Talliympäristö kauniiksi – vai riittääkö käytännöllisyys?

Tällä viikolla tein puolittaisella DIY-menetelmällä pitkälle kouluradalleni kirjaimet kilpailutyyliin. Hankin Rustasta mieleisiä ruukkuja, joissa on rottinkia jäljittelevä punottu ulkopinta. Kiristin jo viime vuonna hankkimani kouluradan kirjaimet kapeilla ja huomaamattomilla nippusiteillä kiinni ruukun pintaan, täytin reikäpohjaisen ruukun hiekalla ja "istutin" siihen ulkokäyttöön tarkoitettuja tekokukkia. Talveksi ajattelin vaihtaa kukat talviseen ympäristöön paremmin sopiviin vihreisiin tekokasveihin tai sitten aitoihin havuihin tai ehkä kanerviin. Jaoin idean Facebookin hevostalliprojektiryhmään ja sain siellä samalla kyselyitä kuvissa näkyvistä kivannäköisistä aidoista. Tästä tuli mieleeni kirjoittaa tallipihan ja tallin viihtyisyydestä.

Rustasta hankitut ruukut

Kotitalleista on ehkä usein sellainen mielikuva, että väsähtänyt hevosnainen paikkailee jesarilla, paalinarulla ja Pyhällä Hengellä milloin mitäkin ja olennaista on vain, että hevoset tulee hoidettua ja katto pysyy pään päällä. Loimet roikkuvat myttyinä karsinoiden ovissa, tarhojen langat repsottavat venyneinä ja solmuilla korjattuina ja iki-inhokkini Ikea-kassit (:D) odottavat heinäpusseina täyttäjäänsä.

Minulle tärkeä osa harrastustani on kuitenkin myös se, että tallilla eli yleisemminkin kotipihassa näyttää kivalta. Välillä on sellaisia aikoja, että jotain loppuneesta heinäpaalista varissutta heinää ei ehdi haravoida heti pois, talvella paalimuovi on saattanut jäätyä kiinni maahan tai kuormalavaan ja kukkapenkkikin alkaa jo puskea rikkaruohoa, kun työpäivät pitkittyvät tai vaikeisiin tentteihin valmistautuminen vie kaiken ajan. Sellaista sattuu eikä läheskään kaikki kotona ja kotitallissa näytä vielä siltä, miltä haluan niiden näyttävän. Tavoitteenani on kuitenkin yksi asia kerrallaan parantaa pihapiirin ilmettä ja tehdä siitä sellainen, että se ei ole vain toimiva vaan myös kaunis. 

Kauneus on tietysti subjektiivista. Mistä kaunis pihapiiri ja talli syntyvät?

1. Ensiksi kannattaa mielestäni miettiä, millainen tyyli tai teema miellyttää. Tyyli voi olla esimerkiksi rustiikkinen eli maalaistyylinen: paljon puupintoja, suomalaisia perinnekasveja, maalaisympäristöön sopivia yksityiskohtia ja kodikkuutta. Toisaalta talliympäristöstä voi tehdä vaikkapa välimerellistyylisen: "kreikkalaisia" patsaita, suihkulähde, kivipuutarhaa ja kivikkokasveja ja paljon vaaleita pintoja ja selkeitä linjoja. Suomessa on myös joitakin suuren maailman tyylillä toteutettuja talleja kattokruunuineen.

Tallia ei kuitenkaan välttämättä voi rakentaa alusta asti itse, vaan tietyt ratkaisut ovat ja pysyvät. Esimerkiksi oma tallini oli valmiiksi rakennettu. Maalilla, sisustuselementeillä ja monilla muilla pienemmillä ratkaisuilla saa kuitenkin paljon aikaan.

2. Aidat kiinnittävät aina huomion joko positiivisesti tai negatiivisesti. Olen halunnut panostaa kentän ja tarhan aitoihin, joissa käytän Hippo Safety Fencen puukuvioitua tummanruskeaa aitanauhaa (tarhassa Suomen olosuhteissa pakollisena käytännön lisänä myös talvisähkönauha ylimpänä ja alimpana). Tolpat ovat laiduntolppia, jotka olen maalannut ratapölkkykyllästeellä tummanruskeiksi. Aitanauhoja kannattaa kiristää aina tarvittaessa, jos ne alkavat repsottaa, ja Hankkijan halvin sähkönauha ei välttämättä ole se kaunein aita. Myös siisti puuaita joko valkoisella tai sopivalla ruskean sävyllä maalattuna on aina edustava. Maalatun aidan miinuspuolena on, että se täytyy silloin tällöin maalata uudestaan. Jos aitaa täytyy korjata, on hyvä jo suunnitteluvaiheessa pohtia, miten sen saa tehtyä siististi liittimillä, jotta vältytään solmuilta.

