kaikkia. Moni nousi takaa irti, vaikka olivatkin aika suorarunkoisia, ja osa taas jäi lavasta ahtaaksi.

Kentaur Young Jumper: nousi takaa irti.

Prestige Pony Dressage: tämä oli keskeltä irti, vaikka kuvassa näyttää hyvältä.

Prestige Grande CS Special: takaa irti.

Kent & Masters Compact: tässäkin oli jokin vika... Olisiko ollut ahdas edestä?

Kieffer Jump Vario: en muista, mikä vika tässä oli.

Pessao Gen-X Elite: en muista tästäkään, mikä vika oli.

Mutta siis, wuhuu! Koska meillä on nyt testisatula ja koska olen kevään aikana kiipeillyt Marcellan selkään tarhassa muutamaan otteeseen, en aikaillut vaan laitoin satulan lisäksi suitset päälle ja ratsastin ensimmäistä kertaa Marcellalla ihan "oikeasti". Nousin satulaan varovasti, mutta Marcella ei näyttänyt olevan millänsäkään siitä, että ihmisen lisäksi selässä oli nyt satulakin. Tai onhan sillä satula ollut juoksutuksessa pari kertaa ennenkin ja nytkin juoksutin sitä hetken satulan kanssa jalustimet alhaalla roikkuen, mutta ei ole ollut sekä satulaa että ratsastajaa yhtäaikaa.

Kävelin hetken kenttää ympäri molempiin suuntiin, tehtiin käännöksiä ja muutama pysähdys. Ohjauslaitteet ovat vielä hakusessa, mutta aina päästiin sinne mihin oli tarkoituskin mennä. Uskalsin kokeilla raviakin, koska olen tarhassa istunut selässä niin, että Marcella on kävellyt heinäastialle eikä se ole yhtään sitäkään ihmetellyt. Raviin päästiin, kun yhdistin (nyt vielä tietysti aivan vieraisiin) pohjeapuihin ääniavut ja koputin kevyesti raipalla lautasille. Marcella toimi tosi kiltisti, ravattiin varmaan neljä kertaa pitkä sivu ja mitään ulkopuolista apua ei tarvittu. Niin fiksusti käyttäytyvä 3-vuotias!

Tulevina päivinä testailen sitten ehkä lisää niitä satuloita. Hoitaja Paula tulee myös huomenna käymään, auttaa maasta käsin juoksuttajana ylläpitämään ravin ja ottaa varmasti videopätkän.

Tarkkaa testausta!

Marcella ratsastuksen jälkeen. Tässä näkyy tuo satula, jota nyt sitten testaamme vielä lisää.

Juhlat juhlittu ja paluu arkeen

No nyt on juhlittu häät, Nummirock ja häämatka Kroatian Makarskassa ja eilen illalla palattu kotiin. Eilen paluumatkalla haimme koirani hoidosta, ja tänään käytin aamupäivän hevosten kotiuttamiseen. Täytyy kyllä sanoa, että on ihanaa olla kotona! Matkakohteessamme oli paljon turisteja, joten oli vapauttavaa ajella kotiin vievää hiekkatietä ja todeta, että ainoat vastaantulijat olivat naapuritallin kaksi ihmistä hevosen kanssa ja satunnaiset metsän eläimet. Juhlissa ja reissuissa on kiva käydä, mutta lopulta on aina kivempi palata kotiin.

Hevosillakin on ilmeisesti ollut mukava loma. Minttu on samanpainoinen kuin ennen, mutta Marcella on laihtunut jonkin verran. Koska se on nuorena ja arabina muutenkin kapoinen, niin nyt tuo laihtuminen vain korostaa sitä, millainen ruippana se nyt on. En tiedä, miksi painoa on pudonnut, kun laidun kuitenkin oli rehevä hevoset sinne viedessäni, mutta kyllähän joillekin hevosille käy noin. Ei se nyt kuitenkaan nälkään ole kuolemassa, joten reilusti heinää vaan ja väkirehut takaisin ruokintaan nyt kun ovat taas tarhassa ja tallissa.

Tänään en tehnyt vielä mitään erikoista, mutta pesin molemmat hevoset. Ne olivat antaumuksella eläneet hevosten elämää ja ilmeisesti rapsutelleet itseään karheisiin puunrunkoihin, joista on tarttunut karvoihin pihkaa. Sitä yritin jynssätä shampoon ja veden kanssa pois hiukan heikoin tuloksin.

Huomenna käyn hakemassa Marcellalle satulavyön ja ratsastan Mintun. Nyt pitäisi kuukauden ratsastustauon jälkeen päästä äkkiä ruotuun, koska jo ensi viikonloppuna startataan Ylikylän tallin seurakisoissa HeA:6. Marcellalle taas tosiaan tulee ylihuomenna satulansovittaja käymään ja alan sisäänratsastaa sitä. Paljon on siis puuhaa hevosten kanssa, onneksi loma jatkuu edelleen!

Tänään on itse asiassa myös mun synttäripäivä, joten hain kaupasta kakkua ja hedelmiä, mussutan niitä kotona teen kanssa ja katson, kun aviomies pelaa Resident Eviliä. :D Nyt on ollut kolme viikkoa yhtä häähumua, festaria ja häämatkaa, eli en todellakaan kaipaa synttäriksi yhtään mitään muuta.

Kaikki karvaturrit kotona <3