3. Siisti ilme pihalla ja tallissa syntyy siitä, että tavaroille on oma paikkansa ja ne ovat sopivasti pois näkyviltä. Siksi en halunnut omaan satulahuoneeseeni esimerkiksi ollenkaan avohyllyjä, koska niihin kertyy todella nopeasti näkyvää pölyä (varsinkin turvekuivituksella turvepölyä on joka paikassa) ja koska sitten kaikki purkit ja purnukat olisivat näkyvillä. Nätti umpinainen kaappi maksaa enemmän kuin muovikorit, mutta minusta se on hintansa arvoinen. Omassa satulahuoneessani on Ikeasta hankittu tumma puukuvioinen kaappi, jossa on sen verran syvyyttä, että sinne mahtuvat myös kouluhuovat lappeellaan. Loimille olen haalinut pikkuhiljaa huonekalukirppiksiltä vanhoja puuarkkuja, joten en säilytä loimia loimitelineessä muuten kuin kuivaamisen aikana. Kaikenlaiset muovikassit ja roikkuvat nyssäkät häiritsevät mielestäni tallin harmoniaa. 😄 Ai niin, heinäkasseina minulla on jo vuosia sitten ostetut ja moitteettomasti kestäneet Puuilon halkokassit (vahva suositus!), jotka ovat paitsi jämäkämpiä ja kestävämpiä kuin Ikea-kassit myös paljon kauniimpia.

Pihalla haluaisin montakin asiaa siistimmäksi. Pyöröpaalit on nykyään ripoteltu sinne tänne sen mukaan, mihin ne vain mahtuvat, mutta haluaisin niille sellaisen ratkaisun, jossa ne voivat olla siistissä rivissä ja parhaimmillaan ehkä katoksen suojassa. Jos ne olisivat suojassa, ei tarvitsisi pitää paalimuovia sadehattuna. Samoin lantalana toimii nykyään siirtolava, joka ei ole se kaikista edustavin ratkaisu. Suunnitelmissa on ollut katos, jossa olisi samassa kiinteä lantala ja paikka kuivikkeille, mutta täytyy katsoa, millä aikataululla sellainen saadaan tehtyä.

4. Ihan tavallinen siivoaminen tekee tietenkin paljon: heinien ja varisseiden kuivikkeiden lakaisu tai haravointi pihalta ja tallin käytävältä, satulahuoneeseen kulkeutuvan hiekan lakaiseminen, ruoka- ja juomakuppien ja kalterien pyöräytys tiskiharjalla, isoimpien hämähäkinseittien poistaminen jne.

5. Yksityiskohdilla saa piristettyä kaikenlaisten tallien ilmettä, kunhan perussiisteys on kunnossa. Sopivia yksityiskohtia voi keksiä siitä oman tallin tyylistä, josta kirjoitin kohdassa 1. Minulla on esimerkiksi kaksi peltitaulua tallin käytävällä, isovanhempieni suomenhevosen länget 1900-luvun puolivälistä satulahuoneen seinällä, omatekoiset satulatelineet ja sarvien muotoinen suitsiteline, aitoja kasveja tai tekokukkia, koko ajan enemmän kukkaistutuksia siellä täällä ja nyt nuo kouluradan kirjaimet ruukuissa. Oman tallini tyyli on siis vahvasti perinteinen ja rustiikkinen. Tänä kesänä voisin ehkä maalata karsinoiden kalterit, koska sitäkin olen suunnitellut jo pari vuotta.

Moni kuvista on julkaistu vanhassa postauksessa Millaiseksi hevosenpito kotona on osoittautunut?.

Mitkä ovat omat vinkkisi talliympäristön viihtyisyyteen?

Kukkia ei voi koskaan olla liikaa!

Vasemmalla Ikean tumma kaapisto, joka korkeussuunnassa mahtui juuri ja juuri. Sittemmin
satulahuoneeseen on tullut puuarkkuja, jotka eivät näy vielä kuvassa.

Omatekoiset satulatelineet. Kiinnikkeet ovat Puuilosta, puuosa on katkaistua laiduntolppaa
tummalla petsillä sävytettynä.

Tässä kuurasin tallia silloin, kun ostimme tilan ja hevoset eivät olleet vielä saapuneet. Täytyy tehdä
sama tänä kesänä uudestaan, että saa kaikki rehumömmöt ja muut pois kaltereista.

Länget satulahuoneen seinällä jouluvalaistuksessa

Ensimmäiset kilpailut tuomarina

Vaikka en ole vielä tehnyt koearvostelua kansallisissa kisoissa ja sen myötä saanut tuomarioikeuksia, sain kuitenkin kutsun tuomaroimaan Tarun ja Kimin tallin harjoituskilpailut 18.4. Luokkina olivat HeD:1 eli raviohjelma ja HeC E.B. Special, ja lähtöjä oli parikymmentä.

HeD:1 oli leppoisa tuomaroida, ja niin kuvittelisi toisestakin ohjelmasta, mutta jos katsoo E.B. Specialia paperilta, näin ei olekaan. Huomaatko miksi?

Vastaus on: ohjelman loppupuolella arvosteltavat kohdat tulevat tuomarin näkökulmasta todella nopeasti. Kulman läpi kävelystä oma numero, seuraavan kulman läpi ravaamisesta oma numero, laukannostosta ja ihan muutamasta laukka-askeleesta taas heti oma numero, ja sitten laukkaympyrän aikana täytyy ehtiä antaa numero ja kommentit siitäkin jo ennen ympyrän päättymistä, koska välittömästi ympyrän loppuessa arvostellaan taas raviin siirtyminen ja pikkupätkä ravia erikseen. Numeron ja lyhyen kommentin täytyy tulla kuin apteekin hyllyltä, koska muuten jää jälkeen. Olin kuitenkin harjoitellut E.B. Specialin arvostelua Youtube-videoiden avulla höpöttämällä ääneen numeroita ja kommentteja, joten kisoissa ei tullut yllätyksenä, että täytyy olla nopea. 

Vaikka skarppina sai olla, oli todella hauskaa olla tuomaroimassa. Sää oli kaunis, ihmiset hyväntuulisia ja ratsastajat pesseet ja puunanneet hevoset, ponit ja varusteet todella tarkasti. Monia tyttöjä selvästi jännitti, että oikein ulkopuolinen tuli arvostelemaan. =) Kisoihin tuli myös muutamia ulkopuolisia ratsukoita. Sihteerinä oli Mintun hoitaja Paula, joka on muutenkin usein kisareissuilla mukana ja hoitaa tallia, kun olen itse reissussa.

HeD:ssä arvostelin tarkoituksella vähän kiltisti ja HeC:ssä sitten enemmän tavallisten seurakisojen arvosteluperiaatteilla. Kaikille ratsastajille tuli myös onnistuneita kohtia. Päivän prosenttiskaalaksi tuli reilu 56 - melkein 68 % ja numeroskaalaksi 2 - 7,5. Itsellenikin päivä oli todella opettavainen, koska radoilla tapahtui yhtä sun toista, mm. pari kertaa ratsastaja unohti radan ja aloitti liikkeen väärässä pisteessä. Loppukommentteja antaessani taas mietin, millaiselle ratsastajalle niitä annan. Esimerkiksi kokemattomalle nuorelle tuntiratsastajalle on selkeämpää kirjoittaa "ajoittain hevosta vähän laiskotti", kun taas sellaiselle ratsastajalle, jonka hevonen kulki peräänannossa ja asettui ja taipui, saattoi kirjoittaa "jää ajoittain pohkeen taakse", vaikka tarkoittaisi suurin piirtein samaa asiaa. Hevosperheen tyttären kohdalla taas voi luottaa siihen, että paperin lukee ratsastusta tunteva aikuinen, joka osaa selittää ratsastajalle mahdollisesti epäselviksi jääneet kommentit jne. Kaikille myös halusi sanoa loppukommenteissa jotain positiivista.

Toivon saavani sovittua koearvostelupäivän pian, että saisin sen hoidettua ja viralliset tuomarioikeudet laitettua hakuun. Tähän jäi nimittäin koukkuun!

Kaikki ratsastajat palkittiin ruusukkeella ja harjoilla.

Issikkakin osallistui.

IVK-koulutuomarikurssilla, osa 2/2 (teoriakoe läpi!)

La - su 5. - 6.4. tie vei jälleen Ypäjälle, jossa oli IVK-tuomarikurssin jälkimmäinen lähijakso. Ensimmäisestä lähijaksosta voit lukea täältä.

Lähijakson sisältö oli samantyyppinen kuin viimeksi. Lauantai alkoi teorialla, jonka jälkeen kävimme lounaalla oppilasruokalassa ja palasimme vielä pariksi tunniksi teorian pariin. Teoriaosuudessa käytiin tällä kertaa läpi monia tuomarin oikeuksia ja velvollisuuksia, kuten vastalausemenettelyä ja sitä, että tuomarin arvostelusta ei voi valittaa. Jos tuomari siis lausui, että takaosakäännöksessä poljenta ei säilynyt, se ei säilynyt. :-) Tuomarilla on kuitenkin mahdollisuus itseoikaisuun, ts. jos hän huomaa, että sihteeri teki väärän merkinnän tai tuomari teki itse jonkin virheen, hän voi sen korjata. Liikkeiden numeroita ei kuitenkaan enää jälkikäteen muutella.

Iltapäivä vierähti jälleen Ypäjä-hallissa, jossa ensin arvostelimme ohjelmat HeA:3, HeA:4 ja HeB:4. Sen jälkeen eri ratsukot esittivät toiveidemme mukaisia yksittäisiä liikkeitä, jotka arvostelimme nostamalla numeroa vastaavan paperilapun ylös samoin kuin viime lähijaksolla. Kouluttajat Osmo Metsälä ja Hanne-Mari Kiuttu sanoivat ääneen, mitä numeroita rivissä näkyi ja mitä he itse olisivat antaneet ja millä perusteella. Numeroista keskusteltiin ja pohdittiin, millaisella suorituksella voi päästä tai täytyy päästä minkäkinlaiseen numeroon.

Illalla suoritimme auditoriossa myös kirjallisen teoriakokeen, joka on pakollinen osa tuomarioikeuksien saamista. Seuraavana päivänä saimme tietää tulokset, ja kävi niin iloisesti, että kaikki vuosikurssimme kokelaat läpäisivät kokeen. Näin ei kuulemma aina ole. Kokeessa täytyi mm. selittää kouluratsastukselle ominaisia asioita ja tuntea kilpailujärjestelmään ja tuomarin oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä asioita.

Viimeiseksi lauantai-iltana katsoimme muutama radan kohta kerrallaan läpi kaikki Ypäjä-hallissa arvostelemamme suoritukset ja kävimme läpi yksitellen antamamme pisteet ja kommentit liikkeittäin. Keskustelua tuli paljon tässäkin. Ylipäätään koko kurssin ajan tuli paljon keskustelua ja kysymyksiä, ei vain yksisuuntaista opettamista, ja tykkäsin kurssista todella paljon. Se antoi hyvät eväät ratojen arvosteluun ja sen arvioimiseen, mistä kaikesta arvosanat tulevat. Suosittelen ehdottomasti! Sain kurssista taas itsellenikin uutta motivaatiota harjoitteluun.

Sunnuntain koulutus alkoi klo 9 suoraan Ypäjä-hallissa, jossa ratsukot esittivät meille ohjelmat HeA:3, HeA:6 ja FEI World Dressage Challenge Test B sekä jälleen yksittäisiä liikkeitä. Toivoimme sunnuntaina nähtäväksi esimerkiksi käynti-ravi-siirtymiä, keskilaukkalävistäjän siirtymisineen, raviväistöä keskihalkaisijalta pitkälle sivulle ja takaosakäännöksiä. Iltapäivällä taas syötiin ja käytiin arvostelukohdat ja numerot läpi yksitellen samalla tavalla kuin lauantaina. Loppukeskustelujen jälkeen oli aika suunnata kotiin. Ehdotin myös, että kurssilaiset laittavat nimensä ja esimerkiksi Instagram-tilinsä paperille, josta kaikki halukkaat voivat ottaa uusia tuttavuuksia seurattavaksi. Aloin itse seurata kaikkia, ja on tosi kiva, että tällä tavalla pääsee vähän näkemään, millaista hevosarkea muut kokelaat elävät ja miten kunkin tuomariura lähtee kehittymään.

Seuraavaksi on jäljellä enää koearvostelu. Se pitää tehdä kansallisessa luokassa, jossa on vähintään 12 osallistujaa ja joka on avoin luokka tai poniluokka, eli suokkiluokka ei käy. Olen jo kysellyt Osmolta mahdollisuutta päästä tekemään koearvostelu Woikosken tai Myrkyn kisoihin toukokuussa. Katsotaan, saadaanko järjestymään. Olisi kiva tehdä koearvostelu mahdollisimman nopeasti, jotta tuomarioikeudet saadaan hyväksyttyä pian ja pääsisi jo kesän alusta lähtien tuomaroimaan.